perjantai 28. maaliskuuta 2014

Huonomuistisuuden huippu!

Minä nimittäin...

Sain tuossa vähän aikaa, siis vaivaiset 4,5 kuukautta sitten Kohta kotona -blogin ihanalta Neelalta haasteen... Tuolloin, marraskuun puolivälissä viime vuonna, Neela esitti kysymyksiä, joihin nyt aion vastata, vaikka olenkin ihan törkeän myöhässä vastaamisen kanssa. Tällaiselle viivytykselle ei ole selityksiä; kun en heti kirjoittanut haastetta muistiin postaussuunnitelmiini, se tietenkin unohtui. Ja unohtui. Ja unohtui. Ja unohtui. Kunnes vihdoin tällä viikolla pätkähti jostain taas päähäni. Pari iltaa mulla meni haastetta hakiessa, ja nyt siis vihdoin on vastausten vuoro.

Anteeksi Neela, että unohdin ja oon näin kauhean myöhässä!!! 

1. Ostatko mieluummin uutta vai kunnostatko vanhaa?

- Sekä että. Kovin mielelläni kunnostaisin vanhaakin, mutta aika usein tulee silti ostettua uutta. Arvostan kuitenkin historiaa, varsinkin huonekaluissa ja sisustuksessa. Etenkin arvostan sellaista vanhaa, joka kuvastaa jotenkin minun omia juuriani ja henkilökohtaista historiaani. 



2. Kun ostoksia teet niin suuntaatko ennemmin kaupoille vai kirppareille?  

- Kaupoille suuntaan. Kirppareilta en juuri koskaan löydä mitään kivaa.

3. Mitä sisustusohjelmia seuraat telkkarista? 

- En aktiivisesti mitään. Katson niitä silloin tällöin, jos kohdille osuu. Tykkään enemmän katsoa yksittäisiä kuvia esim. blogeista, sillä haluan saada keskittyä yhteen kuvaan kerrallaan pitkään. Telkkarissa kuvat menevät ohi niin nopeasti, että en ehdi rekisteröidä kaikkia ihania yksityiskohtia. Noin kymmenen vuotta sitten tosin nauhoitin muutamia jaksoja Salkkareita ihan vain siksi, että sain sitten jälkeenpäin pysäytyskuvalla katsoa niiden kotien sisustusjuttuja pitkään ja hartaasti ;D 

4. Suolaista vai makeaa?

- Makeaa, tietty ;D



5. Jos olisi pakko valita, pitäisitkö mieluummin blogia, jossa olisi pelkästään kuvia vai pelkästään tekstiä?

- Kamala kysymys!! En oikeasti haluaisi pitää kummankaanlaista blogia! Pelkästään tekstiin keskittyen musta tuntuu, että pitäisi käsitellä hieman isompia ja tärkeämpiä asioita kuin tämän blogin hömpänpömppä. Ja vaikka isoista ja tärkeistä asioista mielipiteitä omaankin, en usko että haluaisin niistä sentään blogia tehdä. Pelkästään kuviin keskittyvässä blogissa puolestaan niiden kuvien pitäisi olla oikeasti hyviä ja taidokkaita. Ja minun kuvaustaitoni, välineistöstä nyt puhumattakaan ei vain riitä sellaiseen. Vaikka kauhean mielelläni ottaisin paljon kuvia ja niitä julkaisisin, ei se paljon auta, jos kerran kahdessa vuodessa onnistuu nappaamaan niin kauniin kuvan, että melkein veret suonissa seisahtuu.



7. Kulta vai hopea?

- Riippuu tilanteesta ;) Esim. kilpailuissa, joissa Suomi on edustettuna kulta, mutta koruissa ja sisustuksessa mulle mieluummin hopea. 

