perjantai 14. marraskuuta 2014

Parvekkeen talvimuutos

Yksi meidän kodin suurimmista murheenkryyneistä on jo pitkään ollut parveke. Siinä ei ole mitään erityisen kivaa, se on ihan tuollainen tavallinen perusparveke, mitä nyt nämä 70- ja 80-lukujen betonilähiöt ovat pullollaan. Meidän talo on rakennettu vuonna 1972. Samaa vuosimallia kuin minä ;)

Mä en oikeastaan koskaan ole ollut erityisen ihastunut parvekkeen sisustamiseen. Kunhan siellä on pöytä ja pari tuolia, se riittää mulle. Eipä silti, että tänne juuri muuta mahtuisikaan, mutta edes parvekekukista tai sisustusjutuista en ole jaksanut juuri intoilla. Partsin siivouskin on usein jäänyt varsin vähälle; mitä sitä nyt tollaiseen panostamaan, kun sisätilatkin on kerran rempallaan...
Muiden blogeista on aina niin ihanaa ja kadehdittavaa lukea parvekepostauksia. Ihanaa siksi, että ainakin kuvittelen saavani niistä inspistä oman partsin laittamiseen ja kadehdittavaa siksi, että muiden partsit tuntuvat aina niin paljon kivemmilta ja paremmilta kuin omani.

Meidän parvekkeessa kaikkein huonointa on sen lasittamattomuus. Se on siis lähes täysin luonnon armoilla ja kooltaankin se on sen verran pieni, että esim. rankkasade kastelee sen käytännössä kokonaan. Kalusteiden pitää olla parvekkeen mukaiset; pienet ja säänkestävät. Pari vuotta meillä on ollut lähinnä eriparikalusteita, joissa säänkestävyys ei ole juurikaan toteutunut.

Vaan toisin on nyt! Daralandian parveke koki nimitäin parisen viikkoa sitten tosi kivan muodonmuutoksen tasan nollan euron budjetilla :)



Suurin muutos on ehdottomasti melkein uudet parvekkeen kalusteet, eli mustaharmaat säänkestävästä muovista valmistetut pieni pyöreä pöytä ja kaksi tuolia. Ne jäivät P:n vanhemmilta ylimääräisiksi muutossa, ja koska ne ovat vielä erittäin siistissä kunnossa, he lahjoittivat ne meille. Mä en partsilla niin turhan tarkka olisi ollut värimaailman suhteen muutenkaan, mutta siis nämähän sopivat jopa Daralandian väreihinkin kuin nenä päähän!

Edellinen parvekkeen pöytä meillä oli se Irinan vanha keittiön pöytä, joka tuli ruokapöydän tuolien kylkiäisenä meille lähes 1,5 vuotta sitten. Se ei ollut alunperinkään kuin väliaikainen ratkaisu partsille, vaikka lopulta aika pitkään siellä olikin. Nyt näiden uusien kalusteiden myötä sen jo hyvin kulahtaneeksi ja kärsineeksi käynyt pöytälevy lähti kaatopaikalle, mutta verrattain siistinä säilyneet ja tyylikkäät jalat me vielä pistettiin säilöön mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Ja nää melkein uudet kalusteet ovat kuin tehdyt tähän meidän partsille! Ihan oikean kokoiset ja justiinsa hyvän värisetkin. Minä en varmaan enää tyytyväisempi voisi olla :)



Anoppilasta, Pohjois-Savosta on peräisin myös tämä calluna. Anoppi ei luonnollisestikaan mitään ylimääräisiä kasveja muutossa mukanaan halunnut roudata ja minä huolin enemmän kuin mielelläni tämän muhkean ja tuulen tuivertaman callunan :) Kori johon sen laitoin on jo vanha. Aikanaan siinä oli kesäkukkia. Nyt se pääsi sitten callunan amppeliksi.


