Aalto

Iittalan Aalto tuikkulyhty, harmaana.

Pitkään olen siitä tyytynyt haaveilemaan. Monta kertaa jossain Prisman tai Cittarin kodintarvikeosastolla ovat silmäni hakeutuneet ihailemaan ja sormeni hypistelemään hyllyssä esillä olevaa kappaletta. Pariin otteeseen on kippo päätynyt jopa ostoskärryyn, mutta piheyspuuskan iskiessä palautunut takaisin hyllyyn. Ja nyt vihdoin sen sain omaksi asti! Joululahjaksi P:ltä.

Siinä se nyt on. Se on niin kaunis ja minä rakastan sitä.

Rakastan sen tyylikästä ja ajatonta muotoilua, pehmeitä kurveja ja jykevän siroa ulkomuotoa.

Rakastan sen tummaa, aavistuksen savuista harmaan sävyä.

Rakastan kuinka se näyttää aina uudenlaiselta ja mielenkiintoiselta, riippuen mistä kulmasta sitä katselee.

Rakastan kuinka sen ääriviivat väreilevät kynttilän loisteessa. Kun sinne laittaa tuikun sisään palamaan, se on kuin pikkuruinen majakka myrskyävällä merellä.

Miten noin pieni esine voi tehdä ihmisen niin iloiseksi?

Lyhty

En yleensä tee postausta yksittäisestä esineestä, joka ei ole minun. Nyt teen poikkeuksen tähän "sääntöön". Tämä minun äitini muutaman euron kirpparilöytö, on yksi kauneimmista lyhdyistä, mitä kuunaan olen nähnyt. Se näkyi etäisesti jo edellisessä postauksessani ja nyt vielä paremmin.

Tämä lyhty on käytetty, tosin sen iästä minulla ei ole tietoa. Se on kuitenkin ajan patinoittama, naarmuttama ja ruostuttama. Ja silti niin kaunis. Ikäänkuin jokainen naarmu ja ruskea ruostetahra kuuluisi siihen... Kuvat puhukoot puolestaan.

On olemassa ihmisiä, jotka tekevät todellisia löytöjä kirppareilta. Minun äitini on yksi heistä. Minä en tiedä, onko tämä lyhty alunperinkin vaan joku halpis, vaiko joku hienompikin tuote. Minusta se on yksinkertaisesti kaunis ja siksi ansaitsi oman postauksensa. Ja se muuten sopii tuohon mutsin terden pöydälle tosi hyvin!!

Mukavaa sunnuntaita kaikille!!

Terassivuosi - osa 4

... Eli KEVÄT!!!

Jälleen on aika tutkia mutsilan terdeä talven jäljiltä. Itse en ole ehtinyt mutsilassa käymään tosi pitkään aikaan nyt, ja nämäkin kuvat ovat kaikki mutsin itse ottamia.

Vähän siellä jo vihertää...

Yrttilaatikkoon tulee vielä ainakin rosmariini ja mansikka...

Ja valtaisa mansikkasato on kasvamassa...

Kirsikkapuukin kukkii kuin viimeistä päiväänsä...

Melkein jo kesä!!

Ja ai niin, käykää toki tsekkamassa minun äitini oma instatili, eli @nevalaiska ...

Muutama sävy harmaata

Huomenta!

Jos edellisessä postauksessa pääsitte nauttimaan kauniista kuvista, samaa nautintoa en valitettavasti voi luvata nyt. Olen nimittäin kuvaillut meidän olkkaria, jonka ainoa valaisin tällä hetkellä on kattolamppu. Sillä ei pitkälle pötkitä ylipäätään, saatika sitten jos valokuvia mielii ottaa. Olin jopa niin ahkera, että asemoin ahterini kameran taakse kuvausvalmiuteen heti aamupäivästä, jotta sain ulkoa hieman valaistusapua. Mutta kun päivä satui olemaan sateinen ja harmaa, ovat kuvatkin valitettavasti kovin rakeisia ja harmaita. Toisaalta, kun kuvauksen kohteetkin ovat harmaansävyisiä, niin eikös se sitten mene ihan ok? ;D Koittakaa kestää...