8. Mikä on parasta talvessa?

- Lumi ja kirpeät, aurinkoiset pakkaspäivät <3



9. Mikä on turhin ostoksesi minkä olet viimeisen puolen vuoden aikana tehnyt?

- Varmaan kaikki ne herkut ja makeat, joita olen ostellut. Kuten toi tänään ostettu Susu Minttu-pussi... Ostin myös pari kuukautta sitten kolme kappaletta liian pieniä alushousuja, kun halvalla sai. Älkää vaan kysykö miksi. Kai mä jotenkin kuvittelin, että edullisen hinnan vuoksi mahtuisin niihin paremmin... ;D 

10. Valitse tuolta yltä minulle esitetyistä kysymyksistä mieleisesi ja vastaa siihen. 

- Valitsen tämän, koska siihen on helppo vastata:

Oletko enemmän aamu- vai iltaihminen?
- Ehdottomasti ilta! Mä olen arkkiesimerkki illanvirkusta ja aamuntorkusta ;D Kun muita ihmisiä rupeaa yhdeksän jälkeen arki-iltaisin väsyttämään, mä vasta mietin, että mitä tekisin seuraavaksi. Ja aamulla (työaamuina) herätessä nukuttaisi aina vielä niin maan perhanasti, vaikka herätyskello soisi vasta kahdeksalta. 

11. Huomasitko että kysymys numero 6 puuttui kokonaan? ;)

- HAH!! En huomannut =D

Mitenkäs armaat lukijani, huomasitteko te, että kysymys numero 6 puuttui kokonaan??

Mulla on teoria tästä jujusta: veikkaan että suurin osa ihmisistä ei huomaisi tuollaista, sillä nopeasti lukiessa mieli keskittyy oleelliseen, jolloin pikkujutut jäävät herkästi noteeraamatta ;D

Ja jos ihanihanihan PAKKO olisi valita, niin pitäisin varmaan mieluummin tekstiblogia... 


Ihanaa ja keväistä viikonloppua kaikille!!! 
  
   

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Pinnatuoli

Pinnatuoli, tuo monesta blogikodista löytyvä kapistus, löytyy nyt myös meiltä. Tämä tuoli on itseasiassa ollut minulla jo vuosikausia, mutta viimeiset muutaman vuoden se on majaillut mutsilassa. Taannoin kirjoituspöytäni tuoli hajosi, ja jotain piti tilalle saada. Joten haettiin tämä kaunis pinnatuoli sitten mutsilasta vihdoin kotiin :)


Tuoli on vanha, en edes tiedä kuinka vanha. Sain sen isävainaani perintönä melkein 16 vuotta sitten. Se on edelleen alkuperäisasussaan, mutta varsin hyvin säilynyt ja erittäin hyväkuntoinen vieläkin. Tuoli on jämäkkä ja tukeva istua. Se ei huoju tai natise. Lisäksi se on minusta kaunis: siinä on sellaista perinteistä, siroa raikkautta, josta minä pidän :)


Ensin mä suunnittelin maalaavani sen. Aluksi ajattelin valkoista, toisaalta pohdin, että olen aina halunnut yhden mustan tuolin. Mutta nyt kun sitä katselen, en yhtäkkiä enää tiedäkään, haluanko sittenkään tehdä sille yhtään mitään. Minusta se on kaunis näinkin, vanhuuttaan aavistuksen kellertävänä, silti vaaleana, puunsyyt kauniisti kuultaen. Se sopisi tällaisenaan hirmu hyvin siihen olohuoneeseen, millaisena mä tämän meidän olkkarimme tulevaisuudessa näen: ripaus kaunista puuta valkoisen työpöydän ja tv-tason kaveriksi.

Toistaiseksi maalaussuunnitelmat ovat siis jäissä. Kaamea hittarahan mulla olisi vain valkaista tätä meidän olkkaria, ja vähän väliä meinaan jo kaivaa valkoisen maalipytyn ja pensselin esiin ja pyytää P hommiin. Mutta en aio suinpäin rynnätä soitellen sotaan, sillä jos nyt valkoisenhimoissani tuolin maalaan, en sitä takaisin tähän nykyiseen asuunsa enää saa. Odottelen siis kärsivällisesti, ja hommaan sen uuden tv-tason ja työpöydän. Katselen sitten ajan kanssa, kuinka tuoli maisemaan istahtaa.


