Kävikö pahasti?

Eräänä kylmänä perjantai-iltapäivänä viime talvena P tuli kotiin kaupasta hyvin hämmästyneenä ja tuohtuneena. "Mikä tässä maailmassa on oikein vialla? Mikä ihmisiä oikein vaivaa?" hän ihmetteli, ja kertoi minulle, mihin oli kotiin tullessaan törmännyt.

Tien reunassa, maassa lumessa istui vanhempi naishenkilö, joka kyynelsilmin pyysi ohikulkijoilta apua, koska ei päässyt itse ylös. Ja ihmiset, joita oli varsin paljon liikkeellä, vain kävelivät ohi juuri mitenkään reagoimatta. P pysähtyi kysymään naiselta, mikä tällä oli hätänä. Nainen oli liukastunut jäisellä kadulla ja satuttanut jalkansa niin, ettei päässyt itse pystyyn enää. Humalassakin hän oli ja itki että miten sitä pitääkin ihmisen tälleen torveltaa ja teloa itseään. P keräsi hänen kadulle levinneet tavaransa ja auttoi naisen pystyyn ja talutti tämän kotiinsa perheensä hoiviin. Ja kokoajan nainen itkien pyyteli anteeksi ja kiitteli P:tä.

P oli järkyttynyt siitä, miten ihmiset vain kävelivät ohi, kun lumessa istuu itkevä nainen apua pyytäen. Hän mietti, että eivätkö ihmiset katsoneet tarpeelliseksi pysähtyä auttamaan siksi, että nainen oli humalassa. "Oli miten humalassa hyvänsä, niin eihän ihmistä voi helkkari soikoon vaan  jättää hankeen makaamaan!!" P kauhisteli minulle. Ei voi minustakaan. Ainakaan ei pitäisi voida.

Tämä tarina mulle tuli mieleen viime torstaina, kun bongasin A Place to call Home -blogista aihetta käsittelevän postauksen. Kyseessä on  Kävikö pahasti? -kampanja, jonka taustalla on Lentoaskeleita -blogin Rosanna.
Kampanjan viesti kuuluu näin:  

Aloitetaan yhdessä taistelu välinpitämättömyyttä vastaan. Kampanjan sanomana on välittää viestiä, että me yhä avaamme ovet pyörätuolissa istuvalle tai rattaiden kanssa kulkevalle, autamme kaatuneen pystyyn ja keräämme tämän tavarat maasta, kysymme kävikö pahasti. Soitamme ambulanssin jos yhtään epäilemme jonkun sitä tarvitsevan, ja jäämme odottamaan että se löytää perille. Tämän kampanjan tarkoituksena on levittää sitä ihmisyyttä, mikä jokaiselta kuuluisi tulla refleksinomaisesti selkärangasta tällaisissa tilanteissa. Käyttäydytään me niin, että meidän lapset eläisivät maailmassa jossa bussin lattialle makaamaan jätetyt vanhukset olisivat täysin absurdi ajatus. 

Minä haastankin tähän välittämisen ja hyvän tahdon kampanjaan mukaan kaikki lukijani ja kanssabloggaajani! Haasteeni ei edellytä sinulta välttämättä mitään muuta, kuin sitä, että välität riittävästi lähimmäisistä pysähtyäksesi auttamaan apua tarvitsevaa, kysyäksesi, että kävikö pahasti. Jos haluat, voit tehdä postauksen aiheesta, jättää kommenttia kommenttiboksiini tai osallistua vaikka tykkäämällä kampanjan Facebook -sivusta :)

Toivotan kaikille kivaa viikkoa ja välitetään toinen toisistamme! <3