keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Joulun tunnelmia rakettien räiskeessä

Oon taas ollut laiska bloggaaja :) Ja kehtaan jopa hymyillä tyytyväisenä sille tosiasialle :D Mutta hei, instassa oon ollut sitäkin aktiivisempi! Galaksin kaunein lähti viimein tänään huoltoon ja saan sen takaisin ensi viikolla. Vuosi 2015 tullee siis alkamaan mun kohdallani onnellisen jälleenkohtaamisen merkeissä ;D

Mutta palataan hetkeksi vielä joulun tunnelmiin. Joulua me vietimme kissojen kanssa mutsilassa. Oli ihanaa levätä, rentoutua ja nauttia valkeasta joulusta. Lumi ja pakkaset tulivat kuin tilauksesta juuri jouluksi, ja minuun sillä oli todellakin piristävä vaikutus. Ei se täällä eteläisessä Suomessa ole laisinkaan itsestäänselvää, että saa valkoisen joulun, mutta nyt se tuli!



Jouluaatto sujui perinteisesti kinkkua paistellen, syöden, juoden, saunoen ja rentoutuen. Mutsi pakeni taas jouluhulinaa ystävänsä kanssa Tallinnaan, joten me saatiin P.n kanssa laittaa jouluruuatkin just sellaisiksi kuin halusimme. Ainoa moka oli se, että kalan graavasimme vasta aatonaattona, joten aaton ruokatarjouluista se jäi pois, koska halusimme antaa sen graavautua vielä yhden vuorokauden lisää. No, maistui se hyvältä joulupäivänäkin :) Laatikkoja meillä oli tänä vuonna lanttulaatikon lisäksi perunalaatikkoa. Ne oli ihan marketista ostetut tällä kertaa. Kinkku oli suuri ja onnistui todella hyvin, lisäksi P teki kinkulle kastikkeen, kahta eri laatua sinappia ja mä tein raikkaan vihersalaatin. Ruuan kanssa joimme vettä ja punaviiniä. Rosollit, tortut ja piparit jäivät kokonaan pois, koska niistä emme kumpikaan erityisesti välitä.


Joulukattaus oli aika askeettinen tänä vuonna. Sain ennen joulua inspiksen Tsinnialta joulupöydän kattaukseen. Siihen kuului kävyt ja kaikki erilaiset kynttilät ja tuikkulyhdyt kauniisti yhdistettyinä. No, eihän se mennyt sit kuin Strömsöössä... Kävyn käpyä en onnistunut joulupöytäämme löytämään ja liinakaan ei lopulta ollut se mitä suunnitelin. Läjäsin sitten vaan melkein kaikki mahdolliset mutsilasta löytämäni kynttilät ja tuikut pöydälle ja katoin mulle ja P:lle astiat. Ja lopputulos sitten... Äh, en mä vaan osaa!



Lahjojakin sain, jopa yllättävän paljon. niistä parhaat olivat The Body Shopin lahjapakkaus ja ihan upouusi pölynimuri!! Ihanaa, enää ei tartte pelätä milloin se vanha raiska jesaripaikkauksineen lopullisesti kosahtaa :D
Kissatkin saivat paljon lahjoja, mutta niistä paras taisi kuitenkin olla se pahvilaatikko, jossa imuri tuli. Siitä tietenkin tehtiin leikkimökki kissoille ja voi hyvänen aika, miten ihana se on ollutkaan =D



Nyt ollaan jo vuoden vaihteessa. Rakettien pauke kuuluu jo kovana. Joten nyt mä toivotan teille kaikille oikein ihanaa ja edellitä onnellisempaa Uutta Vuotta 2015!!!



Rakkaudella, Dara <3

tiistai 23. joulukuuta 2014

Punaisen paluu

Olipa kerran aika, jolloin minun lempivärini oli punainen. Silloin meillä oli punaisten verhojen lisäksi vielä punainen sohva ja punainen nojatuolikin. Lienenkö silloin saanut lopulta yliannostuksen punaisesta, koska sittemmin olen haaveillut vain vaaleasta ja valoisuudesta. Raikkaan valkoisen viehätys ei ole edelleenkään hälvennyt, mutta nyt syksyn ja alkutalven mittaan alkoi punaisen kaipuu taas kummitella mielessäni. Lopullisen sysäyksen sain partsin punaisista lyhdyistä, ja niiden innoittamana päätin tuoda punaista takaisin sisätiloihinkin.




Järjen päätin pitää nupissani kuitenkin, enkä siis sännännyt saman tien ostamaan kaikkea mahdollista punaista aina sohvasta alkaen ;) Pääosaan pääsikin mutsin mulle jo jokin aika sitten ostama Vallilan pyöreä matto. Aikani sitä olin pyöritellyt mielessäni ja pohtinut laitanko sitä edes lattialle ja jos laitan, milloin laitan. Nyt sitten tuli sen aika. Se päätyi olkkarin lattialle. Kaveriksi se sai vanhan, punaiselta ajaltani peräisin olevan sivuverhon ikkunaan, ja verhon kanssa samasta kankaasta tehty pieni koristetyyny tuo vielä punaisen säväyksen sohvaankin. Olkkarin pöydälle laitoin vielä Iittalan punaisen Teema-sarjan leipälautasen tuikkualustaksi.




