Terassivuosi - osa 4

... Eli KEVÄT!!!

Jälleen on aika tutkia mutsilan terdeä talven jäljiltä. Itse en ole ehtinyt mutsilassa käymään tosi pitkään aikaan nyt, ja nämäkin kuvat ovat kaikki mutsin itse ottamia.

Vähän siellä jo vihertää...

Yrttilaatikkoon tulee vielä ainakin rosmariini ja mansikka...

Ja valtaisa mansikkasato on kasvamassa...

Kirsikkapuukin kukkii kuin viimeistä päiväänsä...

Melkein jo kesä!!

Ja ai niin, käykää toki tsekkamassa minun äitini oma instatili, eli @nevalaiska ...

Parvekkeen talvimuutos

Yksi meidän kodin suurimmista murheenkryyneistä on jo pitkään ollut parveke. Siinä ei ole mitään erityisen kivaa, se on ihan tuollainen tavallinen perusparveke, mitä nyt nämä 70- ja 80-lukujen betonilähiöt ovat pullollaan. Meidän talo on rakennettu vuonna 1972. Samaa vuosimallia kuin minä ;)

Mä en oikeastaan koskaan ole ollut erityisen ihastunut parvekkeen sisustamiseen. Kunhan siellä on pöytä ja pari tuolia, se riittää mulle. Eipä silti, että tänne juuri muuta mahtuisikaan, mutta edes parvekekukista tai sisustusjutuista en ole jaksanut juuri intoilla. Partsin siivouskin on usein jäänyt varsin vähälle; mitä sitä nyt tollaiseen panostamaan, kun sisätilatkin on kerran rempallaan...
Muiden blogeista on aina niin ihanaa ja kadehdittavaa lukea parvekepostauksia. Ihanaa siksi, että ainakin kuvittelen saavani niistä inspistä oman partsin laittamiseen ja kadehdittavaa siksi, että muiden partsit tuntuvat aina niin paljon kivemmilta ja paremmilta kuin omani.

Meidän parvekkeessa kaikkein huonointa on sen lasittamattomuus. Se on siis lähes täysin luonnon armoilla ja kooltaankin se on sen verran pieni, että esim. rankkasade kastelee sen käytännössä kokonaan. Kalusteiden pitää olla parvekkeen mukaiset; pienet ja säänkestävät. Pari vuotta meillä on ollut lähinnä eriparikalusteita, joissa säänkestävyys ei ole juurikaan toteutunut.

Vaan toisin on nyt! Daralandian parveke koki nimitäin parisen viikkoa sitten tosi kivan muodonmuutoksen tasan nollan euron budjetilla :)

Suurin muutos on ehdottomasti melkein uudet parvekkeen kalusteet, eli mustaharmaat säänkestävästä muovista valmistetut pieni pyöreä pöytä ja kaksi tuolia. Ne jäivät P:n vanhemmilta ylimääräisiksi muutossa, ja koska ne ovat vielä erittäin siistissä kunnossa, he lahjoittivat ne meille. Mä en partsilla niin turhan tarkka olisi ollut värimaailman suhteen muutenkaan, mutta siis nämähän sopivat jopa Daralandian väreihinkin kuin nenä päähän!

Edellinen parvekkeen pöytä meillä oli se Irinan vanha keittiön pöytä, joka tuli ruokapöydän tuolien kylkiäisenä meille lähes 1,5 vuotta sitten. Se ei ollut alunperinkään kuin väliaikainen ratkaisu partsille, vaikka lopulta aika pitkään siellä olikin. Nyt näiden uusien kalusteiden myötä sen jo hyvin kulahtaneeksi ja kärsineeksi käynyt pöytälevy lähti kaatopaikalle, mutta verrattain siistinä säilyneet ja tyylikkäät jalat me vielä pistettiin säilöön mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Ja nää melkein uudet kalusteet ovat kuin tehdyt tähän meidän partsille! Ihan oikean kokoiset ja justiinsa hyvän värisetkin. Minä en varmaan enää tyytyväisempi voisi olla :)

Anoppilasta, Pohjois-Savosta on peräisin myös tämä calluna. Anoppi ei luonnollisestikaan mitään ylimääräisiä kasveja muutossa mukanaan halunnut roudata ja minä huolin enemmän kuin mielelläni tämän muhkean ja tuulen tuivertaman callunan :) Kori johon sen laitoin on jo vanha. Aikanaan siinä oli kesäkukkia. Nyt se pääsi sitten callunan amppeliksi.

