Sininen kattaus kahdelle

Arkinenkin ateria maistuu yleensä pikkuisen paremmalta, jos nauttii sen jotenkin arjesta poikkeuksellisella tavalla. Yksi aika helppo tapa Suomen olosuhteissa, jossa säätila on suht kylmä suurimman osan vuotta, on mennä syömään ulos, vaikka terassille, parvekkeelle tai nurtsille huovan päälle. Toinen helppo tapa, ainakin meikäläisen kohdalla, on kattaa pöytä normaalia paremmin, oikein lautasliinojen kanssa.

Meillä ei yleensä kateta pöytää lainkaan kun P:n kanssa kotona ollaan. Kumpikin vaan ottaa lautasen ja lasin kaapista ja liedeltä ruokaa ja istahtaa syömään. Liian usein ei viitsitä istahtaa edes ruokapöydän ääreen, vaan syödään telkkaria katsellen. Lautasliinan virkaa toimittaa aina talouspaperin palanen. Tai no ei nyt ihan aina. Kyllähän me sentään jouluna otetaan servetit esiin... =D

Tämän postauksen sinisävyinen kattaus tehtiin mutsin kanssa Hyvinkäällä mun kuntoutuslomani aikana. Astiat ovat eri sarjojen eri tyylisiä astioita eri aikakausilta, joita yhdistää sinivalkoinen värimaailma. Lasit ovat Iittalan Ainoja.

Pääruokana oli ihanaa kurkkukeittoa, jonka reseptin laitan seuraavaan postaukseen. Sen lisäksi tarjolla oli itse tehtyjä sämpylöitä, tomaattia, vuohenjuustoa ja tuoretta basilikaa, ja jälkkäriksi keksejä ja teetä. Oikein hyvä, kevyt, täyttävä eikä edes kamalan kallis ateria :)

Kuinkas usein siellä ruudun toisella puolella katetaan pöytä kauniiksi? Onko muita yhtä laiskoja kuin me ollaan? ;D

Kuntoutusloma Hyvinkäällä

Vietin pari viikkoa sitten muutaman päivän kuntoutusloman mutsin luona Hyvinkäällä. Oli taas ihan tosi hienoa päästä hetkeksi pois näistä kotiympyröistä ja viettää pitkästä aikaa kunnolla aikaa mutsin kanssa. Ilokseni voin ilmoittaa, että jonkinlaista kuntoutumistakin noiden päivien aikana tapahtui, vaikka mutsin visioimat kymmenen kilsan kävelylenkit eivät ihan toteutuneetkaan ;)

Pieniä kävelylenkkejä tehtiin kuitenkin joka päivä ja kipsistä pääsin eroon kokonaan. Mulla oli kipsi jalassa vielä ulkona liikkumisen turvana kun sinne menin. Pois lähtiessäni sitä ei enää ollut, eikä ole ollut kertaakaan sen jälkeen. Aloin myös kulkemaan sisällä vähän kerrassaan kokonaan ilman keppejä ja nykyisin en käytä sisällä keppejäkään ollenkaan. Ulkona käydessä mukana on yksi keppi, mutta läheskään aina en enää varsinaisesti käytä sitäkään, se on vain mukana kädessä varmuuden vuoksi.

Kuntoutusloma oli todellinen irtiotto arjesta. Kahdesti käytiin mutsin kanssa Hyvinkään keskustassa shoppailemassa ja ravintolassa syömässä. Ja mä sain kulkea bussilla ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen! Mikä elämys! =D

Muuten oltiin ja öllöteltiin ihan mutsilassa ja varsinkin mutsin kauniilla terassilla. Liikuttiin maltillisesti ja vietettiin vain aikaa yhdessä höpötellen, valokuvia otellen ja niitä katsellen. Kissat olivat tietenkin mukana ja nauttivat olostaan :)

Viljamin kanssa käytiin pienillä metsäretkillä ja ne olivat tosi hyödyllisiä mun kuntoutumisen kannalta, sillä silloin pääsin oikeasti epätasaiseen maastoon kävelemään. Ja huomatkaa, varsinkin tuo alla oleva, vihreällä kehystetty kuva on käänteentekevä. Joo, se on hieman epätarkka eikä muutenkaan mitenkään ihmeellinen, mutta se on ensimmäinen kuva, jonka olen ottanut kyykkyasennossa onnettomuuden jälkeen.

