torstai 26. helmikuuta 2015

Pölykoirien kauhu

Kerroin jo viime vuoden puolella, että me saimme joululahjaksi uuden pölynimurin. Nyt kun sitä on pari kuukautta käytetty enemmän tai vähemmän ahkerasti, on aika esitellä se tarkemmin.


Kyseessä on Electrolux UltraOne -merkkinen pölynimuri, joka on mm. Tekniikan maailman ja Kuluttaja-lehden testivoittaja. Tämä meidän imuri on uusi ja paranneltu versio vuonna 2009 lanseeratusta UltraOnesta.



Näin parin kuukauden kokemuksella en juuri tyytyväisempi imuriin voisi olla. Meidän vanhaan imurinräähkään verrattuna tässä on useita erinomaisen hienoja ominaisuuksia, joista paras on aivan varmasti se, että tämä jopa imee sitä pölyä oikeasti tehokkaasti sisäänsä. Siinä missä vanha kapine toimi siedettävästi vain kovalla lattialla, tämä imee pölyt myös sohvasta ja matoilta turhia nikottelematta. Mikä ihana ominaisuus näin kissataloudessa, ei voi muuta sanoa ;D Varsinkin kun kaikista kolmesta kissastamme kaksi on ottanut elämäntehtäväkseen pitkien karvojensa sirottelun etenkin sohvalle ja matoille ;)

Erilaisia imutehoja tästä pelistä löytyy viittä eri voimakkuutta, joita voi vaihtaa helposti ja näppärästi vaikka kesken imuroinnin sammuttamatta vehjettä välillä. Voimakkain imuteho on luonnollisestikin tarkoitettu lattiapinnoille. Sen jälkeen on omat tehonsa matoille ja tekstiilipintaisille huonekaluille. Ikkunaverhojen imurointia en ole edes kokeillut, mutta sillekin tästä löytyy oma imutehonsa :D




Tämä on pölypussillinen imuri, mutta en osaa sitä negatiivisena ominaisuutena pitää, sillä mitään kokemusta mulla ei ole pölypussittomista tapauksista. Ja ainakin tähän tuntuisi pusseja löytyvän varsin helposti. Ihan lähimmästä Prismasta löytyy alle kympillä sekä Electroluxin omia että S-ryhmän Rainbown neljän pussin pölypussipakkauksia. Me saatiin imurin mukana kaksi pakettia pölypussejakin, joten ei tartte vähään aikaan siitäkään asiasta huolehtia :)

Erityismaininnan antaisin suht hiljaiselle käyntiäänelle. Jos nyt imurissa hiljainen ääni ylipäätään voi olla, on tämä niistä hiljaisimpia. Vanha imuri oli sellainen jyrisijä, että jos imuroidessa halusi mitään toiselle sanoa, piti imuri sammuttaa. Tätä ei tarvitse. Keskustelu samassa huoneessa olevan ihmisen kanssa onnistuu imuroidessakin. Niin hiljainen tämä ei sentään ole, etteivätkö Viivi ja Taavi sitä pelkäisi. Ja juu, saavat mun puolestani vähän pelätäkin; eivätpä ainakaan pörrää jaloissa imuroidessa kuten Viljami tekee... Viltsuhan ei pelännyt vanhaakaan imuria, ja tämänkin kanssa se on toki jo ystävystynyt ;D


Mä tykkään myös noista suutinvaihtoehdoista. Löytyy iso ja leveä lattiasuutin, pienempi, kapeampi ja kevyempi suutin sekä taittuva rakosuutin tekstiileille ja verhoille. Suurimmassa suuttimessa on sivulla sellainen jännä lisäke, mikä sopii imurin kyljessä olevaan koloon. Näin, jos imurin jättää keskelle lattiaa imuroinnin jälkeen, ei imuletku hökälehdä pitkin poikin, vaan sen saa näppärästi imurin kylkeen kiinni. Toki suositeltavaa olisi laittaa se imuri käytön jälkeen siivouskomeroon, mutta mulle moinen operaatio on monesti ihan liian haasteellinen heti toteutettavaksi... ;D

Se olis niinku viikonloppu tuloillaan! Ihanaa! Mitäs teillä on viikonlopuksi suunnitelmia? Mä aion olla ihan kotona ja laiskotella. Sen ohessa voisin vaikka vähäsen pelotella pölykoiria ihanalla imurillani. Ja jos jätän sen käytön jälkeen vaikka tuohon telkkarin eteen jököttämään, saan ehkä aikaiseksi siirtää sen siivouskomeroonkin viimeistään siinä vaiheessa, kun haluan lösähtää sohvalle telkkaa tuijottamaan ;D

Kivaa viikonloppua kaikille!