Mä tykkään! Punainen tuo piristävää lämpöä talven pimeyteen ja sopii tietenkin näin joulun aikaan hienosti tunnelmaa tuomaan. Kuitenkaan sitä ei ole kokonaisuudessa niin paljoa, etteikö tuntuisi mukavalta vielä joulun jälkeenkin. Ja kun kyse on lähinnä vain tekstiileistä, ei ole suurikaan vaiva riisuutua punaisesta taas sitten kun siihen kyllästyy. Mutta nyt, vuoden pimeimpään aikaan, meidän olkkari näyttää minusta oikein tunnelmalliselta, pirteältä ja kivalta :)




Keittiökin sai ripauksen punaista piristyksekseen. Vanha punaruutuinen verho pääsi taas vanhaan nurkkaansa. Sen alla olevan lipaston päälle laitoin suuren lyhtyni, joka oli aiemmin olkkarissa. Ison lyhdyn viereen pääsi Taavin vanha Rakkauspukki ja lisäksi ikkunaan pistin pikkuisen punaisen  lyhdyn roikkumaan. Vaihdoin vielä punaisen käsipyyhkeen ja patalapun naulaan, ja kun kahvin- ja vedenkeitinkin ovat punaisia, on kokonaisuus keittiössä aika kiva.





Varsinaisia joulukoristeita meillä on todella vähän tänä jouluna pikkuviikari-kääpiöhäärä-täystuho-Viljamista johtuen. Kissakakara kun takuuvarmasti riipii alas kaiken, mikä vähänkin roikkuu :D Se kiipeilee olkkarin verhoissa ja alkoi härkkimään ikkunaan laittamaani paperitähteäkin niin innokkaasti, että katsoin parhaaksi ottaa koko tähden pois. Tilalle ripustin joulupallon. Yrittää penska sählätä senkin kanssa, mutta joulupallossa ei sentään ole sähköjä. En edes harkitse ottavani esiin viime jouluna keittiötä koristanutta minikuusta. Osaan vain kuvitella, kuinka ekan yön jälkeen kuusi löytyisi kämpän itäsiivestä ja koristeet länsisiivestä... =D Keittiön ikkunalla oleva valosarja on sijoitettu viisaasti ikkunoiden väliin, jonne onneksi edes Viljami ei pääse ;)




Vilihauskis, niin kuin mutsi Viljamia kutsuu, kasvaa kohisemalla. Enää se ei ole pikkuhippu, vaan on jo melkein Viivin kokoinen. Se on oppinut huolehtimaan hygieniastaan erinomaisen pikkutarkasti ja osaa jo sanoa oikein komeasti MAU! Järki ei vaan kasva samassa tahdissa ja aikamoinen riiviö se on vieläkin. Luonteeltaan se on tosi utelias ja peloton. Jos meillä ovikello soi, pitää Viltsu ottaa ensin syliin ja mennä sitten vasta avaamaan ovi, jotta kakara ei katoa rappuun. Taavin ja Viivin kanssa se tulee toimeen hyvin, mitä nyt saa joskus Viiviltä köniinsä, kun käy liian päällekäyväksi Viivin mielestä :D



Ja hei, olen palannut takaisin Instagramin ihmeelliseen maailmaan! Oman rakkaan Galaksin kauneinpani saan korjatuksi vuoden lopussa, mutta siihen saakka saan lainata P:n puhelinta instailuun :) Ja voitte uskoa, että olen ihan älyttömän iloissani ja innoissani. Joten käykää ihmeessä tutkailemassa meikäläisen joulutunnelmia Instasta! Tosta sivupalkistakin löytyy kuvake, jota klikkaamalla pääset seuramaan mua Instagramissa :)

Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille!

lauantai 6. joulukuuta 2014

Uutta ja uusiokäyttöä

Käsitiskiaine, pyykin huuhteluaine ja etikka, nuo kodin tuikitärkeät tuotteet usein niin kovin rumissa pulloissa. Vaan ei meillä enää! Minä olen tässä viime aikoina harrastanut pientä vanhojen pullojen uusiokäyttöä.



Kaikki alkoi käsitiskiaineesta, jonka mutsi osti mulle. Se on oikein kiva, kirkas ja hajustamaton, mutta voi sitä pulloa! Enhän mä sellaista enää tiskipöydälläni voi pitää! Onneksi saituuksissani taannoin säilytin sen Methodin tyylikkään pumppiksen, sillä se pääsi nyt uusiokäyttöön.



Siitä sitten keksin alkaa murehtimaan etikkaakin. Sitä meillä käytetään paljon; se on aivan loistava pyykin ja kodin raikastaja! Mutta voi hyvä hirvitys sitä pulloa. Kaadoin etikan sitten tyhjentyneeseen Maison Bellen pyykkiainepulloon ja kirjoitin dymolla etiketin sen kylkeen.

Toinen hyvä pyykin raikastaja on huuhteluaine. Tämä mun nykyinen on niin ätäkän tuoksuista, etten oikeasti sitä tahdo kestää. Olen kuitenkin niin saita, etten suostu sitä poiskaan viskaamaan. Sen sijaan kaadoin sen vanhaan Pirkan saippuapulloon ja dymotin sille etiketin. Tämä pullo ja sen korkki ovat just hyviä! Nimittäin yksi tällainen korkillinen tätä huuhteluainetta koneelliseen pyykkiä on juuri se määrä, mitä mitä mä tätä tuoksua jaksan sietää...




