Parvekkeen talvimuutos

Yksi meidän kodin suurimmista murheenkryyneistä on jo pitkään ollut parveke. Siinä ei ole mitään erityisen kivaa, se on ihan tuollainen tavallinen perusparveke, mitä nyt nämä 70- ja 80-lukujen betonilähiöt ovat pullollaan. Meidän talo on rakennettu vuonna 1972. Samaa vuosimallia kuin minä ;)

Mä en oikeastaan koskaan ole ollut erityisen ihastunut parvekkeen sisustamiseen. Kunhan siellä on pöytä ja pari tuolia, se riittää mulle. Eipä silti, että tänne juuri muuta mahtuisikaan, mutta edes parvekekukista tai sisustusjutuista en ole jaksanut juuri intoilla. Partsin siivouskin on usein jäänyt varsin vähälle; mitä sitä nyt tollaiseen panostamaan, kun sisätilatkin on kerran rempallaan...
Muiden blogeista on aina niin ihanaa ja kadehdittavaa lukea parvekepostauksia. Ihanaa siksi, että ainakin kuvittelen saavani niistä inspistä oman partsin laittamiseen ja kadehdittavaa siksi, että muiden partsit tuntuvat aina niin paljon kivemmilta ja paremmilta kuin omani.

Meidän parvekkeessa kaikkein huonointa on sen lasittamattomuus. Se on siis lähes täysin luonnon armoilla ja kooltaankin se on sen verran pieni, että esim. rankkasade kastelee sen käytännössä kokonaan. Kalusteiden pitää olla parvekkeen mukaiset; pienet ja säänkestävät. Pari vuotta meillä on ollut lähinnä eriparikalusteita, joissa säänkestävyys ei ole juurikaan toteutunut.

Vaan toisin on nyt! Daralandian parveke koki nimitäin parisen viikkoa sitten tosi kivan muodonmuutoksen tasan nollan euron budjetilla :)

Suurin muutos on ehdottomasti melkein uudet parvekkeen kalusteet, eli mustaharmaat säänkestävästä muovista valmistetut pieni pyöreä pöytä ja kaksi tuolia. Ne jäivät P:n vanhemmilta ylimääräisiksi muutossa, ja koska ne ovat vielä erittäin siistissä kunnossa, he lahjoittivat ne meille. Mä en partsilla niin turhan tarkka olisi ollut värimaailman suhteen muutenkaan, mutta siis nämähän sopivat jopa Daralandian väreihinkin kuin nenä päähän!

Edellinen parvekkeen pöytä meillä oli se Irinan vanha keittiön pöytä, joka tuli ruokapöydän tuolien kylkiäisenä meille lähes 1,5 vuotta sitten. Se ei ollut alunperinkään kuin väliaikainen ratkaisu partsille, vaikka lopulta aika pitkään siellä olikin. Nyt näiden uusien kalusteiden myötä sen jo hyvin kulahtaneeksi ja kärsineeksi käynyt pöytälevy lähti kaatopaikalle, mutta verrattain siistinä säilyneet ja tyylikkäät jalat me vielä pistettiin säilöön mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Ja nää melkein uudet kalusteet ovat kuin tehdyt tähän meidän partsille! Ihan oikean kokoiset ja justiinsa hyvän värisetkin. Minä en varmaan enää tyytyväisempi voisi olla :)

Anoppilasta, Pohjois-Savosta on peräisin myös tämä calluna. Anoppi ei luonnollisestikaan mitään ylimääräisiä kasveja muutossa mukanaan halunnut roudata ja minä huolin enemmän kuin mielelläni tämän muhkean ja tuulen tuivertaman callunan :) Kori johon sen laitoin on jo vanha. Aikanaan siinä oli kesäkukkia. Nyt se pääsi sitten callunan amppeliksi.

Talvea odottavalle partsille tarvitaan tietenkin lyhtyjä valoa tuomaan. Nämä molemmat lyhdyt ovat vanhoja, eivätkä edes samansävyisiäkään. Mutta minä en välitä. Kauniita ne ovat silti molemmat ja kun ihmisellä on nollaeuron budjetti, ei pidä ruveta turhista stressiä repimään ;D

Ainoa juttu mikä mua häiritsee, on tuo matto. Jotenkin se ei tunnu sopivan tähän ympäristöön, minä kaipaisin jotain lilan- tai punaisensävyistä mattoa. Mutta nollaeuron budjetilla ei voi olla turhan vaativa. Ja parvekkeen lattia vaan kaipaa mattoa, se näyttää vielä rumemmalta ilman sellaista...

Tää matto on peräisin niiltä ajoilta, kun n. 20 vuotta sitten muutin mutsin luota omilleni. Silloin mun rakkaat sisustusvärit olivat sininen ja keltainen ja tämä muovimatto oli mulla keittokomerossa. Se on ollut erinomaisen kestävä ja hyvä matto ja vaikka väritys ei enää muhun iskekään. Eläköön se nyt viimeisen elämänsä partsin mattona!

Mitäs tykkäätte mun pienestä nollan euron partsista? Ihan se on minusta kodikas, vaikkei nyt mikään tyylikkyyden riemuvoitto olekaan ;D

Virkistävää viikonloppua kaikille <3