Mestarikiipeilijä

MA-AUUU!!

Se on kissaa, ja tarkottaa "Kukkuu kaverit"!

Se oon mä, Viljami tääl!! Viimeks ku mä teille kirjottelin, mä olin iha pikkukakara vielä. Tästä löytyy se mun eka postaus :) Jos teit kiinnostaa. No mä oon kasvanu jo isoksi ja hienoksi kissaksi ton jälkeen ja osaan sanoo sen MAUUnkin!

Ku ei se mamma kerta postaa, ni mä postaan sit! Oishan se nyt tosi noloo, jos melkein hyvin alkanu uus blogialotus loppuis heti kättelyssä vaan siks ku mamma on laiska. Joten mä nyt sit päätin pelastaa tilanteen, mamman maineen ja tän blogin tulevaisuuden! Saa kehua ja paijata oikein mielellään, kiitos!

Mä aattelin nyt kertoo teille mun lempiharrastuksesta, eli puihin kiipeilystä. Aattelin antaa teille muutamii hyvii vinkkei, et jos tekin vaik innostutte kiipeilemään puissa! Mamma sano, et te ootte ihmisii ja ihmiset ei muka kiipeile puissa. Paskapuhetta sanon mä. Mä oon ihan omin silmin nähny ku ihmiset, etenki lapset, kiipee puuhun! Meil on mökilläki siihen salavaan oikein tikkaat, et ihmislapset pääsee kiipeemään sinne.

Eka juttu puuhun kiipeemisessä tapahtuu aivoissa. Mä yleensä istun hetken puun juurella ja ajattelen. Kantsii miettii laskelmat aika tarkkaan ettei päädy pöpelikköön. Ponnistusvoima on tärkee miettii etukäteen. Sitte tietää suunnilleen, mihin kohtaan runkoo päätyy hypätessä, ja siitä sit vaan tassuilla ja etenkin kynsillä loppumatka ekalle oksalle.

Muutenki kynnet on hyvä terottaa siel puussa. Jos ei puuhun pääse, ni oikee paikka on sohvan käsinoja, keittiönpöydän jalat ja vaik nojatuolin puuosat. Mut joo, jotku ihmiset, niinku mun mamma, on vaa ihan käsittämättömän tiukkoja ton huonekaluihin terottamisen suhteen... Mä tiiän, ihan naurettavaahan se on, mut kuitenki kannattaa terotella ne kynnet siel puussa.

Sit ku sinne puuhun pääsee, nii loppu onki ihan lasten leikkiä. Siellä sit vaan kiipeillään ja koklataan miten ylös asti voi mennä. Voi vaik vähän roikkuu ja rellestääki jos vaan rahkeet riittää. Ja mullahan riittää!

Noi ylemmät kuvat on mutsilan (eli mun mamman mutsin eli mun kissamummon) terassin kirsikkapuusta. Se on pieni puu ja ihan hyvä puu vaik alottaa kiipeilyharrastus. Siinä on alimmat oksat tosi alhaalla.

Ylipäätään kantsii miettii etukäteen se, et miten alhaalla ne puun alimmat oksat on. Alastullessa se on tärkeetä, koska niilt alimmilta oksilta pitää hypätä maahan.Ylöspäin meneminen on ihan tosi sata kertaa helpompaa ku alas tuleminen. Mä täs kerran mokasin, ja kiipesin Hyvinkäällä lähimäntyyn korkeemmalle ku olis pitäny. Siel sit korkeuksissa ei auttanu muu ku naukua ja märistä nii maan kamalasti. Ja sit mamma löys mut ja sai houkutella mua melkein tunnin, ennen ku tulin silleen tosi nolon näköisesti perse edellä alas... :(  Joo, ei ollu tää laskeutuminen mun hienoimpii hetkii, ja olisin tosi kiitollinen jos ette kertois kellekään. Pidetää tää ihan meijän kesken, jooko?

Mökillä meil sit onki tosi paljon puita. Neki on vaan moni niin korkeita, ettei kantsi kiivetä ellei sit haluu häpäistä itteesä, niinku mä Hyvinkäällä. Mut on siellä helpompiikin puita, sellasii hyvii ja korkeita puita!

Siin on pihalla tollanen korkee pihlaja, ainaki mamma muisteli et se olis pihlaja. Mulle on iha sama mitä rotuu puut on, kunhan niihin on hyvä kiivetä! Mä en oo mikää puurasisti. Siinä pihlajassaki on alimmat oksat aika korkeella, mut siinä on semmonen käyrä runko, mikä helpottaa kiipeemistä ja alastuloa. Ja sinne pääsee niin korkeelle, et hyvä on tähystellä mitä maailmas tapahtuu. Sielt näkee tosi kauas, melkein maailman ääriin!

Sit mökillä on mun lempipuu koko avarassa maailmassa. Nimittäin salava navetan edustalla. Se on niin ihana ja hieno puu! Varsinki kesällä ku sinne pääsee lehtien alle suojaan. Ja se on mun eka puu, missä mä kiipeilin. Mä taidan rakastaa sitä puuta!

Se salava onki tosi hyvä kiipeilypuu! Siinä on hyvät ja tukevat oksat ja alimmat oksat niin alhaalla, et maahan hyppääminen on iha pikkukisujen leikkiä! Siinä kiipeilee joskus ihmisetkin, ainakin lapset. Niitä varten siihen on laitettu tikkaat ja kiipeilyköysi. Mä en kyl niitä käytä. Tikkaat on nynnyjä varten ja mä en oo mikään nynny! Mä oon mestarikiipeilijä! Varmaan maailman paras, jos ei oravia lasketa!


Toivottavasti te tykkäsitte mun postauksesta ja kiipeilyoppitunnista! Mä yritän vähä maukuu ja motkottaa mammalle, et seki raapustas useemmin. Noloohan se on, jos mun pitää alkaa huolehtii koko blogista!

MIIAAUUUU!

Se on kissaa ja tarkottaa et kivaa ensi viikkoo kaikille! Muistakaa kiipeillä puissa!

T: Viljami <3