Lisätietoja kyseisestä imurista voi käydä lukemassa Electroluxin omilta sivuilta :)

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

10 kuvaa kesään - helmikuu 2015

Harmaa helmikuukin kääntyy kohta viimeistä viikkoaan viettämään. Taitaa lumet olla jo historiaa tämän talven osalta täällä eteläisessä Suomessa. Ainakin toivon niin, koska saa se kevät jo maaliskuussa alkaa tulemaan.

Tässä siis tulee kesänodotuksen helmikuun kuva, ja luultavasti tämän sarjan toinen ja viimeinen lumikuva. Eikä tässäkään juuri lumella juhlittaisi, jollen huijaisi vähän. Tämä kuva on nimittäin otettu jo yli viikko sitten, muutama päivä ennen varsinaista kuvauspäivää, päivänä jolloin sattui satamaan lunta. Satuinpa itsekin olemaan silloin ajoissa liikkeellä, ja ikuistin maiseman ihan hetki lumisateen lakattua. Eikä tainnut kulua kuin vajaa vuorokausi, niin noista lumista oli jäljellä vain muisto. Ja tämä valokuva ;)



Tässä vielä kollaasin muodossa ne edelliset kuvat, joista marraskuu siis puuttuu...



Mukavaa loppuiltaa kaikille, ja kivaa helmikuun viimeistä viikkoa :)

tiistai 17. helmikuuta 2015

Rakastunut raitoihin

Iltaa immeiset!
Mä olen tiedättekö taas ihan siellä uusimmastakin uudemman sisustustrendin aallonharjalla!
(tyrskis ;DDDD)

Siis eikö tämä (yhä vaan jatkuva?) villitys mustavalkoisiin raitoihin tullut pinnalle vasta pari vuotta sitten? Enhän mä sitten vielä kamalan myöhässä ole? Vai olenko? Olen nimittäin kovaa vauhtia hullaantumassa mustavalkoiseen raitaan...

Aluksi ihailin raitoja muiden blogeissa. Erityisiä inspiksiä sain ystäväni S:n Beauty of Life -blogista. Siitä ne raidat pikkuhiljaa, vähän kerrassaan, piirtyivät mieleeni. Ja siltikään en niitä omaan kotiini juuri suunnitellut, paitsi aina vähäsen niissä kaikkein kaukaisimmissa unelmissa. Sitten tuossa taannoin tuli meille mutsi mukanaan kaksi tarjouksesta ostamaansa pientä, pilven muotoista, mustavalkoista mattoa. Hän oli varautunut viemään ne poiskin, jos ne ei mulle kelpaisi, mutta äkkiäkös mä ne kelpuutin :D



Okei, ei tämä toki ole ihan sitä, mitä olin meidän keittiön matoksi visioinut. Mutta kun mun visiot tuppaavat jostain syystä toteutumaan kovin harvoin, olen itseasiassa tosi tyytyväinen näihin mattoihin. Ne ovat mustavalkoisia, ja raidallisia, joka sopii hyvin alkuperäiseen suunnitelmaanikin. Ja ne ovat sen verran pieniä, että ei tartte lähteä merta edemmäs kalaan saadakseen ne puhtaaksi. Käsinpesu onnistuu ihan tuossa meidän kylppärin lattialla :)
Mattojen sijoittelussa käytin lähinnä tervettä järkeä, ja yksi matoista meni hellan eteen ja toinen tiskipisteen eteen. Nämä ovat ne paikat, joihin kaikkein eniten ihan sotkujenkin puolesta meille tarvitaan mattoa.




Matot olivat vahinko, siis täysin ennalta suunnittelemattomat, enkä juuri harkintaa tai suunnittelua käyttänyt siinäkään vaiheessa, kun ne mutsilta vastaanotin ja omikseni huolin. Silloin ajattelin lähinnä vain, että jotain piristystä maton muodossa keittiööni vihdoin kaipaan. Ja onhan noi nyt aika hauskan näköiset, jollei muuta :D Vasta kun matot oli jo lattialla, mä huomasin miten ne sopivatkin yhteen House-sarjan tarjottimeni kanssa.