Vai olisiko nuokin olleet nätimpiä alkuperäispulloissaan? Eivät tosiaankaan, ja taas saan kiittää itseäni siitä, että olen sen verran saita, että säästän nätit putelit. Koska tsekatkaas näitä alkuperäispulloja ja uusiokäytettyjä sen jälkeen. Aika kiva muutos, eikös :)




Edellisessä kuvassa jo vilahtaakin se jokin ihan uusi ;) Nimittäin tuo Prismasta ostettu House-sarjan pyöreä tarjotin. Olin sitä jo pidempään sillä silmällä katsellut, ja silti pähkäillyt kahden vaiheilla. Nyt sitten sattuivat nämä tarjottimet olemaan Hyvinkään Prismassa puoleen hintaan, ja mutsi osti sen mulle. Kustansi alle 5€ :D




Sain muuten tuossa pari päivää lainapuhelimella käyttää taas Instagramia. Vähänkö oli ihanaa ja taas huomasin, miten valtavasti olen instaa ikävöinyt. Oma rakas Galaksin Kauneinpani ei ole vieläkään kunnossa, mutta toivottavasti se tässä tämän vuoden puolella vielä kuntoon saadaan. Sitä ennen kuitenkin tulossa on vielä postausta joulukoristeluista ja erään minulle rakkaan värin paluusta sisustukseen...

 Iloista Itsenäisyyspäivää kaikille!

perjantai 14. marraskuuta 2014

Parvekkeen talvimuutos

Yksi meidän kodin suurimmista murheenkryyneistä on jo pitkään ollut parveke. Siinä ei ole mitään erityisen kivaa, se on ihan tuollainen tavallinen perusparveke, mitä nyt nämä 70- ja 80-lukujen betonilähiöt ovat pullollaan. Meidän talo on rakennettu vuonna 1972. Samaa vuosimallia kuin minä ;)

Mä en oikeastaan koskaan ole ollut erityisen ihastunut parvekkeen sisustamiseen. Kunhan siellä on pöytä ja pari tuolia, se riittää mulle. Eipä silti, että tänne juuri muuta mahtuisikaan, mutta edes parvekekukista tai sisustusjutuista en ole jaksanut juuri intoilla. Partsin siivouskin on usein jäänyt varsin vähälle; mitä sitä nyt tollaiseen panostamaan, kun sisätilatkin on kerran rempallaan...
Muiden blogeista on aina niin ihanaa ja kadehdittavaa lukea parvekepostauksia. Ihanaa siksi, että ainakin kuvittelen saavani niistä inspistä oman partsin laittamiseen ja kadehdittavaa siksi, että muiden partsit tuntuvat aina niin paljon kivemmilta ja paremmilta kuin omani.

Meidän parvekkeessa kaikkein huonointa on sen lasittamattomuus. Se on siis lähes täysin luonnon armoilla ja kooltaankin se on sen verran pieni, että esim. rankkasade kastelee sen käytännössä kokonaan. Kalusteiden pitää olla parvekkeen mukaiset; pienet ja säänkestävät. Pari vuotta meillä on ollut lähinnä eriparikalusteita, joissa säänkestävyys ei ole juurikaan toteutunut.

Vaan toisin on nyt! Daralandian parveke koki nimitäin parisen viikkoa sitten tosi kivan muodonmuutoksen tasan nollan euron budjetilla :)



Suurin muutos on ehdottomasti melkein uudet parvekkeen kalusteet, eli mustaharmaat säänkestävästä muovista valmistetut pieni pyöreä pöytä ja kaksi tuolia. Ne jäivät P:n vanhemmilta ylimääräisiksi muutossa, ja koska ne ovat vielä erittäin siistissä kunnossa, he lahjoittivat ne meille. Mä en partsilla niin turhan tarkka olisi ollut värimaailman suhteen muutenkaan, mutta siis nämähän sopivat jopa Daralandian väreihinkin kuin nenä päähän!

Edellinen parvekkeen pöytä meillä oli se Irinan vanha keittiön pöytä, joka tuli ruokapöydän tuolien kylkiäisenä meille lähes 1,5 vuotta sitten. Se ei ollut alunperinkään kuin väliaikainen ratkaisu partsille, vaikka lopulta aika pitkään siellä olikin. Nyt näiden uusien kalusteiden myötä sen jo hyvin kulahtaneeksi ja kärsineeksi käynyt pöytälevy lähti kaatopaikalle, mutta verrattain siistinä säilyneet ja tyylikkäät jalat me vielä pistettiin säilöön mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Ja nää melkein uudet kalusteet ovat kuin tehdyt tähän meidän partsille! Ihan oikean kokoiset ja justiinsa hyvän värisetkin. Minä en varmaan enää tyytyväisempi voisi olla :)



Anoppilasta, Pohjois-Savosta on peräisin myös tämä calluna. Anoppi ei luonnollisestikaan mitään ylimääräisiä kasveja muutossa mukanaan halunnut roudata ja minä huolin enemmän kuin mielelläni tämän muhkean ja tuulen tuivertaman callunan :) Kori johon sen laitoin on jo vanha. Aikanaan siinä oli kesäkukkia. Nyt se pääsi sitten callunan amppeliksi.