Kuten kuvasta näkyy, meillä on uusi sohvatyyny ja tuikkukippo. Sohvatyynynpäällisen sain äidiltä. Se on Annon mallistoa tuollaisella harmaavalkoisella salmiakkikuviolla varustettuna. Mutsilla alkaa selvästi olemaan aika hyvä haju siitä, mistä minä tykkään! ;D

Kynttiläkippo puolestaan on P:ltä. Hän oli jostain remonttityömaaltaan tuollaisen, marmorikuvioisen "alustan" löytänyt kaatopaikkakuormasta ja toi sen kotiin siltä varalta, jos minä sattuisin siitä tykkäämään. Ja satuinhan minä! Taas sitä paitsi osun ihan trendien aallonharjalle tuolla marmorikuviolla =D

Nyt olenkin sitten alkanut kuolaamaan kaikkea pientä ja marmorista, varsinkin blogeissa ja Instagramissa. Kuinkas muutenkaan. Näyttäähän se nyt vaan niin kauniilta. Ja taas olen niin ajoissa liikkeelläkin... ;)

Nappasin sitten samoilla valoilla vielä pari isompaa kuvaakin meidän olkkarista. Muutama pikkuviilaus vielä, ja tämä puoli alkaa pikkuhiljaa näyttämään siltä, miltä pitäisikin...

Ihanaa viikonloppua kaikille!!!

Rakastunut raitoihin

Iltaa immeiset!
Mä olen tiedättekö taas ihan siellä uusimmastakin uudemman sisustustrendin aallonharjalla!
(tyrskis ;DDDD)

Siis eikö tämä (yhä vaan jatkuva?) villitys mustavalkoisiin raitoihin tullut pinnalle vasta pari vuotta sitten? Enhän mä sitten vielä kamalan myöhässä ole? Vai olenko? Olen nimittäin kovaa vauhtia hullaantumassa mustavalkoiseen raitaan...

Aluksi ihailin raitoja muiden blogeissa. Erityisiä inspiksiä sain ystäväni S:n Beauty of Life -blogista. Siitä ne raidat pikkuhiljaa, vähän kerrassaan, piirtyivät mieleeni. Ja siltikään en niitä omaan kotiini juuri suunnitellut, paitsi aina vähäsen niissä kaikkein kaukaisimmissa unelmissa. Sitten tuossa taannoin tuli meille mutsi mukanaan kaksi tarjouksesta ostamaansa pientä, pilven muotoista, mustavalkoista mattoa. Hän oli varautunut viemään ne poiskin, jos ne ei mulle kelpaisi, mutta äkkiäkös mä ne kelpuutin :D

Okei, ei tämä toki ole ihan sitä, mitä olin meidän keittiön matoksi visioinut. Mutta kun mun visiot tuppaavat jostain syystä toteutumaan kovin harvoin, olen itseasiassa tosi tyytyväinen näihin mattoihin. Ne ovat mustavalkoisia, ja raidallisia, joka sopii hyvin alkuperäiseen suunnitelmaanikin. Ja ne ovat sen verran pieniä, että ei tartte lähteä merta edemmäs kalaan saadakseen ne puhtaaksi. Käsinpesu onnistuu ihan tuossa meidän kylppärin lattialla :)
Mattojen sijoittelussa käytin lähinnä tervettä järkeä, ja yksi matoista meni hellan eteen ja toinen tiskipisteen eteen. Nämä ovat ne paikat, joihin kaikkein eniten ihan sotkujenkin puolesta meille tarvitaan mattoa.

Matot olivat vahinko, siis täysin ennalta suunnittelemattomat, enkä juuri harkintaa tai suunnittelua käyttänyt siinäkään vaiheessa, kun ne mutsilta vastaanotin ja omikseni huolin. Silloin ajattelin lähinnä vain, että jotain piristystä maton muodossa keittiööni vihdoin kaipaan. Ja onhan noi nyt aika hauskan näköiset, jollei muuta :D Vasta kun matot oli jo lattialla, mä huomasin miten ne sopivatkin yhteen House-sarjan tarjottimeni kanssa.