Talvea odottavalle partsille tarvitaan tietenkin lyhtyjä valoa tuomaan. Nämä molemmat lyhdyt ovat vanhoja, eivätkä edes samansävyisiäkään. Mutta minä en välitä. Kauniita ne ovat silti molemmat ja kun ihmisellä on nollaeuron budjetti, ei pidä ruveta turhista stressiä repimään ;D

Ainoa juttu mikä mua häiritsee, on tuo matto. Jotenkin se ei tunnu sopivan tähän ympäristöön, minä kaipaisin jotain lilan- tai punaisensävyistä mattoa. Mutta nollaeuron budjetilla ei voi olla turhan vaativa. Ja parvekkeen lattia vaan kaipaa mattoa, se näyttää vielä rumemmalta ilman sellaista...

Tää matto on peräisin niiltä ajoilta, kun n. 20 vuotta sitten muutin mutsin luota omilleni. Silloin mun rakkaat sisustusvärit olivat sininen ja keltainen ja tämä muovimatto oli mulla keittokomerossa. Se on ollut erinomaisen kestävä ja hyvä matto ja vaikka väritys ei enää muhun iskekään. Eläköön se nyt viimeisen elämänsä partsin mattona!

Mitäs tykkäätte mun pienestä nollan euron partsista? Ihan se on minusta kodikas, vaikkei nyt mikään tyylikkyyden riemuvoitto olekaan ;D

Virkistävää viikonloppua kaikille <3

Melkein aatelinen

KURRRRRRR!!

Se on kyyhkystä ja tarkottaa "Moi mä oon kissa!"

On se oikeesti kissaakin, mut mamma ei osaa kissaa. Se sano, et mä en muka osaa naukua ja että osaan vaan kujertaa kuin kyyhkynen. Mut osaan mä sanoo myös MIU ja MIUUUU. Jos ne ei muka oo kissaa, niin mä en tiedä mikä on! Sitä paitsi mä oon vasta lapsi. Eihän ihmisetkään pieninä osaa kunnolla puhuu, ni ei me kissatkaan kaikkee osata heti. Kun musta tulee oikein iso kissa, mä osaan sanoo MAU! Ettäs tiiätte!

Mun nimi on Viljami, mut rakkaalla lapsella on kuulemma monta nimeä. Mulla niitä vasta riittääkin! Mamma sanoo et mä oon Pusutin, kun tykkään pussailla ja nuolla ja pestä sitä. Sit se sanoo et mä oon Raaputin, ku tykkään vähän kynsiä sitä jos se ei muuten hoksaa alkaa leikkii mun kanssa.

Sit mamma sanoo välillä Viljamiinus. Törkeetä! Mikäs MIINUS mä muka oon?!? Mut yks mamman kaveri sano että mä oon Sir William! Se kuulostaaki heti paljon paremmalta!
Mä oon melkein aatelinen :)

Mamma sanoo et mä oon kaamee riiviö ja ylivilkas. No, tykkään mä leikkiä ja koheltaa, mut miksen tykkäis? Sitä paitsi lapsihan on terve kun se leikkii. Nii!
Taavi ja Viivi on ihan kivoja leikkikavereita, mut aika  laiskoja vaan. Ei ne jaksa juoksennella ja vaania ja touhuta kamalan kauaa. Höh. Mut onneks on noi ihmiset olemassa. Ne leikkii mun kanssa myös. Mamma heiluttelee semmosta punasta ärsyttävää pistettä joka ilta ja mä jahtaan sitä ihan hulluna :D

Sit mamma sanoo et mä oon yliutelias. Oikeesti oon vaan hyvin kiinnostunut kaikesta maailmassa.  Ihan kaikesta. Ei kai se huono juttu oo?

Ja mä oon sitä paitsi tosi rohkea kissa! En pelkää ees imuria. Vähänkö nauratti eilen kun imuri pörähti päälle, ja Viivi ja Taavi porhalsi litteenä ku letut sängyn alle piiloon! Ihme nössöjä :D Minä poika katoin vaan, et se imuri on kiva leikkikaveri ja hyppäsin sen selkään! Eihän se paha oo, vaikka möriseekin aika kovaa :)

Sit mä oon ylisöpö. Sanoo kuulemma aika moni. Se on tietenkin täysin totta. Ja ylisöpöistä poikalapsista kasvaa ylikomeita aikuisia kissoja, eiks niin?