Mitäs pidätte pinnasta? Ja maalaisitteko sen? Minkä väriseksi?

Mukavaa viikkoa kaikille! Huomenna on jo keskiviikko ja sitten voikin alkaa viikonloppua taas odottelemaan ;)


perjantai 21. maaliskuuta 2014

Monta pientä efelanttia

Tänä viikonloppuna alkaa kevät! Niin ne on jo lupailleet, moneltakin taholta :) Siihen minä haluan luottaa. Tämä taannoinen takatalvi oli jo aika tympivä ;)
Tänä aamuna vielä kun töihin lähdin, oli lunta joka paikassa. Nyt on enää pälviä jäljellä siellä täällä.

Musta tuntuu, että Suomen kevät on kuin ailahtelevainen teinityttö, joka tykkää nukkua aamulla pitkään: sitten kun se vihdoin herää, se hoksaa, että hitsi vieköön, kaikki kaverit on jo ulkona! Sitten se käy pikapesulla, vetää äkkiä ripsarit ripseen ja farkut jalkaan ja aloittaa loistonsa. Ja voi kuinka se sitten hehkuu ja loistaakin! Pakkohan se on kiriä nuo eurooppalaiset siskot kiinni... ;D

Suomen keväästä elefantteihin, eli efelantteihin, kuten mun kielelläni sanotaan, ei ole suoraa aasinsiltaa. 
Siirryn siis suoraan asiaan ;)

Siinä se on, helmikuussa Hyvinkäältä ostamani Finlaysonin Elefantti -tyynyliina. Tämä on siis ihan se normaalikokoinen tyynyliina, koska mä tykkään sohvalla löhöillessäni noista isoista (55 x 65) tyynyistä :)

Pyörittelin sitä aikani sinne sun tänne, kunnes päätin, että olkoon se nyt tässä... Mä olen tosi epävarma sisustussilmästäni tällaisen piensisustuksen suhteen, joten en nyt oikein tiedä, minkä kanssa tää olisi parhaimmillaan.


Mutta ei sen väliä! Tämä on tyynynpäällinen, jota olen jo pitkään katsonut "sillä silmällä", johon olen eri blogeissa törmännyt ja pikkuhiljaa ihastunut. Nyt noi efelantit marssii mun sohvalla ja se on ihanaa!


Mitäs tykkäätte efelanteista?
(Efelantti on vaan niin söötimpi sana kuin elefantti... ;D)

Oooooikeeeein keväistä viikonloppua kaikille!!






keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

10 kuvaa kesään - maaliskuu 2014

Tämän kuun kuvan piti olla ihanan keväinen. Siinä piti olla lumeton maisema, aavistus nuorta nurmea puskemassa siellä täällä ja aurinko huikaisevan korkealla jo. Sen piti olla niin keväinen kuva, että sitä katsellessa voisi melkein kuulla lintujen kepeän konsertin. Juuri niin keväistä täällä jo oli, vielä viime viikolla.

Vaan toisin kävi. Takatalvi iski just sopivasti pari päivää ennen kuvan oton hetkeä. Luonto päätti, että meikäläisen sarjaan pitää saada vielä yksi lumikuva. Itse en olisi enää tässä vaiheessa välittänyt lumisateesta, mutta koskas luonto multa lupaa olisikaan kysynyt mielenliikkeilleen. Joten tällä mennään, ja toivotaan hartaasti huhtikuun kuvan näyttävän jo ihan toiselta :D

Maaliskuun 17. päivä, vuonna 2014 maisema meidän partsilta kuvattuna näytti siis tältä:


Ja nyt, jos saan pienen toiveen esittää? Se kevät! Voisko tulla jo oikeasti? Ja sitten sen jälkeen kesä, niinkuin kuuluukin? Ei talvea enää ennen kesää, kiitos! On talvikin toki ihan kiva, mutta jos palataan siihen sitten loppuvuonna, vaikka siinä marraskuun hujakoilla? Sopisko millään?

