Kuulumisia

Taas on yksi kiireinen viikko takanapäin. Voi että mä nautin näistä hitaista lauantaipäivistä, kun ei tartte mennä minnekään, voi vaan olla rauhassa! Tänään pitäisi kyllä saada aikaiseksi heilua hiukka kameran kanssa niin kauan kuin päivänvaloa piisaa. Kuuppa on puolillaan postausideoita, kunhan vaan jaksaisi ottaa kuvia niitä varten ;) Arki-iltaisin mua yleensä vaan laiskottaa, joten viikonloppuna olisi kiva saada jotain tehdyksikin.

Mä sain tuossa taannoin P:ltä lahjan... ;D

Se on säilytysrasia konetiskiaineelle. Kyljessä on oikein tuollainen hyvin informatiivinen kuvakin sen käyttötarkoituksesta... Ihan hirveen hieno, eikö? ;D Muah!!! ;D
P oli niin liikkis, kun se ylpeenä esitteli sen mulle. Enhän mä muuta voinut, kuin kiittää kauniisti vaikka kieltämättä hiukka kysymysmerkkinä olinkin :D

"Sähän puhuit joskus, että haluaisit jonkun laatikon konetiskiaineelle!" kuului P:n perustelu. Joo, niin taisin puhuakin, about kaksi vuotta sitten. Sittemminhän olen ehtinyt jo hommaamaan purkin sitä varten, jopa kaksikin purkkia ;) Ihan päätä huimaa tämä P:n loistelias huomiokyky sisustuksen suhteen: meillä on konetiskitabut olleet esillä tiskipöydän kulmalla jo iät ja ajat, ja nyt vasta P huomasi koko purkin olemassaolon, kun mä oikein kädestä pitäen esittelin sen sille! ;D

No, en mä pois tuota peltirumilusta heitä. Pistän siihen konetiskijauhetta, joka on varsin käyttökelpoista tavaraa muuhunkin tarkoitukseen kuin astioiden konepesuun. Säilön sitä kaapissa ovien takana piilossa ;) Toistaiseksi vielä pidän tuota mun lasipurnukkaa esteettisesti viehättävämpänä konetiskitabujen säilytysratkaisuna... :)

Viikolla meidän keittiössä tapahtui pikkuriikkinen muutos. Musta lehtikori, joka yleensä on ollut lattialla jossain keittiön nurkassa, muutti porrasjakkaran päälle. Lattiaa lakaistessani nostin sen siihen vain pois tieltä ja siihen se sitten jäi. Pari päivää olen sitä nyt mulkoillut enkä suoraan sanoen tiedä, kuinka pitkäikäiseksi tämä ratkaisu tulee jäämään. Jotenkin ei iske, vaikka ei se kori kovasti iske lattialla ollessaankaan...

Jotta en ihan epätoivoon vaipuisi ei-niin-kovin-ihanien sisustusratkaisujeni kanssa, on pakko esitellä teille eräs uusi kaunokainen! Jotain tyylikästä ja valkoista on sentään saapunut astiastoamme täydentämään :) Uusi kissan ruokakuppi ;D Se ostettiin Viiville synttärilahjaksi. Ihan kiva lisä meidän muuten varsin riemunkirjavaan kissojen ruokakuppivalikoimaan. Kyljessäkin siinä on oikein hieno hopeinen laatta, jossa lukee "MEOW". Luulisi kateille kelpaavan :)

Kissoista puheen ollen, taannoisella nojatuolin valkaisulla on ollut kissamaista vaikutusta. Taavi on ominut nojatuolin itselleen ihan kokonaan. Ei se aiemmin sitä käyttänyt mitenkään erityisen paljon, mutta nykyisin se vaikuttaa olevan siinä aina! Ehkä sekin tykkää sen uudesta valkeammasta värimaailmasta... ;)

Joskus kun mä katselen Viiviä ja Taavia, mulle tulee melkein pakahduttava rakkausolo. Sellainen tunne, että rakastan niitä niin paljon, että räjähdän. Sellainen tunne tuli viimeksi tänään, kun katselin näitä viikolla ottamiani kuvia Taavista nojatuolissa koisaamassa :) Se osaa ainakin ottaa rennosti! Jos elämä tuntuu liian kiireiseltä, tekee hyvää katsoa nukkuvaa kissaa. Tässä Taavi näyttää mallia siitä, kuinka kauneusunet tekevät hyvää :D

Muistakaa tekin levätä kunnolla!