Kun ihminen on viettänyt koko talven ja kevään käytännössä omaan kotiinsa lukkiutuneena, tekee todella hyvää päästä välillä ulos, ihan oikeasti uuteen paikkaan, kokonaan pois niistä vanhoista ympyröistä. Ruokakin maistuu paremmalta, kun olet ulkona arjesta. Ihan tavallista ruokaa, herkkuja unohtamatta, me mutsilassakin syötiin, mutta silti kaikki tuntui niin erilaiselta ja kivalta. Oli kivaa kattaa pöytä kauniiksi, ja kivaa käydä myös ravintolassa syömässä. Oli kivaa katsoa kovalevyltä elokuvia iltaisin äidin kanssa, oli kivaa jutella ja vaan olla ja hiljentyä. Hyvät muistot.

Ja koska Juhannusaaton puolelle jo ehdittiin, toivotan teille kaikille harvoille, mutta sitäkin tärkeimmille lukijoilleni

OIKEIN HAUSKAA JA RAIKASTA JUHANNUSTA!!!!

Lyhty

En yleensä tee postausta yksittäisestä esineestä, joka ei ole minun. Nyt teen poikkeuksen tähän "sääntöön". Tämä minun äitini muutaman euron kirpparilöytö, on yksi kauneimmista lyhdyistä, mitä kuunaan olen nähnyt. Se näkyi etäisesti jo edellisessä postauksessani ja nyt vielä paremmin.

Tämä lyhty on käytetty, tosin sen iästä minulla ei ole tietoa. Se on kuitenkin ajan patinoittama, naarmuttama ja ruostuttama. Ja silti niin kaunis. Ikäänkuin jokainen naarmu ja ruskea ruostetahra kuuluisi siihen... Kuvat puhukoot puolestaan.

On olemassa ihmisiä, jotka tekevät todellisia löytöjä kirppareilta. Minun äitini on yksi heistä. Minä en tiedä, onko tämä lyhty alunperinkin vaan joku halpis, vaiko joku hienompikin tuote. Minusta se on yksinkertaisesti kaunis ja siksi ansaitsi oman postauksensa. Ja se muuten sopii tuohon mutsin terden pöydälle tosi hyvin!!

Mukavaa sunnuntaita kaikille!!

Terassivuosi - osa 5

Ystävät rakkaat, terassivuoden päätösjakso on koittanut. Vuorossa on nyt se kaikkein kukkein ja kaunein, siten myöskin kuvarikkain, osio koko sarjasta. Tässä on mutsilan terassin kesä!

Terassia hallitsee yksinoikeutetusti kirsikkapuu, joka tänä kesänä on alkanut tekemään marjaa ihan urakalla. Erinäiset pikkuötökät ovat olleet puun riesana jo vuosia. Tänä kesänä mutsi istutti samettikukkia sen juureen, koska oli lukenut jostain, että ne ehkäisisivät ötökkäsatoa itse puussa.

Kirsikkapuun oksanhaarukoihin minä ja mutsi viriteltiin akukesästä pari kukkaa ruukkuineen. Koristeeksihan noita ajateltiin, sekä myöskin kissaesteeksi. Meidän Viljamihan keksi keväällä mökillä puihin kiipeilyn riemun, ja sitä samaa lajia se toki olisi halunnut toteuttaa myös mutsin terassillakin.

Varsin pian kuitenkin huomasimme, että kukat eivät viihtyneet kirsikkapuun lehtien varjossa. Eivätkä ne sitäpaitsi edes estäneet Viljamia toteuttamasta suunnitelmiaan. Hetkiseksi kun silmä vältti, puussa se kekkuloi aivan onnessaan =D

Terassin kaunistus näin kesäisin on minusta edelleenkin mutsin kaunis ruokailuryhmä. Se on vaan niin ihana; valkoinen, siro, kaunis ja käytännöllinen! Se on riittävän pieni mahtuakseen juuri sopivasti tuohon terassin kulmaan, silti niin tilava, jotta sen ääressä syöminen onnistuu mainiosti.

Kiinnittikö joku huomion tuohon lyhtyyn terassin pöydällä? Siitä on tulossa piakkoin ihan oma postauksensa ;)

Kukkia ei mutsilan terdeltä puutu. On samettikukkaa, neilikkaa, verenpisaraa, orvokkia, krassia, ja tietenkin vanha, kaunis pallotuija. Unohdinkohan mä nyt jotain?

Terveiset vaan äitille ja kiitokset terassin ja kämpän lainasta tänä kesänä ;D Jospa mä kohta puoliin siirtyisin kotiin täällä bloginkin puolella...

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

Pitkä viikonloppu Mutsilassa

Kaunista keskiviikkoiltaa kaikille!

