Kekseliäitä keksejä

Sateista Juhannuspäivän iltaa täältä mökiltä!

Tänä iltana pilvet roikkuu, vettä tulee taivaan täydeltä ja sekä kissoja että ihmisiä väsyttää. Oivallinen ilta siis tarinoida eräästä varsin kekseliäästä ja erinomaisen kauniista tavasta muistaa kaveria kekseillä. Tällä tavalla minua muisti kaveri nyt keväällä, ottakaa tekin vinkistä vaari, jos ideoita kaipaatte :)

Tämä postaus on muuten sitten toteutettu yhdessä äitini kanssa. Hän oli mukana eilen keksien toteutusvaiheessa ja sanoo muutaman sanasen tähän postaukseenkin ajatuksistaan... Kaikki kursiivilla kirjoitetut tekstit tässä postauksessa ovat siis mutsin käsialaa ;D

Tällaisen keksipurkin mä sain eräältä kaveriltani keväällä muistoksi. Juu, näette oikein, se ei sisällä valmiita keksejä, vaan ainekset niiden leipomiseksi. Kauniisti kerroksittain purnukkaan laitettuna. Ja teko-ohjeet rusettinauhaan rullattuna. Aivan ihana idea <3

Eilen mä sitten mutsin kanssa avasin purkin ja päätin leipoa sen sisällöstä keksejä Juhannukseksi :) Purkki sisälsi kuivat aineet ja itse piti lisätä 100 grammaa voita ja kaksi kananmunaa.

Dara leipoo. Tämä on harvinaisen erikoinen hetki. En muista hänen leiponeen pitkään aikaan - itseasiassa en muista että koskaan. Ehkä muistan väärin. Mutta kerran muistan saaneeni Daralta ihanan syntymäpäiväkakun - sen oli leiponut hänen kaverinsa. Ja tosiaan, P on kertonut, että Dara leipoo toisinaan sämpylöitä - mutta voiko savolaiseen uskoa...

Nyt on rasva ja sokeri valmiina. Onneksi on vain kaksi ainesta, ei tarvitse katsoa reseptiä lainkaan. Pienet kätöset uppoutuvat jauhojen, rasvan, munien, suklaamurujen, karkkien yms. seokseen, litistelevät, pyörittelevät taikinaa kuin hiekkakakkuja leipoessaan. Kokemusta on tullut sieltä kaukaa lapsuuden leikeistä. Keskittymistä, kieli keskellä suuta. Hauskin hetki on edessä: pullien pyörittely. Ne muotoutuvat yllättävän vaivattomasti, taikina ei takerru sormiin, vaan etsivät kämmenen välissä muotonsa kuin muovailuvahaa käsiteltäessä.  Tuloksena on kiiltäväpintaisia värikkäitä ja ruskeita sattumia sisältäviä pieniä pyörylöitä. 

Hieno homma tähän saakka. Mökkiuunin pelti on pieni, mutta pyörylät mahtuivat hyvin. Tässä kohtaa mietimme, mitä uunissa tapahtuu: kohoavatko pallerot korkeiksi vai leviävätkö toisiinsa kiinni. Tapahtui jälkimmäinen. Eli pyörylöiden väliin olisi kannattanut jättää runsaasti tilaa ja paistaa ne kahdessa erässä. Mutta eihän se mitään haittaa, pidin niiden rosoisesta, epäsäännöllisestä ulkoasusta ja ihanasta mausta. Hyvä Dara! 