Talvea odottavalle partsille tarvitaan tietenkin lyhtyjä valoa tuomaan. Nämä molemmat lyhdyt ovat vanhoja, eivätkä edes samansävyisiäkään. Mutta minä en välitä. Kauniita ne ovat silti molemmat ja kun ihmisellä on nollaeuron budjetti, ei pidä ruveta turhista stressiä repimään ;D



Ainoa juttu mikä mua häiritsee, on tuo matto. Jotenkin se ei tunnu sopivan tähän ympäristöön, minä kaipaisin jotain lilan- tai punaisensävyistä mattoa. Mutta nollaeuron budjetilla ei voi olla turhan vaativa. Ja parvekkeen lattia vaan kaipaa mattoa, se näyttää vielä rumemmalta ilman sellaista...

Tää matto on peräisin niiltä ajoilta, kun n. 20 vuotta sitten muutin mutsin luota omilleni. Silloin mun rakkaat sisustusvärit olivat sininen ja keltainen ja tämä muovimatto oli mulla keittokomerossa. Se on ollut erinomaisen kestävä ja hyvä matto ja vaikka väritys ei enää muhun iskekään. Eläköön se nyt viimeisen elämänsä partsin mattona!



Mitäs tykkäätte mun pienestä nollan euron partsista? Ihan se on minusta kodikas, vaikkei nyt mikään tyylikkyyden riemuvoitto olekaan ;D

Virkistävää viikonloppua kaikille <3



perjantai 7. marraskuuta 2014

Kuinka jaksaa purnukkavuori?

Perjantai ilta. Työntäyteinen viikko takana ja viikonloppu edessä. Olisikohan tämä yksi viikon parhaista hetkistä, peräti se kaikkein paras...

Nyt kun lokakuukin on jo marraskuuksi vaihtunut, lienee korkea aika kurkata kuinka minun kosmetiikan vähennysprojektini etenee. Lokakuussa en tehnyt perinteistä purnukkavuoripostaustani lainkaan, sillä syyskuussa ei loppunut kuin yksi ainoa tuote. Lokakuun aikana loppui sentään muutama lisää, joten on aika palata yhteenvedon äärelle. Tässä siis kuluneen kahden kuukauden aikana loppuneet kosmetiikkatuotteeni:


Kuvassa oikealla puolella oleva Dermosilin jalkavoide on se ainokainen syyskuussa loppunut tuote. Ja ihan kiva tuote olikin: kosteutti kuivat jalkapohjani oikein kiitettävästi. Henkilökohtaisesti tykkään kuitenkin enemmän saman firman yövoiteesta käsille ja jaloille sen neutraalin tuoksun takia. Tässä jalkavoiteessa mentholin tuoksu oli sen verran voimakas, että kädet voitelin suosiolla toisella voiteella.

Vasemmalla kuvassa olevan Yves Rocherin Arnica-sarjan käsivoiteen olemassaolon olin jo unohtanut kokonaan. Löysin sen sattumalta vanhan käsilaukkuni sivutaskusta laukkuja siivotessani. Käytin sen sitten loppuun ja eipä ollut muuten yhtään huononpi käsivoide! Se kosteutti kädet hyvin ja imeytyi sukkelasti, ja tuoksuikin vielä oikein mainiolta. En edes tiedä, mahtaako tätä tuotetta enää Yvesin valikoimassa ollakaan, mutta tämän kokemuksen perusteella voisin kokeilla lisääkin heidän käsivoiteitaan :)



Erittäin Hieno Suomalainen mustikkashampoo oli herkullisen tuoksuinen, muttei valitettavasti vetänyt vertoja EHS:n ihanalle koivushampoolle. Ihan jees tuote oli tämäkin, mutta joskus tuntui, että tukkani jäi kamalaan takkuun sen jäljiltä.

XZ:n Omena hoitsikka tuoksui myös tosi hyvälle, mutta jäi kovin kevyen oloiseksi tukkani tarpeisiin nähden. Tämä olisi voinut sopia kesällä paljon paremmin, mutta nyt hiuksistoni kaipaa enemmän kosteutusta.

S-ryhmän kauppojen oman merkin Rainbown White-hammastahnasta mulla ei juuri sanottavaa ole. Tykkäsin, mutta mähän en siis huomaa juuri eroja jonkun Pepsodentin ja Pirkan tai Rainbown välillä näissä hammastahnoissa. Tämä teki just sen mitä pitikin, eli putsasi hampaat ja maistui raikkaalta. That's it, enkä enempää vaadikaan ;)


Kahden kuukauden kuningatar oli tällä kertaa The Body Shopin Moringa vartalovoi. Kuten TBS:n vartalovoit yleensäkin, tämäkin kosteutti ihon ihanasti ja voi että nää tuoksut vaan ei petä! Olipas aina ihana aamulla herätä, kun oli tätä vartalovoita illalla kropalle levittänyt. Nuuhkin itseäni pitkälle aamuun ja lakanatkin tuoksuivat vienosti tämän herkullisen kukkaisalta tuoksulta :) Namskis <3

Tässä vaiheessa pyydän anteeksi ylläolevien kuvien huonoa laatua. Ne on otettu ikivanhalla kännykänräähkällä, kun olin hetkellisesti hukannut pokkarini. Pokkarikin on onneksi jo löytynyt taas, mutta näistä tuotteista en uusintakuvia enää voi ottaa, sillä pullot ja purkit on jo heitetty menemään. Yritin kuvankäsittelyohjelmalla saada niistä pikkuisen alkuperäistä parempia, mutta rajansa kaikella. Ei noita tosiaan laadusta voi kehua vaikka mikä olisi.