Ja se kollaasi sarjan edellisistä kuvista tässä:


lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kuulumisia

Taas on yksi kiireinen viikko takanapäin. Voi että mä nautin näistä hitaista lauantaipäivistä, kun ei tartte mennä minnekään, voi vaan olla rauhassa! Tänään pitäisi kyllä saada aikaiseksi heilua hiukka kameran kanssa niin kauan kuin päivänvaloa piisaa. Kuuppa on puolillaan postausideoita, kunhan vaan jaksaisi ottaa kuvia niitä varten ;) Arki-iltaisin mua yleensä vaan laiskottaa, joten viikonloppuna olisi kiva saada jotain tehdyksikin.

Mä sain tuossa taannoin P:ltä lahjan... ;D


Se on säilytysrasia konetiskiaineelle. Kyljessä on oikein tuollainen hyvin informatiivinen kuvakin sen käyttötarkoituksesta... Ihan hirveen hieno, eikö? ;D Muah!!! ;D
P oli niin liikkis, kun se ylpeenä esitteli sen mulle. Enhän mä muuta voinut, kuin kiittää kauniisti vaikka kieltämättä hiukka kysymysmerkkinä olinkin :D

"Sähän puhuit joskus, että haluaisit jonkun laatikon konetiskiaineelle!" kuului P:n perustelu. Joo, niin taisin puhuakin, about kaksi vuotta sitten. Sittemminhän olen ehtinyt jo hommaamaan purkin sitä varten, jopa kaksikin purkkia ;) Ihan päätä huimaa tämä P:n loistelias huomiokyky sisustuksen suhteen: meillä on konetiskitabut olleet esillä tiskipöydän kulmalla jo iät ja ajat, ja nyt vasta P huomasi koko purkin olemassaolon, kun mä oikein kädestä pitäen esittelin sen sille! ;D

No, en mä pois tuota peltirumilusta heitä. Pistän siihen konetiskijauhetta, joka on varsin käyttökelpoista tavaraa muuhunkin tarkoitukseen kuin astioiden konepesuun. Säilön sitä kaapissa ovien takana piilossa ;) Toistaiseksi vielä pidän tuota mun lasipurnukkaa esteettisesti viehättävämpänä konetiskitabujen säilytysratkaisuna... :)


Viikolla meidän keittiössä tapahtui pikkuriikkinen muutos. Musta lehtikori, joka yleensä on ollut lattialla jossain keittiön nurkassa, muutti porrasjakkaran päälle. Lattiaa lakaistessani nostin sen siihen vain pois tieltä ja siihen se sitten jäi. Pari päivää olen sitä nyt mulkoillut enkä suoraan sanoen tiedä, kuinka pitkäikäiseksi tämä ratkaisu tulee jäämään. Jotenkin ei iske, vaikka ei se kori kovasti iske lattialla ollessaankaan...


Jotta en ihan epätoivoon vaipuisi ei-niin-kovin-ihanien sisustusratkaisujeni kanssa, on pakko esitellä teille eräs uusi kaunokainen! Jotain tyylikästä ja valkoista on sentään saapunut astiastoamme täydentämään :) Uusi kissan ruokakuppi ;D Se ostettiin Viiville synttärilahjaksi. Ihan kiva lisä meidän muuten varsin riemunkirjavaan kissojen ruokakuppivalikoimaan. Kyljessäkin siinä on oikein hieno hopeinen laatta, jossa lukee "MEOW". Luulisi kateille kelpaavan :)


Kissoista puheen ollen, taannoisella nojatuolin valkaisulla on ollut kissamaista vaikutusta. Taavi on ominut nojatuolin itselleen ihan kokonaan. Ei se aiemmin sitä käyttänyt mitenkään erityisen paljon, mutta nykyisin se vaikuttaa olevan siinä aina! Ehkä sekin tykkää sen uudesta valkeammasta värimaailmasta... ;)

