Ystävyys

Ystävyys,

kauneinta mitä tiedän, arvokkainta mitä omistan. 

Mielenkiintoisinta,

mihin koskaan olen ryhtynyt.

~ Irja Askola ~

Toivotan ihanaa ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille! Kiitos, että seuraatte mukana ja jaksatte kommentoida höpötyksiäni! On se vaan ihmeellistä, miten hienoja ihmisiä sitä saakin kohdata näin netin välityksellä :)

Kiitos, että olette olemassa <3 <3

Tonttu

(Kuva: Yle )

Pakkasyö on, ja leiskuen

pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

yösydänuntaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta. 

 Ladosta tulee, hankeen jää

harmaana uksen suuhun.

Vanhaan tapaansa tirkistää

kohti taivasta kuuhun,

katsoo metsää, min hongat on

tuulensuojana kartanon,

miettivi suuntaan sataan

ainaista ongelmataan.

Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja hasta,
"Ei, tätä ymmärtää en voi,
ei, tää pulma on vasta."
Heittää tapaansa järkevään,
taas jo pois, nämä vaivat pään.
Lähtee toimeen ja työhön,
lähtee puuhiinsa yöhön.


Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko.
Kanat jo katsoo pienallaan,
istuu ylinnä kukko.
Kopissa vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi.
Tonttu harmaa ja nuttu
vahdille kyllä on tuttu.


Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki.
Tontulle arvoa antavan
näiden jo aikaa näki.
Varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot, pienet nuo.
Ken sitä kummeksis juuri,
hälle se riemu on suuri.

Vaiti metsä on alla jään,

kaikki elämä makaa.

Koski kuohuvi yksinään

humuten metsän takaa.

Tonttu puoleksi unissaan

ajan virtaa on kuulevinaan,

tuumii minne se vienee,

missä sen lähde lienee.

Pakkasyö on ja leiskuen

pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen,

aamuhun unta kiskoo.

Ääneti kuu käy laskemaan,

puissa lunta on valkeanaan.

Kattojen päällä on lunta,

tonttu ei vaan saa unta.

Kirjoittanut Viktor Rydberg

Oikein ihanaa, rempseää, rauhallista ja tuikkivaa joulua toivotan kaikille!!!!!

Ikinuori Suomi-muori

(Kuva: Yle)

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,

soi, sana kultainen!

Ei laaksoa, ei kukkulaa,

ei vettä, rantaa rakkaampaa

 Kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!

(ja äitien)

Paljon onnea 96-vuotiaalle kotimaalle!!!  <3 <3 <3

Syksy...

Niin oomme, armas, syksyyn saapuneet,

syystuulet vaahterissa vaikeroivat,

ja ilottomin lauluin iltaan soivat

nyt sähkölangat kuni kanteleet.

- V. A. Koskenniemi -

Oodi heinäkuulle!

Oodi heinäkuulle

Oi heinäkuu, 

sä kuista ihanin,

oot kukka hehkuvin

tän harmaan kaupungin!

Oot tuuli lempeä,

oot katse hempeä,

oot sorsanpoikanen,

oot hiekka helteinen.

Oot käry makkaran,

oot tahmeus hattaran,

oot niska ruskea,

oot poika komea!

Oot höyry asfaltin,

oot mehu karahvin,

oot pyöräretkellä

keskiyön hetkellä.

Oot maku mansikan,

oot väri kirsikan,

oot tukka suolainen,

sun perään kuolailen!

"Kohta jo ohi oon",

sä huudat nauraen.

Jää suru puseroon,

kun sua niin kaipailen.

On vuosi pitkä niin

sinua odottaa.

Mut aina odotan, 

ja aina saavutkin!

~ Kesän lapsi ~ 

  

Nyt on heinäkuu taas saapunut meitä ilahduttamaan! Eikä ole onneksi vielä ihan heti pois karkaamassa! 

Oikein kaunista heinäkuuta kaikille! Nautitaan siitä nyt kun voidaan! <3 <3

(Tämän postauksen runo on julkaistu joskus n. 20 vuotta sitten jonkun naistenlehden runopalstalla nimimerkillä "Kesän lapsi". En tiedä mitään muuta sen kirjoittajasta, enkä muista edes missä lehdessä ja minä vuonna se on julkaistu. Sen tiedän, että pari vuosikymmentä tää on ollut yksi lemppareistani ;) 

Jos joku, kuin ihmeen kaupalla, tunnistaa runon omakseen, saa ilmoittautua kommenttiboksiin!!)

(Kuvat: Wikipedia ja Åland Official Travel Guide)