Talvea odottavalle partsille tarvitaan tietenkin lyhtyjä valoa tuomaan. Nämä molemmat lyhdyt ovat vanhoja, eivätkä edes samansävyisiäkään. Mutta minä en välitä. Kauniita ne ovat silti molemmat ja kun ihmisellä on nollaeuron budjetti, ei pidä ruveta turhista stressiä repimään ;D



Ainoa juttu mikä mua häiritsee, on tuo matto. Jotenkin se ei tunnu sopivan tähän ympäristöön, minä kaipaisin jotain lilan- tai punaisensävyistä mattoa. Mutta nollaeuron budjetilla ei voi olla turhan vaativa. Ja parvekkeen lattia vaan kaipaa mattoa, se näyttää vielä rumemmalta ilman sellaista...

Tää matto on peräisin niiltä ajoilta, kun n. 20 vuotta sitten muutin mutsin luota omilleni. Silloin mun rakkaat sisustusvärit olivat sininen ja keltainen ja tämä muovimatto oli mulla keittokomerossa. Se on ollut erinomaisen kestävä ja hyvä matto ja vaikka väritys ei enää muhun iskekään. Eläköön se nyt viimeisen elämänsä partsin mattona!



Mitäs tykkäätte mun pienestä nollan euron partsista? Ihan se on minusta kodikas, vaikkei nyt mikään tyylikkyyden riemuvoitto olekaan ;D

Virkistävää viikonloppua kaikille <3



perjantai 7. marraskuuta 2014

Kuinka jaksaa purnukkavuori?

Perjantai ilta. Työntäyteinen viikko takana ja viikonloppu edessä. Olisikohan tämä yksi viikon parhaista hetkistä, peräti se kaikkein paras...

Nyt kun lokakuukin on jo marraskuuksi vaihtunut, lienee korkea aika kurkata kuinka minun kosmetiikan vähennysprojektini etenee. Lokakuussa en tehnyt perinteistä purnukkavuoripostaustani lainkaan, sillä syyskuussa ei loppunut kuin yksi ainoa tuote. Lokakuun aikana loppui sentään muutama lisää, joten on aika palata yhteenvedon äärelle. Tässä siis kuluneen kahden kuukauden aikana loppuneet kosmetiikkatuotteeni:


Kuvassa oikealla puolella oleva Dermosilin jalkavoide on se ainokainen syyskuussa loppunut tuote. Ja ihan kiva tuote olikin: kosteutti kuivat jalkapohjani oikein kiitettävästi. Henkilökohtaisesti tykkään kuitenkin enemmän saman firman yövoiteesta käsille ja jaloille sen neutraalin tuoksun takia. Tässä jalkavoiteessa mentholin tuoksu oli sen verran voimakas, että kädet voitelin suosiolla toisella voiteella.

Vasemmalla kuvassa olevan Yves Rocherin Arnica-sarjan käsivoiteen olemassaolon olin jo unohtanut kokonaan. Löysin sen sattumalta vanhan käsilaukkuni sivutaskusta laukkuja siivotessani. Käytin sen sitten loppuun ja eipä ollut muuten yhtään huononpi käsivoide! Se kosteutti kädet hyvin ja imeytyi sukkelasti, ja tuoksuikin vielä oikein mainiolta. En edes tiedä, mahtaako tätä tuotetta enää Yvesin valikoimassa ollakaan, mutta tämän kokemuksen perusteella voisin kokeilla lisääkin heidän käsivoiteitaan :)



Erittäin Hieno Suomalainen mustikkashampoo oli herkullisen tuoksuinen, muttei valitettavasti vetänyt vertoja EHS:n ihanalle koivushampoolle. Ihan jees tuote oli tämäkin, mutta joskus tuntui, että tukkani jäi kamalaan takkuun sen jäljiltä.

XZ:n Omena hoitsikka tuoksui myös tosi hyvälle, mutta jäi kovin kevyen oloiseksi tukkani tarpeisiin nähden. Tämä olisi voinut sopia kesällä paljon paremmin, mutta nyt hiuksistoni kaipaa enemmän kosteutusta.