Joskus kun mä katselen Viiviä ja Taavia, mulle tulee melkein pakahduttava rakkausolo. Sellainen tunne, että rakastan niitä niin paljon, että räjähdän. Sellainen tunne tuli viimeksi tänään, kun katselin näitä viikolla ottamiani kuvia Taavista nojatuolissa koisaamassa :) Se osaa ainakin ottaa rennosti! Jos elämä tuntuu liian kiireiseltä, tekee hyvää katsoa nukkuvaa kissaa. Tässä Taavi näyttää mallia siitä, kuinka kauneusunet tekevät hyvää :D



Muistakaa tekin levätä kunnolla!




sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Porrasjakkara

Huomenta!

Nyt ei tartte meikäläisen enää kurotella tai huutaa miestä avuksi, kun tartten jotain jostain korkealta paikalta! Eikä tartte enää huojua naama valkoisena henkeään kaupalla vanhan ja lenkkaavan jakkaran päällä. Käytiin torstai-iltana Ikeassa ostamassa uusi, hieno ja valkoinen porrasjakkara :)


Sijoitin porrasjakkaran keittiöön, tuohon kissojen ruokailupaikan viereen. Se sopii siihen muuten just hyvin ja tuo kivasti ryhtiä kokonaisuuteen. Enää ei kattimattokaan (siis se kissojen ruoka-alusta) näytä niin yksinäiseltä yrittäjältä...

Olen muuten aika ylpeä itsestäni nyt ;) Yleensä Ikeassa käydessä multa homma karkaa lapasesta ja mukaan lähtee yhtä sun toista sellaistakin, mitä en ollut suunnitellut ostavani. Tällä kerralla ei suunnitellun porrasjakkaran lisäksi muuta käteen tarttunut kuin kaksi nättiä patalappua! Kannattaa näköjään käydä ostoksilla arkipäivänä kahdeksan aikaan illalla; ei tule niin hirveitä himoja kierrellä joka paikkaa ja hypistellä kaikkea, kun seuraavan aamun aikainen herätys ja höyhensaaret jo pyörivät päällimmäisenä mielessä ;D


Sutjakkata sunnuntaita kaikille :)


torstai 6. maaliskuuta 2014

Purnukkavuoren pienennystä - helmikuu 2014

Voi elämä mikä viikko! Töissä on kiirettä ja häsellystä riittänyt, ja illoille mulla on voimia jäänyt juuri sopivasti nettisurffailuun ja töllön katseluun. Pakolliset kotihommat siihen päälle ja meikä on aivan valmis kaatumaan sänkyyn. Onneksi huomenna on perjantai!

On taas päässyt vähän viivastymään tämä jokakuinen kosmetiikkakatselmukseni. Tosin eipä helmikuun tilanteessa paljon katseltavaakaan ole. Kulutin loppuun ruhtinaalliset kolme tuotetta ja yhden ostin lisää.

(Kuvat: Lush.fi)

Lushin ihanat Bohemian -saippua ja New -shampoo tulivat tiensä päähän. Kummastakaan ei ole pahaa sanottavaa. Bohemian on ihanan raikas saippua, jossa on mieto ja mukavasti kirpakka sitruunan tuoksu. New, kiinteä shampoo tuoksui mausteiselta ja teki tukkani mukavan jämäkän tuntuiseksi. Nämä Lushin shampookiekot ovat ihan älyttömän riittoisaa tavaraa; palasta ei todella tartte kuin pari-kolme kertaa hieraista märkään tukkaan, niin se vaahtoaa kuin vesikauhuinen ja putsaa rasvaisimmankin pehkon helposti ja pehmeästi :)

Loppuun kului myös Yves Rocherin suihkugeeli Luonnonmukainen vadelma. Tämä on sekä minun että mieheni mieleen. Tuoksu on todellakin vadelmainen, ihanan marjaisa, ripauksella villinä kasvavan vadelman kirpeyttä. Tuoksu on todella raikas ja aidon tuntuinen. Pullo on tuollaista sopivaa 400ml perhekokoa, niin eipä heti lopu kahdenkaan ihmisen käytössä :)
Kuukauden kuningatarta en tällä kertaa valitse, sillä en osaa näistä kolmesta herkusta valita parasta. Jokainen on ihana omalla tavallaan!