Toi tarjotin on muuten ollut tosi hyvä ostos. Sillä saa vietyä iltapalatarpeet näppärästi olkkariin. (Juu, mä siis syön telkkaria katsoessani.) Ja onhan se nyt muutenkin aika pirtsakan näköinen tuossa seinää vasten nojailleessaan... Jos nyt jotain negatiivista pitää hakea, niin toi pyöreä muoto ei ole kaikkein käytännöllisin. Konetiskitabuja sisältävä purnukka on sen edessä tarkoituksella, muuten tarjotin nimittäin lähtisi itsekseen kierimään pitkin pöytää ;D

"Voi, miten kiva yhteensattuma", minä ajattelin hoksatessani mattojen ja tarjottimen yhteensopivuuden. Vieläkin pidin molempia silti vain yksittäisinä pikkujuttuina enemmän kuin osina kokonaisuutta. Ja sitten muistin jo aikoja sitten Irinalta saamani kankaisen, mustavalkoraidallisen  sydämen, jonka olin jo melkein ehtinyt unohtaa. Äkkiäkös se muutti keittiön ikkunan ripaan roikkumaan, ja minun mielessäni alkoi yksityiskohtien sijaan hahmottua haave ehjästä kokonaiskuvasta. Nyt haaveilen jo mustavalkoraidallisesta käsipyyhkeestä keittiöön ja pari patalappuakin kelpaisi. Mutta menisikö raidalliset verhot jo överiksi?

Mitäs tykkäätte mustavalkoisesta raidasta? Vieläkö sytyttää vai menikö jo menojaan?

Parvekkeen talvimuutos

Yksi meidän kodin suurimmista murheenkryyneistä on jo pitkään ollut parveke. Siinä ei ole mitään erityisen kivaa, se on ihan tuollainen tavallinen perusparveke, mitä nyt nämä 70- ja 80-lukujen betonilähiöt ovat pullollaan. Meidän talo on rakennettu vuonna 1972. Samaa vuosimallia kuin minä ;)

Mä en oikeastaan koskaan ole ollut erityisen ihastunut parvekkeen sisustamiseen. Kunhan siellä on pöytä ja pari tuolia, se riittää mulle. Eipä silti, että tänne juuri muuta mahtuisikaan, mutta edes parvekekukista tai sisustusjutuista en ole jaksanut juuri intoilla. Partsin siivouskin on usein jäänyt varsin vähälle; mitä sitä nyt tollaiseen panostamaan, kun sisätilatkin on kerran rempallaan...
Muiden blogeista on aina niin ihanaa ja kadehdittavaa lukea parvekepostauksia. Ihanaa siksi, että ainakin kuvittelen saavani niistä inspistä oman partsin laittamiseen ja kadehdittavaa siksi, että muiden partsit tuntuvat aina niin paljon kivemmilta ja paremmilta kuin omani.

Meidän parvekkeessa kaikkein huonointa on sen lasittamattomuus. Se on siis lähes täysin luonnon armoilla ja kooltaankin se on sen verran pieni, että esim. rankkasade kastelee sen käytännössä kokonaan. Kalusteiden pitää olla parvekkeen mukaiset; pienet ja säänkestävät. Pari vuotta meillä on ollut lähinnä eriparikalusteita, joissa säänkestävyys ei ole juurikaan toteutunut.

Vaan toisin on nyt! Daralandian parveke koki nimitäin parisen viikkoa sitten tosi kivan muodonmuutoksen tasan nollan euron budjetilla :)

Suurin muutos on ehdottomasti melkein uudet parvekkeen kalusteet, eli mustaharmaat säänkestävästä muovista valmistetut pieni pyöreä pöytä ja kaksi tuolia. Ne jäivät P:n vanhemmilta ylimääräisiksi muutossa, ja koska ne ovat vielä erittäin siistissä kunnossa, he lahjoittivat ne meille. Mä en partsilla niin turhan tarkka olisi ollut värimaailman suhteen muutenkaan, mutta siis nämähän sopivat jopa Daralandian väreihinkin kuin nenä päähän!

