Historian havinaa

Mulla on aarre! Ja hyvin vanha sellainen ;)

Viime viikolla P oli remontoimassa erästä vanhaa taloa. Sen välikatolta, sahanpurujen ja muiden eristeiden keskeltä, hän löysi läjän vanhoja lehtiä. Yhden niistä hän toi kotiin saakka, vähän kuin historiamaistiaisiksi. Tuo lehti oli Ilta Sanomien numero lokakuulta, vuodelta 1956.

Mä olen lehteä lueskellut varsin ahkerasti nyt muutamana päivänä. Se on yllättävän hyvin säilynyt, mutta toki hieman ajan kellastama. Ja osana Suomen historiaa se on minusta äärimmäisen kiinnostava.

Olen pannut merkille monenlaisia pikkujuttuja, kuten sen, miten paljon lähes 60 vuodessa on muuttunut. Lehti ei ole yhtä paksu kuin Iltsikka nykyään on. Kannen punaista Ilta Sanomain logoa lukuunottamatta siinä ei juuri värejä näe. Kaikki kuvat ja mainokset ovat mustavalkoisia. TV-ohjelmia siinä ei esitellä, radio-ohjelmat sen sijaan esitellään kyllä.

Vaikka moni asia on muuttunut, moni on silti pysynyt varsin samanlaisena: Ilta Sanomain logo on edelleen varsin samantyyppinen kuin vuonna 1956. Mitä sitä hyvää muuttamaan ;) Mainokset ovat selvästi vanhanaikaisia ja sellaisina todella kauniita, mutta eräät asiat ovat niissäkin säilyneet samoina vuosikymmenien saatossa; naisille esitellään edelleen muotivaatteita, miesten taistelu kaljuuntumista vastaan ei ole vieläkään päättynyt ja suklaavanukkaat ovat aina vaan lasten herkkua, vuodesta toiseen, olivat ne merkiltään sitten Jackya, Viriä tai Angry Birdsiä :)
Kissatkaan eivät välitä siitä, miltä vuosikymmeneltä se sanomalehti on, jonka päälle ne päättävät istahtaa nököttämään ;D

Mulle olisi tietenkin kelvannut mikä tahansa lehti tuolta ajalta, mutta nyt kävi mäihä. Tässä lehdessä nimittäin kerrotaan eräs oikeasti historiallisesti merkittävä asia. Se kertoo presidentti Risto Rydin kuolemasta. Lisäksi lehden lopusta, elokuvaesittelystä löysin mainoksen seuraavana päivänä Suomen ensi-iltansa saavasta James Deanin tähdittämästä Nuori Kapinallinen -elokuvasta. Aika huippua!

Tätä lehteä en aio hävittää! Se majailee nyt lipaston laatikossa muiden mun aarteiden joukossa. Ehkä askartelen siitä joskus vaikka taulun, tai ehkä säilytän sen sellaisenaan. En tiedä vielä, mutta sen tiedän, että roskiin en sitä heitä missään nimessä. Se on vanha, se on kaunis ja se on osa historiaa <3

Mukavaa keskiviikkopäivää kaikille!