Tässä sitten se yksi uusi tuote, eli Flow kosmetiikan shampoopala Blondi. Repsahdushan se ei ole, sillä hankin sen loppuneen Kehäkukkashampoon tilalle. Ihana se silti on, mutta hehkutan sitä enempi sitten, kunhan se loppuu. Toivottavasti ei vaan lopu kovin äkkiä ;)

Vielä yksi työpäivä ja sitten olis viikonloppu! Jaksaa jaksaa....
Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!


maanantai 3. maaliskuuta 2014

Valkaistu nojatuoli

No nyt pääsette jännityksestä! Eli seuraa jatko-osa perjantaiselle kiusanteolleni... ;D

Ihan blogini alkuaikoina esittelin teille vanhan nojatuolini uudenuutukaiset päälliset. Jo tuolloin suunnittelin nojatuolin tumman ruskeiden puitteiden maalaamista valkoisiksi, ja nyt siis viikonlopun aikana se suunnitelma vihdoin ja viimein toteutui!

Tältä nojatuoli näytti keväällä 2013 uusiin vaatteisiin puettuna:


Ja tältä se näyttää nyt:


Melkoinen raikastus, eikö?

Mä olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Ihan kuin uuden tuolin olisin saanut! Ihmettelen vain sitä, että miksen aiemmin tähän hommaan ryhtynyt. P kyllä olisi ollut sen valmis maalaamaan milloin vaan pyydän, ei siinä sillä kauaa nokka nytkään tuhissut. Mutta joku kumma siinä oli, että minua mietitytti, kunnes vihdoin viime viikolla päätin, että jahkaamiset on nyt jahkattu ja on aika ryhtyä tositoimiin. Siinä se nyt on, peruuttamattomasti valkaistu. Enää sitä ei entisekseen saa, joten tällä mennään. Ja voi miten iloinen olen, että tällä nyt mennään ;D


Alusta loppuun homma siis sujui niin, että mutsi ompeli uudet päälliset ja P maalasi itse tuolin. Minä toimin työnjohtajana ja valitsin päällisten kankaan sekä tuolin uuden värin. Ja ruoskin orjiani upeisiin suorituksiin ;) Eli melkein itte siis tein ;D


Loppuun vielä kollaasi nojatuolin vaiheista, aina punaisesta päällisestä harmaaseen ja siitä puuosien valkaisuun. Aikamoinen muodonmuutos sille on tapahtunut alkaen niistä punaisista ikivanhoista päällisistä päätyen tähän hetkeen.


Mitäs tykkäätte tuolin uudesta ilmeestä?


lauantai 1. maaliskuuta 2014

Täyden kympin tyttö

... meidän Viivi nimittäin <3


Tänään, tai sitten se oli jo eilen, Viivi täyttää 10 vuotta. Tai ehkä se täyttää kahden vuoden kuluttua kolme vuotta... Joo, mun matikkapääni on usein varsin omaperäinen, mutta tälle ikäkysymykselle on hyvä selitys ;)
Viivi on nimittäin karkauspäivän tyttöjä, syntynyt 29. helmikuuta 2004. Kymmenen vuotta se siis on elänyt, mutta ihan se varsinainen synttäripäivä on osunut kohdalle vasta kahdesti, vuosina 2008 ja 2012 ;D


Tätä postausta varten kaivelin arkistoistani 10 kuvaa Viivistä, yhden jokaista sen elinvuotta kohden. Pyrkimys oli löytää kuvia, joita en ole aiemmin blogissani julkaissut, ja niitä löytyikin peräti kahdeksan kappaletta. Ne kaksi muuta, joskus ennen julkaistua, saivat kuitenkin tähän postaukseen pikkuisen uudistetun ulkoasun.