Edellinen parvekkeen pöytä meillä oli se Irinan vanha keittiön pöytä, joka tuli ruokapöydän tuolien kylkiäisenä meille lähes 1,5 vuotta sitten. Se ei ollut alunperinkään kuin väliaikainen ratkaisu partsille, vaikka lopulta aika pitkään siellä olikin. Nyt näiden uusien kalusteiden myötä sen jo hyvin kulahtaneeksi ja kärsineeksi käynyt pöytälevy lähti kaatopaikalle, mutta verrattain siistinä säilyneet ja tyylikkäät jalat me vielä pistettiin säilöön mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Ja nää melkein uudet kalusteet ovat kuin tehdyt tähän meidän partsille! Ihan oikean kokoiset ja justiinsa hyvän värisetkin. Minä en varmaan enää tyytyväisempi voisi olla :)

Anoppilasta, Pohjois-Savosta on peräisin myös tämä calluna. Anoppi ei luonnollisestikaan mitään ylimääräisiä kasveja muutossa mukanaan halunnut roudata ja minä huolin enemmän kuin mielelläni tämän muhkean ja tuulen tuivertaman callunan :) Kori johon sen laitoin on jo vanha. Aikanaan siinä oli kesäkukkia. Nyt se pääsi sitten callunan amppeliksi.

Talvea odottavalle partsille tarvitaan tietenkin lyhtyjä valoa tuomaan. Nämä molemmat lyhdyt ovat vanhoja, eivätkä edes samansävyisiäkään. Mutta minä en välitä. Kauniita ne ovat silti molemmat ja kun ihmisellä on nollaeuron budjetti, ei pidä ruveta turhista stressiä repimään ;D

Ainoa juttu mikä mua häiritsee, on tuo matto. Jotenkin se ei tunnu sopivan tähän ympäristöön, minä kaipaisin jotain lilan- tai punaisensävyistä mattoa. Mutta nollaeuron budjetilla ei voi olla turhan vaativa. Ja parvekkeen lattia vaan kaipaa mattoa, se näyttää vielä rumemmalta ilman sellaista...

Tää matto on peräisin niiltä ajoilta, kun n. 20 vuotta sitten muutin mutsin luota omilleni. Silloin mun rakkaat sisustusvärit olivat sininen ja keltainen ja tämä muovimatto oli mulla keittokomerossa. Se on ollut erinomaisen kestävä ja hyvä matto ja vaikka väritys ei enää muhun iskekään. Eläköön se nyt viimeisen elämänsä partsin mattona!

Mitäs tykkäätte mun pienestä nollan euron partsista? Ihan se on minusta kodikas, vaikkei nyt mikään tyylikkyyden riemuvoitto olekaan ;D

Virkistävää viikonloppua kaikille <3

Terassivuosi - osa 1.

Minä olen jo muutamaan kertaan aiemminkin esitellyt mutsilan kaunista terassia blogissani. Niitä postauksia löytyy tunnisteen muiden kotona alta, jos haluatte käydä tutkailemassa :) Koska mutsini terassi on niin kodikas ja kaunis, päätin tehdä sen ulkoasusta vuoden mittaan oman postaussarjansa. Tässä tulee sitten ensimmäinen osa, syksyn väriloistoa terassilla!

En vielä lupaa mitään säännöllistä kuukausittaista postausta, katsotaan nyt kuinka asiat lutviutuvat. Itse en myöskään varmasti ehdi mutsilaan aina kuvia ottamaan, mutta onneksi olen saanut luvan käyttää äitini itse ottamia kuvia. Sovittiin mutsin kanssa, että hän ottaa kuvia terassistaan ja laittaa mulle niitä joko tekstareina tai sähköpostiin. Tämän postauksen kuvat sain tekstareina, itse siirsin ne koneelle ja käytin Photoscapen kautta pikkuparanteluissa. Kaikki kuvat on otettu nyt syys- lokakuun vaihteen tienoilla, kuvaajana toimi äitini ja kamerana Samsungin Galaxy s4 matkapuhelin. Mutsi osti itselleen oman Galaksin kauneimman, joten nyt kelpaa valokuviakin ottaa :D

Sen pidemmittä löpinöittä itse asiaan: uhkeita ja hehkuvia ruskan värejä, sekä vielä kesän muistona muutamia kukkasia. Olkaatte hyvät :)

Kyllä näitä kuvia mielikseen katselee, varsinkin kun omassa partsissa ei mitään esittelykelpoista juuri ole ;D


Mukavaa sunnuntaita kaikille ja iloa tulevaan viikkoon!

Sipistelyä

Siinä se on, mun suuri rakkauteni ;) TV-taso, jonka esittelin jo täällä. Edelleen vaan niin ihana <3

Jotenkin luulin, että sitä seuraisi valtava muutosvirta meidän olkkarissa. Mutta suurin muutos taisi ollakin TV-taso itse, sillä sipistelyksi muu sisustus sen jälkeen on mulla jäänyt. Lähinnä olen siirrellyt pikkuesineitä paikasta toiseen, ja kokoajan on sellainen tunne, että ei tää nyt vielä hyvä ole.

