Kierrätystä...

Aurinkoista (tai pilvistä) sunnuntaipäivää!

Meikäläisen viikonloppu ei ihan sujunut suunnitelmien mukaan, olen nimittäin potenut pienehköä vatsataudin poikasta. Ei nyt onneksi mitään varsinaisia kammottavia vatsakramppeja ole ollut eikä sentään kuumetta, mutta sen verran heikko olo on ollut, että eilinen päivä sujui vaan sohvalla maaten ja telkkaria kattellen. Netissä jaksoin lyhyen hetken illalla pyörähtää, se siitä. Onneksi sentään nyt jo alkaa olo normalisoitumaan pikkuhiljaa, joten vuorossa on postaus, jota jo perjantai-illalle alunperin suunnittelin.

Perjantaina töiden jälkeen aloin suunnitelmien mukaan ottamaan valokuvia postausta varten, ja kas kummaa, mikään ei niinku mennyt kuten olin ajatellut... Eipä ole kuvaamisen kanssa hetkeen tällaista takkuamista ollut, vaikkei se helppoa minusta ole muutenkaan. Ensin piti tietenkin vähän raivata rojuja kuvauspaikalta ja siistiä ympäristöä muutenkin. Sitten asettelin kuvauskohteita nätisti ja aloin räpsimään. Sitten kamerani ilmoittaa mulle, että "sisäinen tila on täynnä"... Siis mitä hemmettiä?? Mikä ihmeen sisäinen tila?? Juu, kyseessä oli siis mitä ilmeisemmin sellainen tila, johon kamera ottaa kuvia silloin kun siinä ei ole muistikorttia sisällä. Joku (minä) valopää oli tietenkin unohtanut edellisten kuvien siirron jälkeen laittaa muistikortin takaisin kameraan! Onneksi se sentään löytyi tietsikasta, joten ei muuta, kuin kameraan vaan sisään ja uusintakuvia ottamaan.

Tässä vaiheessa muistinkin sitten sen, minkä olin unohtanut tehdä sen jälkeen kun viimeksi kuvailin: nimittäin ladata kameran akun. Se veteli nyt viimeisiään ja minä toivoin, että ehtisin sentään tarvittavat kuvat ottaa, ennen kuin se loppuu. En ehtinyt. Joten ei muuta kuin kamera kiireenvilkkaa lataukseen ja meikäläisellä alkoi ärräpäät olemaan aika herkillä, kun mietin miten pitkäksi aikaa hyvää päivänvaloakaan enää riittää...

Vajaan puolen tunnin latauksen jälkeen päätin, että nyt on akku sen verta latingissa, että tarvitsemani kuvat saan otettua. Palaan siis keittiöön kamera ja mieli täynnä uutta virtaa vain havaitakseni, että kissanpirulainen oli mennyt nukkumaan mun kuvausasetelmani päälle ja jättänyt tietenkin karvamerkkinsä joka puolelle... AARRRGGGHHHHH!!!!!!! Kissa alas, tarrarullaa ja rättiä kehiin ja kuvaamaan kilpaa katoavan päivänvalon kanssa...


Kuvat sain otettua, mutten enää jaksanut alkaa postausta vääntämään. Joten nyt siis uusilla voimilla yritetään. Anteeksi vaan tämä pitkä esipuhe, mutta kun oli pakko avautua ;D

Tiedättehän sanonnan "Yhden roska on toisen aarre"? Pitänee paikkansa ;) Ystäväni Irina oli tuossa taannoin siivoillut kaappejaan ja sen sijaan, että olisi viskannut itselleen tarpettomiksi käyneitä juttuja pois, päättikin kierrättää ne meikäläiselle! Sanoi kyllä, että en saa alkaa itsekään niitä kaappien perukoilla hilloamaan, vaan pitää heittää pois vaan kaikki, mitä en tarvitse. Pari vohvelikankaista pyyhettä varmaan tämän kohtalon kokeekin, mutta muuten sain erinomaisen käyttökelpoista tavaraa!

Sain neljä froteista pyyhettä. Ne sopivat hienosti keittiöön käsipyyhkeiksi. Tuovat kaipaamani vaihtelua punaisiin käsipyyhkeisiin, joita mulla keittiössä tähän menessä on ollut. Sain myös mustan ruudullisen astiapyyhkeen, joka tuli todellakin tarpeeseen ja pääsi heti käyttöön.

Lisäksi löysin neljä kankaista "koria" säilytykseen. Suurin mustista "koreista" ehtikin toimittaa leipäkorin virkaa melkein tunnin ajan, kunnes P teki leivän ja pudotti vahingossa voiveitsen koriin. Nyt kyseinen pussukka siis uinuu pyykkikopassa pesua odottelemassa. Sen seuraajaksi pääsi tuo mustavalkoruudullinen tapaus, joka näyttääkin minusta oikein sievältä leipäkorilta :) Toiselle pienemmistäkin mustista pussukoista käyttötarkoitus on jo keksitty, toinen saa jonkin aikaa odotella kaapissa josko sillekin sellainen löytyisi.

Sain muuten myös nuo kaksi alustana toimivaa valkeaa ruudullista tablettia. Ne pääsevät luultavasti kissoille alustoiksi kuljetuslaukkuihin ;D Ainakin silmämääräisesti arvioituna ne vaikuttavat sopivan kokoisilta siihen, ovat konepestäviä ja tulinpahan huomanneeksi sellaisenkin ominaisuuden, että niistä vaikuttaisi kissan karvat lähtevän pois varsin vaivattomasti!

Viimeisimpinä, vaan ei todellakaan vähäisimpinä sain nuo, jo edellisessä postauksessa esiintyneet mustavalkeat tiskirätit, sekä ihanan uutukaisen Methodin Waterfall -käsisaippuaa!! Katsokaa nyt miten tuo pullo on kaunis; kuin turkoosilta hohtava kastepisara!

Pusu & Rutistus sulle Irinaiseni! Olet helmi naisten joukossa <3

Kuinkas teidän viikonloppu on sujunut? Toivottavasti edes pikkuisen akttivisemmissa merkeissä kuin meillä ;D