Olen tätä postausta suunnitellut jo parisen viikkoa, ja halusin kertoa teille jotain Viivistä, mutten millään keksinyt mitä ja miten. Sitten yhtenä yönä näin kamalan painajaisen, jossa Viivi kuoli. Heräsin keskellä yötä itkuisena ja hikisenä ja nousin sängystä ylös; mun oli pakko mennä heti paikalla etsimään Viivi, muuten en olisi saanut unen kauhua karistettua mielestäni. Löysin Viivin kissapuusta sikiunta nukkumasta ja herätin sen, koska halusin täyden varmuuden siitä, että se on vielä hengissä... ;) Ja kun näin sen heräävän ja venyttelevän, tunsin niin suurta helpotusta, että itkeä tirautin pikkuisen sen turkkiin. Loppuyöksi se tuli sitten oma-aloitteisesti mun kainalooni nukkumaan <3

Se painajainen oli kamalan ahdistava, mutta sen jälkeen minä tiesin, mitä Viivistä haluan kertoa. Haluan kertoa sellaista, mitä en olisi koskaan kokenut, jos Viiviä ei olisi olemassakaan. Jotain sellaista, mitä elämässäni olisin menettänyt ilman Viiviä.


Ilman Viiviä...

... en olisi tiennyt, miten silkkisen sileä ja pehmeä voikaan olla puolipitkäkarvaisen kissan turkki. Taavin (Maine coon) ja appivanhempieni nyt jo edesmenneen Norjalaisen metsäkissan turkeista olen oppinut miten samalla hienoa, mutta jämäkkää ja herkästi takkuuntuvaa sorttia näiden puolipitkäkarvojen turkit voivat olla. Mutta Viivillä on aivan erityisen hieno turkki; niin sileä, pörheä ja pehmoinen, ja vaivattomasti helppohoitoinen. Eikä se edes takkuunnu!

... en olisi koskaan oppinut, miten ikkunaverhojen käyttötarkoitus voi olla jotain aivan muuta, kuin mitä me ihmiset luulemme sen olevan. Kun Viivi oli pentu, se alkoi kiipeillä meidän olkkarin pitkissä sivuverhoissa. Minä (tyhmä) olin siihen saakka luullut verhojen olevan lähinnä kauniita kehyksiä ikkunoille, ja vasta Viivin ansiosta oivalsin, että nehän voivat olla myös henkilökohtainen kiipeilyverho kissalle ;) Viivi kiipeili olkkarin verhoissa lattiasta ihan katon rajaan saakka siihen asti, kunnes kasvoi niin isoksi, että verhot alkoivat tippumaan nipsuiltaan lattialle kissa mukanaan... ;D


... en olisi saanut kokea, miten ihanaa on lököillä sohvalla tuntikausia katsomassa telkkaa kissa rinnan päällä niin ihanasti kurisemassa. <3

Ilman Viiviä...

... en olisi ymmärtänyt, miten valtavan ja välittömän helpotuksen surumielisyyteen ja masentavaan fiilikseen voikaan kissan läsnäolo ja tassuterapia tuoda. Viivi punkee mun syliin ja "leipoo" tassuillaan aina kun mä olen murheellinen, ihan välittömästi <3 Se on sen ominaispiirre ja sitä se on tehnyt vauvasta saakka <3 <3

... en saisi nauraa ääneen, kun aikuinen kissa on saalistanut lelun lattialta, ja tuo sen näytille älyttömän suureen ääneen viukuen: "Siis katsokaa nyt, miten mahtava peto ja taitava saalistaja mä oon!" ;D

... en tietäisi, miten hurmaavalta juuri Viivin turkki tuoksuukaan <3


Monta tärkeää asiaa elämästä olisi multa jäänyt oppimatta, jos Viiviä ei olisi ollutkaan. Ja monta ihanaa kokemusta olisin vajaa ilman sitä.


Ihanaa syntymäpäivää Viivi!! Rakastan sinua <3 <3 <3