Nämä seuraavat kuvat sen sijaan on otettu pokkarilla. Ne esittävät niitä kolmea tuotetta, jotka olen ostanut lisää kuluneen parin kuukauden aikana ja ne on kuvattu mutsilassa sinä viikonloppuna, kun mun rakas Galaksin kauneinpani hajosi. Tuosta viikonlopusta multa löytyy muutama muukin kuva, joten ehkä teen siitä ihan oman postauksensa, mutta mennään nyt itse asiaan, eli syys-lokakuun kosmetiikkahankintoihini:


Syyskuussa tarvitsin jo uutta hoitsikkaa vanhan loputtua. Olin päättänyt tällä kertaa kokeilevani Urtekramin luomukosmetiikkaa, mutta eipä sellaista sitten kaupasta löytynytkään kun hoitsikkaa tarvitsin. Joten hankin sitten, kuinkas muutenkaan, jo luottomerkikseni muodostuneen XZ:n Vanilla Cafe -hoitsikan. Tuoksuhan tässä on taas tosi herkullinen ja sopii se hyvin ainakin CO-pesuihin (Conditioner Only).


Lokakuussa tarvitsin puolestaan shampoota ja nyt valinta oli hyvin selvä. Halusin kokeilla taas jotain Flow kosmetiikan uudistuneista shampoista, sillä tämän tuotemerkin ihaniin luomushampoisiin ihastuin ikihyviksi jo viime talvena. Koska hiuslaatuni on hyvin rasvoittuvaa lajiketta, valitsin nyt Teepuu -shampoon.

Juu, ja sitten se hoitoaine. Olin jo yhden sellaisen ostanutkin, mutta kun olen päättänyt jotain, niin siinähän mä pysyn. Kun Hyvinkään Prismassa oli Urtekramin tuotteita, minä ostin sen alunperin suunnittelemani hoitsikan kun niin kerran olin päättänyt ;D No, ainakin tähän mennessä tuntuu ihan mukavalta tuotteelta ja on sitäpaitsi luomua. Jos vaikka sillä saisi tän hairahduksen anteeksi... ;D

Yhteenvetona siis:
Syys- lokakuussa loppuneita tuotteita oli 6 kappaletta. Lisää puolestaan varastooni kertyi 3 tuotetta, joista yksi voidaan laskea repsahdukseksi ;)
Mites siellä muilla kosmetiikkavarastot jaksavat?

Oikein ihanaa ja pirteää viikonloppua kaikille!

perjantai 31. lokakuuta 2014

Takkuileva tekniikka ja kadonnut motivaatio

Iltaa immeiset! Olen edelleen maankamaralla, vaikka kolmisen viikkoa hiljaiseloa olenkin viettänyt. Pyydän anteeksi yllättävää katoamistani paitsi blogistaniasta, myöskin Instagramista, yritän ainakin tänne blogin puolelle palailla pikkuhiljaa.

Syy katoamistemppuiluuni piilee tekniikan pettämisessä, jollaisista tässä taloudessa ollaan viimeisen kolmen kuukauden aikana kärsitty enemmän kuin tarpeeksi. Huomaan tulleeni niin riippuvaiseksi tästä nykyajan ihmeellisestä teknologiasta, että tunnen oloni tyhjäksi ja lamaantuneeksi ilman sitä. Ehkä tämä pieni paluu perusasioiden äärelle ei kuitenkaan ole ollut ainoastaan pahasta, jos ei muuta, niin ainakin olen oppinut todella arvostamaan sitä olotilaa, jota olin jo oppinut pitämään itsestäänselvyytenä, sitä olotilaa, jossa tekniikka toimii ja omat pikkumaisimmatkin tarpeet tyydyttyvät.



Tämä prosessi alkoi jo heinäkuun helteillä, kun läppärini hajosi vieden mukanaan paitsi n. tuhat arvokasta valokuvaa sekä sen tähän hetkeen oleellisemmin vaikuttavan seikan, eli minun mahdollisuuteni käyttää tietokonetta aina halutessani. En nyt täysin siitä lamaantunut ja aluksi tuntuikin homma sujuvan ihan kivasti. Mikäli tietsikka-aikaani arvioidaan, sen pitäisi sujua yhtä hyvin nytkin, sillä armasta miestäni en ainakaan voi mistään syyttää. Hän on antanut mun käyttää omaa läppäriään todella hyvin ja kiltisti. En voi väittää, että kertaakaan olisi riitaa siitä asiasta tullut.

Kuitenkin, vähän kerrassaan oman koneen puute on alkanut syödä mun motivaatiotani tähän bloggaamiseen. Olin jo ehtinyt tottua sellaiseen päivitysrytmiin, että postasin silloin kun huvitti postata. Yhtäkkiä pitikin alkaa huvittamaan silloin kun sai läppärin käyttöönsä pariksi tunniksi. No, eihän se nyt mene ihan niin. Tämä koko blogimaailma on kovin aikaa vievä harrastus, ja pari-kolme tuntia silloin tällöin on varsin lyhyt aika monen asian tekemiseen. Minulta alkoi ensin rakoilemaan inspis oman blogin päivittämiseen, sitten alkoi suututtamaan se, miten vähäiseksi jäi muihin blogeihin kommentointi. Varsinkin tämä jälkimmäinen tuotti ja tuottaa edelleen mulle kaikkein eniten pahaa mieltä: bloggaajana koen olevani raakile, mutta teidän muiden blogien lukeminen ja kommentointi on se minun "leipälajini". Lukijana minä tähän blogimaailmaan tulin ja voi miten nautinkaan löytäessäni näin ihmeellisen ja ihanan maailman. Sen ansiosta tämä blogikin syntyi, teidän innoittamana ja inspiroimana. En halua unohtaa juuriani.

