Parasta kotona osa 2.

Tiedän, lupasin tämän postauksen jo keskiviikoksi. En voi muuta kuin pyytää anteeksi törkeää myöhästymistä ja selittää... Täällä on nimittäin tapahtunut pari katoamistemppua tässä kuluneella viikolla...

Keskiviikkona mulla oli iltapäivällä kaikki aikomukset alkaa tekemään postausta. Aloin siis etsimään kameraani, jonka muistikortilla kaikki postaukseen tarvittavat kuvat olivat. Vaan kun kameraa ei näkynyt missään! Se oli kertakaikkiaan kadonnut jäljettömiin. Koko illan turhien etsintöjen jälkeen aloin kaivelemaan keittiötä suurennuslasin kanssa, koska muistin kuvanneeni siellä viimeksi. Ja sieltä se kamera löytyi, mikrohyllyltä mikron vierestä niin syvältä, että se oli puoliksi mikron takana. Joku valopää oli heittänyt siihen eteen päivän postin sekä pullollisen lasinpesunestettä...

Torstai aamuna sitten kahvit keitettyäni, aloin tyytyväisenä ottamaan muistikorttia pois kamerasta vain havaitakseni, että eihän se ole siellä! Eikä ollut muuten tietokoneessakaan. Tässä vaiheessa epätoivon pilkahdus alkoi hiipiä mieleeni ja koko päivän raivoisten etsintöjen jälkeen luovuin toivosta ja ajattelin, etten ikinä löydä tästä kämpästä niin pientä yksittäistä esinettä kuin muistikortti. Haikein mielin heitin hyvästit kaikille niille kuville, mitä kortti sisälsi ja päätin ensi viikolla hankkivani kameraan uuden muistikortin. Perjantaina heti aamusta kaivoin kännykän esiin ja kuvasin sillä kaiken uudestaan, että olisi edes jotain, vaikkakin surkean huonotasoisia, kuvia postattavaksi. Siinä hommassa sain kulumaan melkein koko päivän ja illansuussa vihdoin istahdin työpöydän ääreen aikeissa viritellä piuhoja koneen ja kännykän välille kuvien siirtoa varten. Ja kas, mikäs se sieltä monitorin takaa pilkistikään silmääni? Aivan, se kameran muistikortti! Ja meikäläisen riemulla ei ollut rajoja!

Perjantai-iltana ehdin muutamaa kuvaa muokkailla ennenkuin meidän ystäväpariskunta putkahti meille iltaa istumaan. Illanistujaiset olikin sitten sen verran hauskat ja kosteat, että eilinen menikin lähinnä sohvan pohjalla vaakatasossa täristessä... ;) Vasta tänään olen palannut takaisin elävien kirjoihin ja nyt olisi sitten vihdoin tiedossa lisää Daralandian parhaimmistoa :D

SOHVA

Huhtikuussa meille kotiutunut uusi sohva on edelleen yksi parhaista huonekaluista meillä kotona. Olen ollut tosi tyytyväinen sohvaan: se on juuri oikean värinen, ei ime kissankarvoja puoleensa ja on mukavan jämäkkä istuttavuudeltaan. Lisäksi korkea lattiavara on osoittautunut loistavaksi ratkaisuksi siivoamisen kannalta. Enää ei tarvitse koko sohvaa siirtää päästäkseen imuroimaan ja moppaamaan sen alta!

LIPASTO

Tämä lipasto on vanha. Tarkalleen en tiedä edes miten vanha se on. Äitini osti sen kierrätyskeskuksesta meille tv-tasoksi kun minä olin lapsi ja omilleni muutettuani se kulkeutui minun mukanani. Se on jo kovin kulunut ja kipeästi entisöinnin tarpeessa, ja minä rakastan sen jokaista kuhmua, naarmua ja kulumaa...

 KEITTIÖN TUOLIT

Nämä neljä Flower-tuolia ostin Irinalta toukokuun lopussa, enkä ole katunut ostostani päivääkään. Nämä tuolit ovat itseasiassa paras ostos pitkään aikaan, jopa sohvaakin parempi siksi, että hinta oli huomattavasti huokeampi. Tuolit sopivat meidän keittiöön täydellisesti ja jollei muutamaa pientä elämän jälkeä lasketa mukaan, en keksi niistä mitään negatiivista sanottavaa! Enemmän kuvia ja tarinaa niistä löytyy tästä postauksesta.

Siinä ne nyt oli, kaikki mistä minä tykkään eniten kotonani :) Ja onneksi sekä kamera ja muistikortti ovat jälleen tallessa!


Leppoisaa sunnuntaita kakille!