Täällä mä olla möllötän mökillä, melkein yksikseni tällä kertaa. P lähti yhdeksi yöksi vanhempiensa luokse ja otti Viljamin mukaansa. Se kun on sieltä P:n lapsuudenkylästä kotoisin. Minä jäin Viivin ja Taavin kanssa tänne mökille. Katit ovat luonnollisestikin jossain ulkona, joten mulla on hyvää aikaa päivittää blogia. Vaan enpä kerrokaan teille nyt mökkikuulumisia sen enempää, vaan palaan ajassa runsaan viikon taaksepäin ja kerron pitkästä viikonlopustani Mutsilassa.

Pitkästä aikaa oli ihan todella kivaa viettää muutama kesäpäivä Mutsilassa äidin kanssa. En ollut kerennyt käymään yli kahteen kuukauteen, joten oli ihan mukavaa nähdä omin silmin taas sekä mutsi, että kauniit Hyvinkään maisemat ja tietenkin tuo mutsin terassi kaikessa alkukesän kukkaloistossaan. Alppikärhö kukki terassin aitauksessa kuin viimeistä päivää. Kirsikkapuu pudotteli viimeisiä kukkiaan sellaista vauhtia, että terassin lakaisu tuntui varsin epäkiitolliselta puuhalta, kun tuulen puuskien ansiosta terde oli jo parin tunnin päästä valkeanaan kirsikkapuun kukkien terälehtiä. Joitain kukkia äiti oli jo ehtinyt itsekin laittaa, pääasiassa orvokkeja.

Kissat olivat mukana tietenkin. Ja ne nauttivat täysin siemauksin olostaan mutsin kauniilla, ja ainakin meidän partsiin verrattuna, varsin avaralla terdellä. Viivi ja Taavi käyttäytyivät jopa hyvin sivistyneesti, eivätkä aiheuttaneet ylimääräisiä harmeja mulle tai mutsille.

Viltsusta ei valitettavasti voi antaa yhtä kiittäviä arvioita. Se oli omaan ylivilkkaaseen tyyliinsä ihan hirvittävän sosiaalinen, suloinen ja hurmaava, mutta paikoitellen käytökseltään kuin riivattu.

Ensitöikseen se asemoi ahterinsa mutsin salaatintaimien päälle ja vietti paljonkin aikaa siinä. Saa nähdä nouseeko sieltä mullasta enää mitään salaattiin viittaavaakaan. Sitten se keksi mutsin täältä mökiltä tuomat kukan taimet, jotka olivat jo päässeet hyvään kasvuvauhtiin. Ekan taimen se söi puoliksi ja toisen se löhösi poikki... Hienoa Viljami, niin sitä pitää...

Vähäsen shoppailuakin tuli harrastettua ja kahvillakin Hyvinkään Robert's Coffeessa käytiin. Se on muuten juuri se kahvila, jossa on nollatoleranssi kiusaamiselle, jos joku muistaa vielä tämän tapauksen viime syksyltä. Sen enempää minä kuin äitinikään emme tuolloin olleet ko. kahvilassa, mutta sen jälkeen kun tuo episodi suuren kansan tietoisuuteen nousi, on meidän valintamme Hyvinkään kauppakeskus Willan kahviloista ollut aika selvä. Myyjä toimi mielestäni tuolloin juuri siten, miten ihmisen pitääkin toimia. Ja sitäpaitsi kyseisen kahvilan kahvit, teet ja sämpylät ovat todella herkullisia :)

Shoppailujakin siis tehtiin, joista jälkipolville tosin ei juuri esiteltävää jäänyt, mutta sai Viljami sentään ihkaensimmäiset aikuisen kissan valjaansa, joita se kävi tietenkin muutaman kerran jo kokeilemassakin. Lisäksi minä haksahdin pariin uuteen patalappuun. Eihän niille nyt varsinaista tarvetta vielä olisi ollut, mutta noin kolmen euron kappalehintaan en voinut niitä vastustaakaan ;)

Ai niin! Vielä se mutsin huikea mansikkasato! Tältä se näytti viikko sitten, jospa jo kohta olisivat kypsiä :)

Ei noista nyt ihan piirakkaa taida saada, mutta ehkä mutsi nyt yhdeksi aamuksi puuron täytteen niistä ottaa! =D
Onneksi sentään kesän eka lounas terdellä oli huomattavasti runsaampi ja täyttävämpi:

Näiden kuvien myötä minä toivotan oikein mukavaa juhannuksen odotusta kaikille!!