Kuntoutusloma Hyvinkäällä

Vietin pari viikkoa sitten muutaman päivän kuntoutusloman mutsin luona Hyvinkäällä. Oli taas ihan tosi hienoa päästä hetkeksi pois näistä kotiympyröistä ja viettää pitkästä aikaa kunnolla aikaa mutsin kanssa. Ilokseni voin ilmoittaa, että jonkinlaista kuntoutumistakin noiden päivien aikana tapahtui, vaikka mutsin visioimat kymmenen kilsan kävelylenkit eivät ihan toteutuneetkaan ;)

Pieniä kävelylenkkejä tehtiin kuitenkin joka päivä ja kipsistä pääsin eroon kokonaan. Mulla oli kipsi jalassa vielä ulkona liikkumisen turvana kun sinne menin. Pois lähtiessäni sitä ei enää ollut, eikä ole ollut kertaakaan sen jälkeen. Aloin myös kulkemaan sisällä vähän kerrassaan kokonaan ilman keppejä ja nykyisin en käytä sisällä keppejäkään ollenkaan. Ulkona käydessä mukana on yksi keppi, mutta läheskään aina en enää varsinaisesti käytä sitäkään, se on vain mukana kädessä varmuuden vuoksi.

Kuntoutusloma oli todellinen irtiotto arjesta. Kahdesti käytiin mutsin kanssa Hyvinkään keskustassa shoppailemassa ja ravintolassa syömässä. Ja mä sain kulkea bussilla ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen! Mikä elämys! =D

Muuten oltiin ja öllöteltiin ihan mutsilassa ja varsinkin mutsin kauniilla terassilla. Liikuttiin maltillisesti ja vietettiin vain aikaa yhdessä höpötellen, valokuvia otellen ja niitä katsellen. Kissat olivat tietenkin mukana ja nauttivat olostaan :)

Viljamin kanssa käytiin pienillä metsäretkillä ja ne olivat tosi hyödyllisiä mun kuntoutumisen kannalta, sillä silloin pääsin oikeasti epätasaiseen maastoon kävelemään. Ja huomatkaa, varsinkin tuo alla oleva, vihreällä kehystetty kuva on käänteentekevä. Joo, se on hieman epätarkka eikä muutenkaan mitenkään ihmeellinen, mutta se on ensimmäinen kuva, jonka olen ottanut kyykkyasennossa onnettomuuden jälkeen.

Kun ihminen on viettänyt koko talven ja kevään käytännössä omaan kotiinsa lukkiutuneena, tekee todella hyvää päästä välillä ulos, ihan oikeasti uuteen paikkaan, kokonaan pois niistä vanhoista ympyröistä. Ruokakin maistuu paremmalta, kun olet ulkona arjesta. Ihan tavallista ruokaa, herkkuja unohtamatta, me mutsilassakin syötiin, mutta silti kaikki tuntui niin erilaiselta ja kivalta. Oli kivaa kattaa pöytä kauniiksi, ja kivaa käydä myös ravintolassa syömässä. Oli kivaa katsoa kovalevyltä elokuvia iltaisin äidin kanssa, oli kivaa jutella ja vaan olla ja hiljentyä. Hyvät muistot.

Ja koska Juhannusaaton puolelle jo ehdittiin, toivotan teille kaikille harvoille, mutta sitäkin tärkeimmille lukijoilleni

OIKEIN HAUSKAA JA RAIKASTA JUHANNUSTA!!!!