Sit mä oon muka pikkuhippunen. Se ehkä on vielä totta, mutta mä kasvan kokoajan ja opin uusia juttuja ja kissatapoja. Mä treenaan loikkia ja hyppyjä joka päivä ja oon jo tosi ketterä sanoo mamma. Sit Viivi opetti mulle miten pitää peseytyä kunnolla. Huolellisesti, niin se sano. Ja kun perusasiat on kunnossa, eli hyvä ruoka, leikki ja paljon unta, niin mä kasvan niin kovaa vauhtii että koht saatte ettiä pikkuhippuja jostain ihan muualta ku täältä!

NMNniiiiiuuu!
Se on kissaa ja tarkottaa että kyl mä sen oikein komeen MAUn vielä opettelen!

Kivaa viikonloppua kaikille ;D

Verkotettu...

Partsi nimittäin. Muistatteko, kun täällä kerroin suunnitelmistani laittaa parvekkeelle uusi verkko kissojen suojaksi? No, nyt se on tehty. Tai tehtiin jo yli viikko sitten. Mä niin suunnittelin, että siivoan partsin ihan kunnolla, laitan sen oikein kauniiksi, hankin kukkia ja kaikkea. Ja sitten otan valokuvia teidän iloksenne siitä nättinä, kesäisenä ja verkotettuna.

Sanonta kertoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ei vaan päde Daralandiassa. Hyvin suunniteltu on täällä tasan hyvin suunniteltu, ei yhtään enempää. Suunnitelmien toteutus on kokonaan eri juttu. Joskus se tapahtuu nopeammin, joskus hitaammin ja toisinaan ei tapahdu ollenkaan. Nyt ollaan vaiheessa hitaammin ja kaikista upeista suunnitelmistani toteutettu on tasan yksi: se partsin verkotus. Jos siis odotitte ihania kokonaiskuvia parvekkeestamme, olen pahoillani. Luvassa on vain yksityiskohtia, kissoja ja eräs jumalaisen kaunis gerbera.

Siinä on Viivi parvekkeen kaiteella istumassa. Ja parveke ilman verkkoa. Alla on sitten Taavi, parvekkeen kaiteella istumassa ja partsi verkotettuna.

Verkko on tuollaista tukevaa puutarhaverkkoa. Edellinen oli ohuempaa kanaverkkoa, mutta sehän löpsähti toissa talvena aika nopeasti, kun pari kertaa sai niskaansa talon katolta tippuvia lumia. Jospa tämä nyt kestäisi vähän paremmin Suomen hurjia luonnonvoimia ;) Ei kuitenkaan ihan joka vuosi huvittaisi olla verkkoa vaihtamassakaan. Ei se niin helppoa ja nopeaa sentään ole ;D

Partsin kaide näyttää näissä kuvissa aika kauhealta. Se pitäisi pestä ja maalata. Kunhan vaan saisi aikaiseksi. Taas yksi homma lisää mun ennästäänkin haasteellisen parvekeprojektiini... Jos tässä huonosti käy, ehtii vielä syksy tulemaan ennenkuin mä saan aikaiseksi yhtään mitään, ja kukas sitä talvea vasten sitten enää viittii... ;D

Ei tämä verkko tietenkään mikään kauneuden huipentuma ole, mutta kissataloudessa lasittamattomalla parvekkeella on oikeastaan välttämätön. Ja aika kivasti se taustaansa maastoutuu suht läheltäkin katsottuna. Tuonne ulos jos tien viereen menee seisomaan ja katsoo meidän parveketta, ei verkkoa edes huomaa, ellei tiedä sen olevan siinä.

Jaa, se jumalaisen kaunis gerbera? Se on ihan se sama, joka kukoisti jo tässä postauksessa. Kun en muuta koristetta tuonne partsille keksinyt, siirsin gerberan sinne. Oikeastaan vahingossa laitoin sen hetkeksi parvekkeen kaiteelle ja ihastuin, miten iltapäivän aurinko nappasi sen terälehtiin ja pisti sen oikein hehkumaan. Galaksin kaunein sattui olemaan kädessä, joten eikun kuvaamaan :)

Gerbera on kyllä aivan uskomaton kukka! Tämän sain yli kaksi viikkoa sitten ja vieläkin se porskuttaa! Leikkokukka, joka on jumalaisen kaunis ja erinomaisen kestävä. Ystäväni J:n todella osuvaa kuvausta lainatakseni: "Uljas ja majesteettinen, silti samalla päivänkakkaramaisen rento."
Mä taidan olla rakastunut <3 <3

Kaunista torstaita kaikille!