Tuossa vaiheessa kuvaan astui Istagram, jonka maailmaan steppailin huomattavasti suunniteltua ripeämmällä tahdilla. Siitä saakka kun ekan valokuvani instaan latasin, olin koukussa ;) Ja olisin takuuvarmasti vieläkin, mutta tämä saakelin tekniikka vain jatkoi takkuiluaan...



Läppärin jälkeen, tuossa alkusyksystä, kosahti pyykinpesukone. Luulisi toki, ettei sillä vehkeellä ole vaikutusta bloggaamiseen, mutta yllättävää kyllä on. Aikansa se ryppyili, ja P sitä pariin otteeseen korjasikin, mutta ilo jäi aina hyvin lyhytaikaiseksi. Ja mitä epävarmempaa pesukoneen toiminta oli, sitä vähemmän mua huvitti mikään muukaan. Ja no, on se nyrkkipyykkääminen kuitenkin sen verran vaivalloista puuhaa, ettei yhtenä arki-iltana sen ja muiden pakollisten kotihommien jälkeen juuri luppoaikaa jää. Samalla myöskin kodintekniikan tärkeysjärjestys konkretisoitui ihan kunnolla. Toimiva pyykinpesukone on kotitaloudessa arvokkaampi ja tärkeämpi kapistus kuin mikään tämän maailman läppäreistä!

Ja vihdoin, 12. lokakuuta 2014, Daralandia sai uuden pyykkärin! Voi sitä ilon päivää :D

Vajaa viikko kestikin sitten sellaista euforista hyvän olon tunnetta jättimäiseksi ehtineen pyykkivuoren pienentyessä kerrassaan ilahduttavaa vauhtia, kunnes tapahtui seuraava tekninen takaisku. Perjantaina, 17. lokakuuta, mun rakas Galaksin Kauneinpani, eli puhelimeni hajosi. Siitä pimahti näyttö täysin ilmeisesti jonkinlaisen sähkövirtapiikin takia. Olin silloin mutsilassa ja Galaksin kaunein oli sängyn vieressä yöpöydällä latauksessa. Nukkumaan mennessäni otin sen käteeni irrottaakseni sen latausjohdosta ja otteeni lipesi. Galaksin Kaunein putosi vajaan puolen metrin matkan laminaattilattialle, ja sen pudotessa minä näin suojakotelon reunasta ohuen, pahaenteisen sinisen valonvälähdyksen.

Sen välähdyksen jälkeen mä jo tiesin, mutta tietenkin kuitenkin nostin puhelimen, irrotin kokonaan latausjohdosta, ja yritin saada sitä toimimaan. Ei mitään. Otin sen pois suojakotelostaan, irrotin takakannen ja heilautin akkua irti ja takaisin. Ja yritin käynnistää sen. Ei mitään. Käytin taas akkua pois hetkeksi ja otin myös sekä SIM-kortin että muistikortin hetkiseksi pois ja laitoin takaisin paikoilleen, ja käynnistin taas. Mustan näytön takana näin sinisiä häivähdyksiä ja tunsin värinästä kädessäni, kuinka puhelin käynnistyi. Mutta näyttö pysyi pimeänä. Ja minä sain varmuuden sille, minkä jo alitajuisesti olin tiennyt siitä ensimmäisestä sinisestä välähdyksestä saakka. Ja sitten mä purskahdin itkuun.

Seuraavana päivänä Hyvinkään kauppakeskus Willassa marssin äitini kanssa Elisan toimipisteeseen ja sain lopullisen tuomion, saman minkä jo itsekin olin osannut diagnosoida. Näyttö kosahti. Ulkoisesti sekä puhelin että sen näyttö ovat ehjiä, näytössä ei ole edes selvää halkeamaa, mutta kun se vaan on kokoajan, teki mitä hyvänsä, musta kuin yö. Hyvinkään Elisa Shopitin myyjä oli hyvin ystävällinen, ymmärtäväinen ja myötätuntoinen, mutta ikäviä uutisia hänellä valitettavasti oli kerrottavanaan. Tällaiset näytön rikkoutumiset kuulemma katsotaan aina omaksi viaksi, eli takuuhuolto ei niitä korvaa. Koska mun avioliittoni Saunalahden kanssa jatkuu vielä, on tässä vaiheessa kaksi vaihtoehtoa: joko vaihtaa näyttö tai ostaa uusi puhelin. Näytön vaihto kustantaa n. 250€ ja uusi puhelin luultavasti vielä enemmän. Hienoa, ei voi muuta sanoa.



Galaksin Kauneimman hajoamisen myötä meni luonnollisestikin Instagramin päivitysmahdollisuuteni. Viimeisin instassa julkaistu kuvani mun uusista lantsareista on otettu ja julkaistu mutsin puhelimella. Sen jälkeen olen päässyt instaa läppärillä katsomaan, mutta kuvia en osaa sinne läppärin kautta liittää. Se siis on jäissä siihen asti, kunhan joko saan uuden näytön tai kokonaan uuden puhelimen. Älyllisen sellaisen. Ja ihan kauhea ikävä mulla on ollut instaa, voitte varmaan uskoa... :(  Snift....