Buahhahhaaaaa! :DD Kiitosta vaan mutsi! Juu, kekseistä tuli hyvän makuisia ja osaan mä niitä sämpylöitäkin jotenkuten leipoa ;) Itse tosin olin näistä kekseistä visioinut huomattavasti kauniinpia ja säännöllisemmän muotoisia kuin niistä lopulta tuli... Joten, jotta tämän postauksen lopusta tulisi yhtä kaunis kuin alustakin, pistetään vielä yksi kaunis kuva purnukasta :)

Mukavat jussin rääppiäiset kaikille!!
Toivottavat Dara ja sen mutsi :)

Rakkula

Tiedättehän te, kuinka jokaisella itseään kunnioittavalla järvellä on oma hirviönsä. Niistä toki kaikki eivät ole yhtä tunnettuja kuin vaikkapa Skotlannissa sijaitsevan Loch Ness-järven hirviö. Monet ovat niin tuntemattomia, ettei niistä edes oikein tiedetäkään.

Meidän mökkijärven hirviö on Rakkula. Se on paikallisen kalakannan kauhu ja asuu meidän rannassa, laiturin vieressä.

Ennen nykyistä uraansa järvihirviönä, Rakkula oli aivan tavallinen lasikuidusta valmistettu soutuvene. Se oli jo kovin raihnainen ja sitä uhkasi kaatopaikkatuomio, kunnes mutsi pelasti sen. Se kunnostettiin, maalattiin ja niin se sai hirviömäisen habituksensa. Sitten se tuotiin tänne meidän mökkirantaan ja siitä saakka se on vuosia palvellut paitsi soutuveneenä, myöskin järvihirviönä ja ahventen, särkien ja haukien painajaisena.

Kaikki oli hyvin, kunnes viime kesänä Rakkula-parka haavoittui; se sai reiän pohjaansa. Lähes vuodeksi se joutui telakalle, kunnes hirviötohtori P saapui hoitamaan sen kuntoon. Paikallisesta hirviökirurgien ostospaikasta, eli Motonetistä, haettiin ensin lasikuituveneen paikkausaineita ja sitten kirurgimme pääsi hommiin.

Ensin rälläkällä hiottiin reikää ja sen ympärystää siistimmäksi, sitten sen päälle levitettiin lasikuituspakkelia ja annettiin sen kuivua kunnolla.

Sitten pintaa hiottiin tasaisemmaksi ja sille levitettiin hirviöhoitoainetta, eli jotain polyesteriliisteriä. Sen päälle Rakkula-ressu sai vielä lasikuitulaastarin ja lisää hoitoainetta...

Tämän näköinen siitä sitten tuli. Vielä sitä voisi vähän hioa ja vaikka maalata uudestaan, mutta koska reikä on pohjassa eikä Rakkula muutenkaan ole kovin turhamainen luonteeltaan, tämä kirurginen operaatio riitti nyt, ja Rakkula siirrettiin heräämöön toipumaan.

Vielä se on vähän harmahtavan näköinen, mutta on jo käynyt leikkauksensa jälkeen järvellä onnistuneesti herättämässä tervettä kauhua kaloissa. Jahka kesä kuluu, se saa varmasti taas tervettä, hirviömäistä vihreyttä poskilleen ;)

Rakkula on taas kunnossa ;D

Kaunista Juhannusaattoa kaikille!

Valkaistu nojatuoli

No nyt pääsette jännityksestä! Eli seuraa jatko-osa perjantaiselle kiusanteolleni... ;D

Ihan blogini alkuaikoina esittelin teille vanhan nojatuolini uudenuutukaiset päälliset. Jo tuolloin suunnittelin nojatuolin tumman ruskeiden puitteiden maalaamista valkoisiksi, ja nyt siis viikonlopun aikana se suunnitelma vihdoin ja viimein toteutui!

Tältä nojatuoli näytti keväällä 2013 uusiin vaatteisiin puettuna:

Ja tältä se näyttää nyt:

Melkoinen raikastus, eikö?

