Sisar hento karvainen...

VIUUUUUUU!!!!

Minä täällä, eli Viivi! Moikka!
Mamma sanoo että mä en osaa maukua, vaan osaan vain viukua. Mutta mulla on oma tapani jutella ja se on ihan hyvä tapa :)

Mä olen tälläinen sievä ja kauniin värikäs kissa. Jotkut sanovat, että muistutan muka roskaläjää ja mamman äiti sanoo, että olen kuin kasa syksyn lehtiä. Ja jotkut sanovat mua kaunottareksi ja mamma sanoo että olen sen oma ihana ja tuoksuva tyttö <3
Minusta olen oikein söpö enkä ainakaan mikään roskaläjä! Kuvat puhukoot puolestaan.

Minä en ole mikään nuori tytönhuitakka enää, vaan rauhallinen ja oman arvoni tunteva melkein 10 vuotias kissa. Osaan mä vielä leikkiäkin, mutta enimmäkseen viihdyn mun omien ihmisten sylissä paijattavana. Ja olen hyvin hellä hoivaajaluonne. Aina kun joku mun omista ihmisistäni (varsinkin mamma) on kipeä tai surullinen, niin minä menen heti sitä hoivaamaan. Pungen syliin tai kainaloon ja leivon vähän tassuilla ja kehrään oooiiikeeeiiinn kovasti ja rauhoittavasti. Se on sellaista tassuterapiaa ja auttaa taatusti joka kolotukseen ja mielen murheeseen! Kuulemma ne joskus ennen vanhaan sanoivat sairaanhoitajia Sisar hento valkoisiksi, ja mamma sanoo, että mä olen kuulemma "sisar hento karvainen" :D

Mun paras kaveri on Taavi, vaikka se onkin ihan hörhö. Se ei varmaan kasva aikuiseksi ikinä! Aina vaan koheltaa ihan päättömästi niinkuin pentu. Ei se lempinimi ADHD oikeasti yhtään liioiteltu ole, vaikka eihän Taavi sitä tietenkään myönnä.

Mutta kyllä mä Taavia tajuan. Olen minä ollut itsekin villi, nimittäin silloin kun olin pentu. Silloin järjestin itteni aina liriin, kiipeilin olkkarin verhoissa ja menin aina sellaisiin paikkoihin, mistä en päässytkään itte pois. Mamma aina muistelee mun lapsuutta laulelemalla että "Voi herranjestas minkälainen lapsi oli hän. On hyvä ettei Viivejä ole enemmän!"
Ihan kiva laulu, vaikka en mä yhtään torvelo ja liian vilkas enää ole. Ei sitä tässä iässä enää jaksa riehua! Nyt pitää jo ottaa enimmäkseen rauhallisesti :)

Minusta on kivaa olla kotona ja mökillä ja Mutsilassakin. Missä tahansa oon, paras paikka maailmassa on mamman syli! Ihan ihaninta on maata illalla mamman sylissä kun se kattoo sohvalla telkkaria. Ja kun se puhuu puhelimessa liian pitkään, on pakko mennä sen syliin osoittamaan, että tollanen johkiin tyhmään palikkaan höpöttely on ihan turhanaikaista hommaa, kun senkin ajan voisi käyttää paremmin vaikka kissaa silittämällä. Jos me kissat ei ihmisille välillä kerrottaisi että mikä maailmassa on tärkeää, niin ihan hunningollehan ne menisi!

VIUUUUU eli mukavaa viikkoa kaikille! (Mamma käski sanoo ton).