Galaksin Kauneimman hajoamisen myötä meikäläinen romahti kertaheitolla ajassa taaksepäin yli vuosikymmenen sinne 2000-luvun aamuhämäriin, jolloin kännyköillä saattoi soittaa ja vastaanottaa puheluita, lähettää ja vastaanottaa tekstareita, käyttää herätyskelloa ja käydä jopa satunnaisesti sellaisilla nettisivustoilla, joissa ei turhia kuvia ole. Se siitä. No, ainakin huomaan varsin konkreettisesti sen, miten huimasti tekniikka on kehittynyt runsaassa vuosikymmenessä.

Sitten on tietty vielä tuo pölynimuri, jonka letkua on jo kertaalleen jesarilla paikkailtu. Se jos vielä tässä kosahtaa, Daralandia matkaa samantien ajassa aina sinne sotien jälkeiseen Suomeen, jolloin tomut, pölyt ja roskat siivottiin vanhanaikaisesti harjoilla ja pesuliinoilla kontillaan pyyhkien. Uh, en halua edes kuvitella sitä mahdollisuutta... 

Mutta joo, instagramia kaipaan niin paljon, että puhelin menee nyt läppärin edelle. Ja yritän vielä jostain kaivaa motivaatiota tähän bloggaamiseenkin, vaikka tosi lamaantuneelta nyt tuntuu. Tämä on kuitenkin oikeasti kiva harrastus ja joka päivä olen kuitenkin miettinyt postausjuttuja. En osaa ennustaa miten lähtee taas sujumaan. Voin vain toivoa, että te, rakkaat lukijani, pysytte kuulolla ja jaksatte odottaa mua tämän vaiheen läpi <3

Tässä postauksessa, kuolevaa tekniikkaa kuvaamaan, olen käyttänyt mutsilan terassilta otettuja kuvia kuolevasta kesästä, kuolevasta kauneudesta...
Ja jotta en aivan unohtaisi: Hauskaa Halloweenia ;D




sunnuntai 12. lokakuuta 2014

7 kysymystä ja 7 vastausta

Huomenta!

Tiedättehän te, kuinka mä olen perinteisesti todella hyvämuistinen ja aikaansaapa? Koskaan en esim. unohda vastata saamiini haasteisiin, vaan vastaan niihin suorastaan epäinhimillisen säntillisesti ja ehdottomasti soveliaan ajan kuluessa haasteen saamisesta.
Tänäänkään en tavoistani luovu, vaan otan jo nyt käsittelyyn (vasta äskettain) kesäkuussa saamani haasteen.*

*Suom. huom. Olen niin supersurkea tässä hommassa ja taas niin tökerösti myöhässä, että anteeksipyyntökin tuntuu jokseenkin mitättömältä... 

Kesäkuussa tosiaan sain Heidiltä Checklist-blogista haasteen, jossa mulle esitettiin 7 kysymystä. Niihin pitää vastata ja keksiä itse uudet 7 kysymystä ja haastaa ihmisiä mukaan.
Heidin esittämät kysymykset ja minun vastaukseni tulevat tässä:


1. Lempiruokasi?

Niitä on monta. Valkkaan yhden kestosuosikeistani, eli Spaghetti Bolognese.

 (Kuva täältä)


2. Oletko musikaalinen, soitatko jotain soitinta, laulatko?

En. En ole kovinkaan musikaalinen enkä soita mitään. Laulan hiljaa mielessäni äärettömän hyvin, mutta reaalitodellisuudessa hyvin huonosti ja varsin harvoin. :D

3. Jos et nyt ole unelma-ammatissasi ja voisit tehdä mitä työtä tahansa, mitä se olisi?

Olen pienestä saakka halunnut kirjoittaa ja haaveillut kirjailijan urasta. Niitä unelmia ei tietenkään rasita sellaiset pikkuseikat, kuin että ollakseen kirjailija, pitäisi jaksaa kirjoittaa jotain oikeasti. Lisäksi olisi tietenkin kiva, jos muutkin ihmiset tykkäisivät niitä kirjoituksia lukea... ;D

4. Muistatko lapsuutesi unilelun ja sen nimen?

Muistan! Ja mulla on se lelu vieläkin tallessa! Nyt onkin oivallinen tilaisuus esitellä Hani tai Honey, en itseasiassa ole varma oikeasta kirjoitusasusta, koska en muista, ajattelinko hunajaa sitä nimetessäni... :D
Se on koalakarhu, jonka sain lahjaksi sinä päivänä kun synnyin :) Vähän tuo alkaa jo ränsistyä, reppana, mutta onkos se ihmekään kun ikää silläkin alkaa olemaan pian jo 42 vuotta.


5. Mainitse joku arkipäivän asia, joka saa verenpaineesi nousemaan ja sappinesteesi kiehumaan?

Tuli mieleen heti muutama, mutta tässä taas tämän päivän suurin sapetuksen aihe: lehdet vessassa! Siis sanomalehdet, mainoslehtiset, paikallislehdet, jopa helkkarin Bilteman kuvastot. Mikä saakeli siinäkin on, ettei mies voi kakalla käydä ilman arsenaalia tuoreita urheilu-uutisia tai mainoksia?? Ja mikä saakeli siinä on, ettei niitä lehtiä voi tuoda pois sieltä veskistä?? Ja kun laittaa vessaan oman korin niille lehdille, homma toimii max vuorokauden. Sitten niitä taas löytää kissojen kakkavakan päältä, korivaunusta ja lattialta... AAAAARRRGGGHHHHH!!!!