Arki yhdellä kuvalla 2/5

Meidän partsilla parasta on ehdottomasti parvekkeen kaide! Ainakin siis, jos kissoilta kysytään ;D Henkilökohtaisesti toki keksisin muitakin, paljon parempia ja nätinpiäkin kohtia, mutta koskas kissat olisivat mun mielipiteitäni kyselleet?

Partsin kaiteella on kissojen mielestä kiva istuskella auringossa ja pällistellä maailman menoa. Siksi meillä onkin parveke yleensä verkotettu. Nyt se tosin sitä ei ole, sillä vanha verkko oli jo käynyt niin huonoksi, että on aika uusia se. Se on ostoslistalla nyt tulevana viikonloppuna! Siihen asti mun pitää vielä sydän syrjällään olla vieressä vahtaamassa, kun nuo rakkaat karvanaamat kaiteella keikkuvat ;) On muutenkin mukavampi fiilis, kun saadaan taas parveke verkotettua. Ainakin uskaltaa tuulettaa kunnolla ja pitää partsin ovea auki pidempäänkin ilman, että tarvitsee pelätä, että katti tupsahtaa vahingossa kaiteen väärälle puolelle...

Tänään haastan mukaan arkeaan kuvaamaan erään toisen kissaihmisten lajiin kuuluvan henkilön, eli Suffeliinin White Star -blogista! Ja rapsutukset Dumbolle :D


Se olis huomenna jo perjantai! Aurinkoista viikonlopun odottelua kaikille, sekä minulta, että Taavilta ja Viiviltä :)

Maailman helpoin DIY

Kellekään ei varmaan tule yllätyksenä se, että tyhjiä pilttipurkkeja voi käyttää tuikkukippoina. Ensin purkeista kannattaa tietenkin liotella etiketit pois. Näistä yksilöistä ne irtosivatkin helposti, mutta joskus liimat ovat etiketeissä todella tiukassa. Tällöin avun saa ruokaöljystä tai esim. asetonipitoisesta kynsilakan poistoaineesta. Nyt kumpaakaan niistä ei onneksi tarvittu.

Suurin osa varmaan hoksaa, että purkkeja voisi koristellakin monenlaisilla tavoilla. Vaan mitä tehdä silloin, kun on pakkomielle väsätä pilttipurkeista tuikkukippoja, mutta oikein mitään koristelumateriaalia ei omasta takaa löydy? Ei löydy mitään kauniita teippejä, ei kontaktimuovia tai edes kiiltokuvia liimasta puhumattakaan. Ei edes rautalankaa. Onneksi löytyi vanha kunnon Dymo!

Hetken verran mielessä pyöri Doorsin biisi Light My Fire, kun pohdin mitä ihmettä purkkien kylkiin dymottaisin. Sitten tyydyin vain tekstaaman sanan kynttilä niillä molemmilla kotimaisilla kielillä sekä universaalisti englanniksi.

Lopputulos ei ole minusta yhtään huono, vaikka noin DIY:ksi tosi yksinkertainen ja helppo onkin. Ja no, onhan teksti toki aika itsestäänselvä sekin. Ilman sitä varmaan kukaan ei tajuaisikaan mitä siellä purkissa oikein on palamassa ;)
Päälle vielä yksi elokuun sininen ilta ja partsin pöydällä onkin jo tosi tunnelmallinen meininki :)

Tuli mieleen, että purkkeihin voisi vielä rautalangasta väännellä sellaiset ripustuslenkit halutessaan. Ja jos joskus saisi aikaiseksi sellaista washi-teippiä hommata, voisi niillä päällystää tuikut. Olisi heti rouheempi meininki!

Tunnelmallista torstai-iltaa!

EDIT: Tällaisissa kipoissa on kuulemma räjähdysvaara, jos niitä käyttää oikeiden kynttilöiden/tuikkujen kanssa!!! Joten en voi suositella muiden kuin ledtuikkujen kanssa käytettäväksi!!!