Mä olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Ihan kuin uuden tuolin olisin saanut! Ihmettelen vain sitä, että miksen aiemmin tähän hommaan ryhtynyt. P kyllä olisi ollut sen valmis maalaamaan milloin vaan pyydän, ei siinä sillä kauaa nokka nytkään tuhissut. Mutta joku kumma siinä oli, että minua mietitytti, kunnes vihdoin viime viikolla päätin, että jahkaamiset on nyt jahkattu ja on aika ryhtyä tositoimiin. Siinä se nyt on, peruuttamattomasti valkaistu. Enää sitä ei entisekseen saa, joten tällä mennään. Ja voi miten iloinen olen, että tällä nyt mennään ;D

Alusta loppuun homma siis sujui niin, että mutsi ompeli uudet päälliset ja P maalasi itse tuolin. Minä toimin työnjohtajana ja valitsin päällisten kankaan sekä tuolin uuden värin. Ja ruoskin orjiani upeisiin suorituksiin ;) Eli melkein itte siis tein ;D

Loppuun vielä kollaasi nojatuolin vaiheista, aina punaisesta päällisestä harmaaseen ja siitä puuosien valkaisuun. Aikamoinen muodonmuutos sille on tapahtunut alkaen niistä punaisista ikivanhoista päällisistä päätyen tähän hetkeen.

Mitäs tykkäätte tuolin uudesta ilmeestä?

Mitä jäbä duunaa?

Joskus ennen kuin edes aloitin bloggaamisen, ajattelin, etten tee ns. "sneak peek" -postauksia. Ne kuulemani mukaan ärsyttävät joitain ihmisiä... (Ei minua kuitenkaan)...

Syön nyt sitten sanani kuin salaatin! MUAHHAHHAHHAAA!!! ;D

 Että tämmöistä on jäbä (P) täällä tänään duunannut... :D

Jatkoa seuraa viimeistään ensi viikolla. (Sitä ennen on kuitenkin yksi hyvin tärkeä postaus tulossa, joten malttakkee, malttakkee...)

Sorry, en vaan voi mitään itselleni, kun oon nyt aika innoissani ;D

Maailman helpoin DIY

Kellekään ei varmaan tule yllätyksenä se, että tyhjiä pilttipurkkeja voi käyttää tuikkukippoina. Ensin purkeista kannattaa tietenkin liotella etiketit pois. Näistä yksilöistä ne irtosivatkin helposti, mutta joskus liimat ovat etiketeissä todella tiukassa. Tällöin avun saa ruokaöljystä tai esim. asetonipitoisesta kynsilakan poistoaineesta. Nyt kumpaakaan niistä ei onneksi tarvittu.

Suurin osa varmaan hoksaa, että purkkeja voisi koristellakin monenlaisilla tavoilla. Vaan mitä tehdä silloin, kun on pakkomielle väsätä pilttipurkeista tuikkukippoja, mutta oikein mitään koristelumateriaalia ei omasta takaa löydy? Ei löydy mitään kauniita teippejä, ei kontaktimuovia tai edes kiiltokuvia liimasta puhumattakaan. Ei edes rautalankaa. Onneksi löytyi vanha kunnon Dymo!

Hetken verran mielessä pyöri Doorsin biisi Light My Fire, kun pohdin mitä ihmettä purkkien kylkiin dymottaisin. Sitten tyydyin vain tekstaaman sanan kynttilä niillä molemmilla kotimaisilla kielillä sekä universaalisti englanniksi.

Lopputulos ei ole minusta yhtään huono, vaikka noin DIY:ksi tosi yksinkertainen ja helppo onkin. Ja no, onhan teksti toki aika itsestäänselvä sekin. Ilman sitä varmaan kukaan ei tajuaisikaan mitä siellä purkissa oikein on palamassa ;)
Päälle vielä yksi elokuun sininen ilta ja partsin pöydällä onkin jo tosi tunnelmallinen meininki :)

Tuli mieleen, että purkkeihin voisi vielä rautalangasta väännellä sellaiset ripustuslenkit halutessaan. Ja jos joskus saisi aikaiseksi sellaista washi-teippiä hommata, voisi niillä päällystää tuikut. Olisi heti rouheempi meininki!

Tunnelmallista torstai-iltaa!