Koska kissakakara-kääpiöhäärä koheltaa kaiken valveillaoloaikansa niin kovaa, ei meillä edes tuikkukynttilöitä enää uskalla polttaa ellei itse ole samassa huoneessa. Siksi tuikkukippokokoelma keittiöstä on kadonnut ja siirsin sieltä valkoisen kynttiläalustan olkkariin telkkarin oikealle puolelle. Sen päälle sijoitin ainokaiset Iittalani, eli vihreän Kivi-lyhdyn ja kirkkaan Kastehelmen. Niiden kaverina on väliaikaisesti kirkas Ikean tuikkukippo, kunhan kekkaan jostain yhden Iittalan lisää :) Näin saan nauttia kynttilänvalosta iltaisin telkkaria katsoessani, vaikka tuo pikkuinen kissakaveri valveilla olisikin.

Lisää kynttilänvaloa olohuoneeseen tuo enovainaani perintölyhty, Sagaformin pallon muotoinen lyhty, jonne tuikku jää niin hienosti ja kissaturvallisesti sisälle, että siitä on tullut yksi mun lempiesineistäni täällä. Sen kanssa ei edes kääpiöhäärä voi erehdyksessä tuikata itseään tuleen :D
Led-tuikut tietenkin ratkaisisivat kaikki ongelmani, mutta pidän enemmän oikeista tuikuista. Ehkä sitten talvemmalla, kun tykkään poltella kynttilöitä enemmänkin, ostan ledejäkin.

Se niistä koristeista, siirrytään käytännön esineisiin.

TV-tasolla, telkkarin vasemmalla puolella on kaunis valkoinen kori, joka sisältää  kissojen leluja. Tämä oli oikein hyvä paikka niille, kunnes Viljami saapui taloon. Taavi ja Viivi osaavat käydä noukkimassa korista haluamansa lelun oma-aloitteisesti, mutta Viljami tietenkin ensitöikseen töni koko korin kumolleen lattialle ja sirotteli kaikki lelut levälleen pitkin kämppää. Sitten se survoi itsensä koriin nukkumaan ;D

Minä ehdin jo ajatella, että ei tämä toimi, mutta ihme on tapahtunut! Viljamikin on jo oppinut käyttämään koria suhteellisen sivistyneesti pudottamatta sitä kokonaan lattialle! Ei se tyhmä selvästikään ole, vaikka täystuho muuten onkin. Se ottaa selvästi oppia Viivistä ja Taavista. Tietysti se välillä innostuu liikaa ja taas löytyy koko komeus keskeltä lattiaa, mutta mitäs me pienistä :)

Olohuoneen pöydän alatasokin on jo saanut asukkaita. Aluksi siellä oli sivistyneesti pyöreä kori, joka sisältää kosmetiikkatuotteita, joita mä tykkään käyttää iltaisin telkkaria katsoessani.Sen vierssä sitten oli kaukosäätimet kauniisti rivissä. Sitten tuli Viljami, joka pudotteli kaukosäätimet lattialle, joten mun oli pakko keksiä jotain. Laitoin ne sitten vanhaan leipäkoriin, ja tämä onkin itseasiassa minusta sekä kauniimpi että käytännöllisempi ratkaisu kuin rivi irrallisia kaukoja. Tietenkin alatasolle on myös ilmaantunut muutamia lehtiä, mutta niistä mä tuskin koskaan pääsen. Siksihän sen alatason olkkarin pöytään halusinkin, jotta nää kaikki krääsät eivät ajelehdi itse pöydällä alituiseen.

Vielä täällä sipisteltävää riittää, mutta nyt näillä mennään. Mä olen vaan tuohon TV-tasoon niin ylettömän tyytyväinen, etten sanotuksi saa. Se muutti koko olkkarin ilmeen niin paljon raikkaammaksi ja kauniimmaksi, ettei päivää kulu, jolloin en pikkuisen sitä itsekseni ihastele :)

Minä toivotan kaikille oikein kivaa torstai-iltaa ja kirpeän syksyistä ja kaunista viikonloppua!