Toi tarjotin on muuten ollut tosi hyvä ostos. Sillä saa vietyä iltapalatarpeet näppärästi olkkariin. (Juu, mä siis syön telkkaria katsoessani.) Ja onhan se nyt muutenkin aika pirtsakan näköinen tuossa seinää vasten nojailleessaan... Jos nyt jotain negatiivista pitää hakea, niin toi pyöreä muoto ei ole kaikkein käytännöllisin. Konetiskitabuja sisältävä purnukka on sen edessä tarkoituksella, muuten tarjotin nimittäin lähtisi itsekseen kierimään pitkin pöytää ;D



"Voi, miten kiva yhteensattuma", minä ajattelin hoksatessani mattojen ja tarjottimen yhteensopivuuden. Vieläkin pidin molempia silti vain yksittäisinä pikkujuttuina enemmän kuin osina kokonaisuutta. Ja sitten muistin jo aikoja sitten Irinalta saamani kankaisen, mustavalkoraidallisen  sydämen, jonka olin jo melkein ehtinyt unohtaa. Äkkiäkös se muutti keittiön ikkunan ripaan roikkumaan, ja minun mielessäni alkoi yksityiskohtien sijaan hahmottua haave ehjästä kokonaiskuvasta. Nyt haaveilen jo mustavalkoraidallisesta käsipyyhkeestä keittiöön ja pari patalappuakin kelpaisi. Mutta menisikö raidalliset verhot jo överiksi?


Mitäs tykkäätte mustavalkoisesta raidasta? Vieläkö sytyttää vai menikö jo menojaan?


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Historian havinaa

Mulla on aarre! Ja hyvin vanha sellainen ;)

Viime viikolla P oli remontoimassa erästä vanhaa taloa. Sen välikatolta, sahanpurujen ja muiden eristeiden keskeltä, hän löysi läjän vanhoja lehtiä. Yhden niistä hän toi kotiin saakka, vähän kuin historiamaistiaisiksi. Tuo lehti oli Ilta Sanomien numero lokakuulta, vuodelta 1956.


Mä olen lehteä lueskellut varsin ahkerasti nyt muutamana päivänä. Se on yllättävän hyvin säilynyt, mutta toki hieman ajan kellastama. Ja osana Suomen historiaa se on minusta äärimmäisen kiinnostava.

Olen pannut merkille monenlaisia pikkujuttuja, kuten sen, miten paljon lähes 60 vuodessa on muuttunut. Lehti ei ole yhtä paksu kuin Iltsikka nykyään on. Kannen punaista Ilta Sanomain logoa lukuunottamatta siinä ei juuri värejä näe. Kaikki kuvat ja mainokset ovat mustavalkoisia. TV-ohjelmia siinä ei esitellä, radio-ohjelmat sen sijaan esitellään kyllä.

Vaikka moni asia on muuttunut, moni on silti pysynyt varsin samanlaisena: Ilta Sanomain logo on edelleen varsin samantyyppinen kuin vuonna 1956. Mitä sitä hyvää muuttamaan ;) Mainokset ovat selvästi vanhanaikaisia ja sellaisina todella kauniita, mutta eräät asiat ovat niissäkin säilyneet samoina vuosikymmenien saatossa; naisille esitellään edelleen muotivaatteita, miesten taistelu kaljuuntumista vastaan ei ole vieläkään päättynyt ja suklaavanukkaat ovat aina vaan lasten herkkua, vuodesta toiseen, olivat ne merkiltään sitten Jackya, Viriä tai Angry Birdsiä :)
Kissatkaan eivät välitä siitä, miltä vuosikymmeneltä se sanomalehti on, jonka päälle ne päättävät istahtaa nököttämään ;D



Mulle olisi tietenkin kelvannut mikä tahansa lehti tuolta ajalta, mutta nyt kävi mäihä. Tässä lehdessä nimittäin kerrotaan eräs oikeasti historiallisesti merkittävä asia. Se kertoo presidentti Risto Rydin kuolemasta. Lisäksi lehden lopusta, elokuvaesittelystä löysin mainoksen seuraavana päivänä Suomen ensi-iltansa saavasta James Deanin tähdittämästä Nuori Kapinallinen -elokuvasta. Aika huippua!


Tätä lehteä en aio hävittää! Se majailee nyt lipaston laatikossa muiden mun aarteiden joukossa. Ehkä askartelen siitä joskus vaikka taulun, tai ehkä säilytän sen sellaisenaan. En tiedä vielä, mutta sen tiedän, että roskiin en sitä heitä missään nimessä. Se on vanha, se on kaunis ja se on osa historiaa <3



Mukavaa keskiviikkopäivää kaikille!