Kekseliäitä keksejä

Sateista Juhannuspäivän iltaa täältä mökiltä!

Tänä iltana pilvet roikkuu, vettä tulee taivaan täydeltä ja sekä kissoja että ihmisiä väsyttää. Oivallinen ilta siis tarinoida eräästä varsin kekseliäästä ja erinomaisen kauniista tavasta muistaa kaveria kekseillä. Tällä tavalla minua muisti kaveri nyt keväällä, ottakaa tekin vinkistä vaari, jos ideoita kaipaatte :)

Tämä postaus on muuten sitten toteutettu yhdessä äitini kanssa. Hän oli mukana eilen keksien toteutusvaiheessa ja sanoo muutaman sanasen tähän postaukseenkin ajatuksistaan... Kaikki kursiivilla kirjoitetut tekstit tässä postauksessa ovat siis mutsin käsialaa ;D

Tällaisen keksipurkin mä sain eräältä kaveriltani keväällä muistoksi. Juu, näette oikein, se ei sisällä valmiita keksejä, vaan ainekset niiden leipomiseksi. Kauniisti kerroksittain purnukkaan laitettuna. Ja teko-ohjeet rusettinauhaan rullattuna. Aivan ihana idea <3

Eilen mä sitten mutsin kanssa avasin purkin ja päätin leipoa sen sisällöstä keksejä Juhannukseksi :) Purkki sisälsi kuivat aineet ja itse piti lisätä 100 grammaa voita ja kaksi kananmunaa.

Dara leipoo. Tämä on harvinaisen erikoinen hetki. En muista hänen leiponeen pitkään aikaan - itseasiassa en muista että koskaan. Ehkä muistan väärin. Mutta kerran muistan saaneeni Daralta ihanan syntymäpäiväkakun - sen oli leiponut hänen kaverinsa. Ja tosiaan, P on kertonut, että Dara leipoo toisinaan sämpylöitä - mutta voiko savolaiseen uskoa...

Nyt on rasva ja sokeri valmiina. Onneksi on vain kaksi ainesta, ei tarvitse katsoa reseptiä lainkaan. Pienet kätöset uppoutuvat jauhojen, rasvan, munien, suklaamurujen, karkkien yms. seokseen, litistelevät, pyörittelevät taikinaa kuin hiekkakakkuja leipoessaan. Kokemusta on tullut sieltä kaukaa lapsuuden leikeistä. Keskittymistä, kieli keskellä suuta. Hauskin hetki on edessä: pullien pyörittely. Ne muotoutuvat yllättävän vaivattomasti, taikina ei takerru sormiin, vaan etsivät kämmenen välissä muotonsa kuin muovailuvahaa käsiteltäessä.  Tuloksena on kiiltäväpintaisia värikkäitä ja ruskeita sattumia sisältäviä pieniä pyörylöitä. 

Hieno homma tähän saakka. Mökkiuunin pelti on pieni, mutta pyörylät mahtuivat hyvin. Tässä kohtaa mietimme, mitä uunissa tapahtuu: kohoavatko pallerot korkeiksi vai leviävätkö toisiinsa kiinni. Tapahtui jälkimmäinen. Eli pyörylöiden väliin olisi kannattanut jättää runsaasti tilaa ja paistaa ne kahdessa erässä. Mutta eihän se mitään haittaa, pidin niiden rosoisesta, epäsäännöllisestä ulkoasusta ja ihanasta mausta. Hyvä Dara! 

Buahhahhaaaaa! :DD Kiitosta vaan mutsi! Juu, kekseistä tuli hyvän makuisia ja osaan mä niitä sämpylöitäkin jotenkuten leipoa ;) Itse tosin olin näistä kekseistä visioinut huomattavasti kauniinpia ja säännöllisemmän muotoisia kuin niistä lopulta tuli... Joten, jotta tämän postauksen lopusta tulisi yhtä kaunis kuin alustakin, pistetään vielä yksi kaunis kuva purnukasta :)

Mukavat jussin rääppiäiset kaikille!!
Toivottavat Dara ja sen mutsi :)