perjantai 17. toukokuuta 2013

Arjen kauheutta a'la kulmahylly

Saanko esitellä teille lähemmin tuon jo edellisessä postauksessa vilahtaneen keittiömme ylpeyden, eli oman kaapistomme jatkona olevan kulmahyllyn.

Se tervehtii keittiöön astuvaa kauniilla ja käytännöllisellä esinekokoelmallaan. Jokaisella sen esineellä, (teko)kasvia lukuunottamatta, on oikeasti jokin muukin käyttötarkoitus kuin koristeena oleminen. Se edustaa juuri sitä visiota, josta minä sisustuksessani tykkään; mahdollisimman vähän pelkästään koristeita, sen sijaan esillä kauniita käyttöesineitä, jotka ilahduttavat silmää samalla kun ovat tuikitarpeellisia.


Alimmalla hyllyllä sijaitsee kirpparilta löydetty hopean värinen vanha kermakko, joka toimii kynäpurkkina. Sen lisäksi siinä on peltinen lakritsirasia, joka kätkee sisäänsä kolikoita sekä valkoiset suola- ja sokerisirottimet.
Seuraavalla hyllyllä on vanha kakkuvuoka ns. rojukippona ja valkoinen munakello.
Toiseksi ylimmällä hyllyllä puolestaan on musta kaunis kukkaruukku niin ikään rojukippona, sekä pikkusiskoni omin käsin taiteilema kissa-aiheinen kahvikuppi liitutaululiitujen säilytystä varten.
Ylimmällä hyllyllä on koristekasvin lisäksi ainoastaan valkoinen kahvikuppi, joka sisältää nastoja ja nuppineuloja.


Siinä se nyt on: aina kaunista, aina ihanaa ja aina siistiä!

Ja MUAH!!!! Menikö joku jopa lankaan?!?
Valitettavasti todellisuus näyttää hieman toisenlaiselta.

Tiedättehän sen paikan kotona, joka tuntuu jollain ihmeellisellä tavalla keräävän rojua ympäristöönsä? Ehkä se on lipasto, pöytätaso tms, johon aina vaan kertyy kaikenlaista tilpehööriä, sälää, lippulappusta ja taskujen ja laukkujen pohjilta löytyvää pikkutavaraa. Meidän keittiössä se on valitettavasti juuri tämä kulmahylly, siitäkin huolimatta, että siinä tosiaan on peräti kaksi erillistä rojukippoa! Tähän mennessä esittelemäni kuvat edustavat sitä unelmaa, miltä sen pitäisi näyttää.
Ja tässä tulee sitten se arjen todellisuus, se miltä se useinmiten valitettavasti näyttää...


Ja kokonaisuus? Järkky...


Melkein masennuin, mutta onhan tässäkin sentään jotain positiivista: Tulipahan ainakin näitä postauksia varten taas kunnolla siivottua tuokin romuläjä. Ja on muuten pysynyt siistinä jo peräti neljä päivää! Jos sitä nyt yrittäisi vaikka vähän kattoa mitä sinne tyrkkää jatkossa? (Niin niin ja just joo...) Ainakin kannattaa nauttia nykytilanteesta :D

Ihanaa perjantaita ja viikonloppua kaikille!



10 kommenttia:

  1. tuo on niin tuttua... johonkin vaan alkaa AINA kertymään sitä ylimääräistä pikkuroinaa! ihanasti olit rakentanut tän postauksen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Aina sitä jotain pikkuroinaa kertyy... vaikka miten olisi yrittänyt siihen varautua, jopa kahdella rojukipolla ;D

      Poista
  2. Mikähän siitä tosiaan on, että joka kodista löytyy tuollainen keräyspaikka jostain :) Meilä niitä on jopa kaks; eteisen työpöytä ja keittiön taso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meillä on eteisen lispaston päällinen toinen vastaava romunkerääjä ;) On niin kutsuvan näköistä kun kotiin astuu ja ensimmäisenä silmä osuu lipastoon, josta ei edes pintaa näe enää kaikkien niiden päivän postien, hattujen, tumppujen, kaulahuivien, hiusharjojen ja avainnippujen seasta ;D

      Poista
  3. Näkisit mun kaapit..varsinkin eteisen kaapin! UGH!

    Sä oot niin paras :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mun täytyykin muistaa syynätä sun eteisen kaappis sitten samalla, kun tuun kaffelle sun ihanalle uudelle partsille ;DD

      Poista
  4. Heh, tää oli hauska! Ja totta kyllä, meilläkin on sellainen romuläjä, yksi hylly joka kerää AINA kaikkea sälää ja kamaa. Onneksi se on sentään kaapinoven takana. Mut silti! Arghh. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oispa meilläkin romuläjät kaapin ovien takana piilossa! Toisaalta, meillä sellainen ei varmaan olisi mahdollistakaan, koska eihän me nyt jaksettaisi nähdä kaapin oven avaamisen vaivaa, ennenkuin rojut käsistämme johonkin tyhjätään ;D

      Poista

Jätä viestiä käynnistäsi! Huomaa, että yli 6 päivää vanhoihin teksteihin on päällä kommenttien valvonta, jotta huomaan ne varmasti :)