Sumuisen järven rannalla

Meidän mökki sijaitsee todella kauniilla paikalla. Minä en toki maailman puolueettomin arvostelija ole, sillä rakastan sitä maisemaa niin, että luultavasti näkisin sen kauniina, vaikka se sijaitsisi keskellä kaatopaikkaa ;) Kuitenkin tiedän ulkopuolistenkin, ihmisten joilla ei samanlaista tunnesidettä sinne ole, pitävän niitä maisemia kauniina. Kyse ei ehkä ole pelkästään siitä, että rakkaus kaunistaa.

Mökillä ollessa saan usein nähdä kauniita auringonlaskuja ja toisinaan pääsen näkemään syksyn ruskan kaikessa värikylläisessä uhkeudessaan. Tänä keväänä sain ensi kertaa elämässäni olla todistamassa kuinka yhden viikon aikana jäät sulivat järvestä. Nyt tänä kesänä sain nähdä erään upeimmista ja pysähdyttävimmistä sumuista järvellä, mitä koskaan olen nähnyt.

On lauantai, kesäkuun 14. päivä. Kello käy jo kymmentä illalla ja rantasauna on lämpiämässä. Minä vaeltelen rannalla odottaen että kiukaan uuniin voi laittaa lisää puita. Padassa vesi on jo kuumentunut. Se ei tarvitse kuin yhden pesällisen.

Ilta on viileä, suorastaan hyytävän kylmä vuodenaikaan nähden. Mittari näyttää alle viittä astetta plussaa ja minulla on tuulitakki päälläni. Järvessä vesi on ilmaa lämpimämpää ja minä huomaan, kuinka usva alkaa nousemaan järvelle. Se alkaa pieninä, hahtuvaisina lauttoina, ikäänkuin joku olisi napsaissut pilvestä muutaman haituvan ja tipauttanut ne järven pintaan. Minä kaivan taskustani Galaksin kauneimman ja puolihuolimattomasti, sen suurempia ajattelematta, nappaan siitä kuvan.

Kömmin saunalle tarkistamaan kiukaan tilannetta, lisään pesään muutaman puun ja tulen takaisin laiturille.

Nyt huomaan usvan levinneen joka puolelle järveä. Hyvin hitaasti, kuin vastaherännyt kummitus jäseniään venytellen, usva kiemurtelee lonkeroitaan taivaanrantaa tavoitellen. Näky on oudolla tavalla kaunis ja jotenkin aavemainen. Minussa herää kutina jostain suuremmasta ja kiiruhdan rinnettä ylös tupaan hakemaan pokkarin. Muistan ajatelleeni, että nyt tarvitaan optista zoomia ;)

Sauna on valmis, ja minä menen P:n kanssa löylyjen lämpöön istuksimaan. Huomaamme saunatuoksujen loppuneen, joten lorautamme löylykauhaan hieman olutta, ja saunaan leviää ihana lämpimän ruisleivän tuoksu. Juttelemme siitä, että seuraavan kerran kun Joensuussa käydään, pitää ostaa lisää löylytuoksuja.

Hetken löylyttelyjen jälkeen lähdemme saunan terassille vilvoittelemaan. Minä pistän kylpytakin päälleni ja lähden laiturille yhä syvenevää usvaa ihmettelemään.Se on jo ehtinyt levittäytyä pitkin järveä kuin valkea pumpulikerros.

Takaisin saunan lämpöön päästyäni, kehun vielä P:lle upeaa usvaa. Hänkin vetää pyyhkeen lanteilleen, kopsauttaa crocsit jalkaansa ja lähtee laiturille ottamaan omalla puhelimellaan kuvia. Minä uskon, että usva alkaa tästä pikkuhiljaa laskemaan. Olen tällä rannalla viettänyt kesiä jo neljä vuosikymmentä, enkä tämän kauniinpaa sumua muista tällä järvellä nähneeni.

Saunon ja peseydyn kaikessa rauhassa. Sitten kuivattelen ja vedän ylleni pyjaman ja vielä kylpytakin sen päälle. Menen terassille, katson järvelle ja huokaisen syvään hämmästyksestä: sumu on nyt levittäytynyt kuin vaippa, niin että tuskin vastarantaa enää näkee. Yhtäkkiä se on kasvanut hienosta usvasta lähes peittäväksi sumuksi. Se tuntuu olevan niin lähellä, että melkein voisin sitä koskettaa jos laiturin nokasta kokeilisin. Ihan en silti siihen yllä, kun laiturille kävelen, mutta mieli tekisi ottaa rannasta vene ja soutaa suoraan tuohon aavemaiseen, herkullisesti pelottavaan sumuun sisään.

Tässä oli tositarina erään sumuisen järven rannalta. Tuolla rannalla, tuossa sumussa ja kaikessa sen jo aikaa sitten hälvettyä on minun sielunmaisemani :) Jälleen kerran, eräs kauneimmista mitä kuunaan olen nähnyt, näkyi siellä mökkimaisemissa.