Ja sitten elämässä on oikeasti isompiakin asioita ja vuodessa vain se 365 päivää. Ei vaan huvita käyttää niistä kolmea ja puolta sataa vain yhdestä asiasta motkottamiseen. Joten lopulta ei juuri huomauttele ja lehdet vaan lojuu ja lojuu. Ja ärsytys kasvaa...

Kiitos että sain valittaa! Jopas helpotti :D

6. Jos voisit muuttaa itsestäsi yhden asian (luonteenpiirre/tapa/taito/ulkonäköön liittyvä tms. asia, mikä se olisi?

Laiskuus! Jos ei mieheni kauhean ahkera ainakaan siivousten suhteen ole, en itsekään jää juuri häviölle. Mä niin hauaisin olla ihminen, joka tarttuu toimeen (l. rättiin, imuriin, moppiin, itseään niskasta kiinni), mutta kun en ole. Sen sijaan, että veisin tavaran paikoilleen, se jää hyvin helposti lojumaan niille sijoilleen. Ja kun kotihommia pitäisi oikeasti tehdä, on vaan liian helppoa jumahtaa telkkaria katsomaan, kirjaa lukemaan tai netissä surffailemaan... AAAARRRRGGGHHHHH!!!

Mä rakastan siistiä ja kaunista kotia, mutta se tietty peruslaiskuus menee kaiken yli. Sen takia kotini on harvoin sellainen kuin haluaisin sen olevan. 
  
7. Ruutu, raita, pilkku vai pallo?

Kaikki! Silleen sopivasti ja sopivassa tilanteessa ja asiassa :D

---------------------------------------

Ja sitten niihin omiin kysymyksiini. En tiedä ketkä tähän jo ovat vastanneet, joten haastan mukaan ihan vaan ketä haluan ;D

1. Jos voisit valita kotiisi minkä tahansa haluamasi valaisimen, ilman minkäänlaisia hinta- tai saatavuusrajoitteita, minkä ottaisit?

2. Marimekon Unikko-kuosi; ihana vai kamala? Aikansa elänyt vai ikivihreä klassikko? Mitä tykkäät?

 (kuva täältä)

3. Omistatko paljon kirjoja? Jos kyllä, millainen säilytyssysteemi sinulla on niille?

4. Anna kolme parasta vinkkiäsi hyvien valokuvien ottamiseen!

5. Muistatko lapsuutesi unilelun ja sen nimen? (Tämän kysymyksen lainasin Heidiltä, koska se on niin kiva kysymys...)

6. Lapsuutesi unelma-ammatti, mitä sille tapahtui?
    - toteutunut
    - kunpa toteutuisi pian
    - Hah!! Eihän se nyt realismia ole ;)

7.Kerro jokin esine tai asia, jota lapsena/nuorena käytit paljon ja jota et enää juuri (tai koskaan) käytä?


Näihin kysymyksiin vastaamaan hastan seuraavat ihanat naiset:

Irinan White & Fresh -blogista
Ladyn Lady of the Mess -blogista
Marikan Kolmen tähden kodista ja
Tarjan Kotiporstuasta

Kivaa sunnuntaita kaikille tasapuolisesti!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Terassivuosi - osa 1.

Minä olen jo muutamaan kertaan aiemminkin esitellyt mutsilan kaunista terassia blogissani. Niitä postauksia löytyy tunnisteen muiden kotona alta, jos haluatte käydä tutkailemassa :) Koska mutsini terassi on niin kodikas ja kaunis, päätin tehdä sen ulkoasusta vuoden mittaan oman postaussarjansa. Tässä tulee sitten ensimmäinen osa, syksyn väriloistoa terassilla!

En vielä lupaa mitään säännöllistä kuukausittaista postausta, katsotaan nyt kuinka asiat lutviutuvat. Itse en myöskään varmasti ehdi mutsilaan aina kuvia ottamaan, mutta onneksi olen saanut luvan käyttää äitini itse ottamia kuvia. Sovittiin mutsin kanssa, että hän ottaa kuvia terassistaan ja laittaa mulle niitä joko tekstareina tai sähköpostiin. Tämän postauksen kuvat sain tekstareina, itse siirsin ne koneelle ja käytin Photoscapen kautta pikkuparanteluissa. Kaikki kuvat on otettu nyt syys- lokakuun vaihteen tienoilla, kuvaajana toimi äitini ja kamerana Samsungin Galaxy s4 matkapuhelin. Mutsi osti itselleen oman Galaksin kauneimman, joten nyt kelpaa valokuviakin ottaa :D

Sen pidemmittä löpinöittä itse asiaan: uhkeita ja hehkuvia ruskan värejä, sekä vielä kesän muistona muutamia kukkasia. Olkaatte hyvät :)



Kyllä näitä kuvia mielikseen katselee, varsinkin kun omassa partsissa ei mitään esittelykelpoista juuri ole ;D


Mukavaa sunnuntaita kaikille ja iloa tulevaan viikkoon!