S-ryhmän kauppojen oman merkin Rainbown White-hammastahnasta mulla ei juuri sanottavaa ole. Tykkäsin, mutta mähän en siis huomaa juuri eroja jonkun Pepsodentin ja Pirkan tai Rainbown välillä näissä hammastahnoissa. Tämä teki just sen mitä pitikin, eli putsasi hampaat ja maistui raikkaalta. That's it, enkä enempää vaadikaan ;)


Kahden kuukauden kuningatar oli tällä kertaa The Body Shopin Moringa vartalovoi. Kuten TBS:n vartalovoit yleensäkin, tämäkin kosteutti ihon ihanasti ja voi että nää tuoksut vaan ei petä! Olipas aina ihana aamulla herätä, kun oli tätä vartalovoita illalla kropalle levittänyt. Nuuhkin itseäni pitkälle aamuun ja lakanatkin tuoksuivat vienosti tämän herkullisen kukkaisalta tuoksulta :) Namskis <3

Tässä vaiheessa pyydän anteeksi ylläolevien kuvien huonoa laatua. Ne on otettu ikivanhalla kännykänräähkällä, kun olin hetkellisesti hukannut pokkarini. Pokkarikin on onneksi jo löytynyt taas, mutta näistä tuotteista en uusintakuvia enää voi ottaa, sillä pullot ja purkit on jo heitetty menemään. Yritin kuvankäsittelyohjelmalla saada niistä pikkuisen alkuperäistä parempia, mutta rajansa kaikella. Ei noita tosiaan laadusta voi kehua vaikka mikä olisi.

Nämä seuraavat kuvat sen sijaan on otettu pokkarilla. Ne esittävät niitä kolmea tuotetta, jotka olen ostanut lisää kuluneen parin kuukauden aikana ja ne on kuvattu mutsilassa sinä viikonloppuna, kun mun rakas Galaksin kauneinpani hajosi. Tuosta viikonlopusta multa löytyy muutama muukin kuva, joten ehkä teen siitä ihan oman postauksensa, mutta mennään nyt itse asiaan, eli syys-lokakuun kosmetiikkahankintoihini:


Syyskuussa tarvitsin jo uutta hoitsikkaa vanhan loputtua. Olin päättänyt tällä kertaa kokeilevani Urtekramin luomukosmetiikkaa, mutta eipä sellaista sitten kaupasta löytynytkään kun hoitsikkaa tarvitsin. Joten hankin sitten, kuinkas muutenkaan, jo luottomerkikseni muodostuneen XZ:n Vanilla Cafe -hoitsikan. Tuoksuhan tässä on taas tosi herkullinen ja sopii se hyvin ainakin CO-pesuihin (Conditioner Only).


Lokakuussa tarvitsin puolestaan shampoota ja nyt valinta oli hyvin selvä. Halusin kokeilla taas jotain Flow kosmetiikan uudistuneista shampoista, sillä tämän tuotemerkin ihaniin luomushampoisiin ihastuin ikihyviksi jo viime talvena. Koska hiuslaatuni on hyvin rasvoittuvaa lajiketta, valitsin nyt Teepuu -shampoon.

Juu, ja sitten se hoitoaine. Olin jo yhden sellaisen ostanutkin, mutta kun olen päättänyt jotain, niin siinähän mä pysyn. Kun Hyvinkään Prismassa oli Urtekramin tuotteita, minä ostin sen alunperin suunnittelemani hoitsikan kun niin kerran olin päättänyt ;D No, ainakin tähän mennessä tuntuu ihan mukavalta tuotteelta ja on sitäpaitsi luomua. Jos vaikka sillä saisi tän hairahduksen anteeksi... ;D

Yhteenvetona siis:
Syys- lokakuussa loppuneita tuotteita oli 6 kappaletta. Lisää puolestaan varastooni kertyi 3 tuotetta, joista yksi voidaan laskea repsahdukseksi ;)
Mites siellä muilla kosmetiikkavarastot jaksavat?

Oikein ihanaa ja pirteää viikonloppua kaikille!