EDIT: Tällaisissa kipoissa on kuulemma räjähdysvaara, jos niitä käyttää oikeiden kynttilöiden/tuikkujen kanssa!!! Joten en voi suositella muiden kuin ledtuikkujen kanssa käytettäväksi!!!

Nojatuolin uusi elämä

Tänään ajattelin esitellä meidän vanhan nojatuolin. Se ei ole enää trendien harjalla taikka suurta muotia, mutta minulle se on hyvin rakas. Se on mun eka oma huonekaluni, ja sain sen äitini ystävältä käytettynä, kun tämä vaihtoi olkkariinsa uuden sohvakaluston. Aikaa tästä on nyt kulunut yli 20 vuotta! Vaikka tuoli on uskollisesti palvellut ensin äitini ystävää ja sittemmin minua, on siinä vieläkin hyvä istua ja muutenkin se on minusta mukava ja sievä. Tykkään sen puisista käsinojista, joihin on näppärää laskea hetkeksi teemuki kädestään telkkaria katsoessaan :)

Kun sain nojatuolin, siinä oli vaalean beiget päälliset, jotka tosin varsin nopeasti kuluivat huonoiksi, jolloin äitini ompeli siihen uudet punaiset päälliset. Niihin olin tyytyväinen monta vuotta, kunnes viime syksynä aloimme miettiä niiden uusimista. Vihdoin tammikuussa käytiin Itiksen Eurokankaasta ostamassa uudet verhoilukankaat, jotka ihana äitini ompeli. (Kiitos mutsi!!!) Ja nyt on nojatuoli saanut elämänsä kolmannet päälliset, ja tähän mennessä kauneimpansa, jos multa kysytään ;D

Sisustuksen kannalta meillä on olkkari vielä pahasti vaiheessa, joten kuvaamista varten siirsin nojatuolin sohvan eteen kahdestakin syystä: ensinnäkin sen oikealla paikalla taustalla oleva kirjahylly on kaikkea muuta kuin esittelykunnossa, ja toiseksi, sohvan edustalla näkee hyvin, kuinka ihan sattumalta osattiinkin hankkia hyvin yhteen käyvät harmaan sävyt sekä sohvaan että nojatuoliin. Vanhat punaiset päälliset olin jo ehtinyt vaihtaa kuvaushetkellä, mutta asettelin ne vain tuohon tuolin päälle, jotta saisitte edes jonkinlaisen kuvan ennen ja jälkeen tilanteista :)

Eli...

Nojatuoli ennen:

Nojatuoli nyt:

Jo ennen päällisten vaihtoa, olin miettinyt noiden puuosien maalaamista valkoisiksi. Ja nähdessäni uudet päälliset nojatuolissa, tuo ajatus sai vahvistusta mielessäni. Nyt kun näitä kuvia olen aikalailla katsonut ja selaillut valitessani tänne blogiin niitä, on päätös alkanut varmistua. Kyllä, nuo puuosat ovat jo niin kuluneet, että ne saavat kokea valkaisun! Mä jo niin näen, miten ihanalta nuo jo nyt niin ihanat päälliset näyttääkään valkoisten puitteiden kanssa!!

Ai, niin, huomatkaa ihana pörröinen sisustustyyny nojatuolissa! Sitä tekee mieli vaan paijata ;)
Sen ostin Tarjoustalosta tammikuussa samalla shoppailureissulla sohvaostoksen kanssa. Hintaa oli hurjat 4€ ja kyseessä viimeinen kappale poistokorissa. Että kerrankin kävi mullakin hurja mäihä tarjousten kanssa ;D

PS: Nyt mä mälläsin... Tuon viimeisen kuvan jälkeen kuulunut tekstinosa _Jo ennen_ olikin mennyt tuonne kuvan viereen... Yritin sitä äsken muuttaa omalle paikalleen, mutta eipä jostain syystä onnannut. Antakaa hei blondille anteeksi, mä vasta treenailen näitä juttuja ;D