Pieni askel ihmiskunnalle...

Mä en ole tänä vuonna kissojen hiekkalaatikoita juuri putsaillut. Jos olisin istunut lattialle jotta voisin ne putsata, en olisi yksinkertaisesti päässyt enää ylös. Joten koko kevään P on huolehtinut paitsi meidän oman vessan, myös kissojen vessojen puhdistuksesta.

Kolmisen viikkoa sitten päätin että nyt on aika kokeilla. Päätin olla rohkea. Sitä paitsi Taavi oli juuri käynyt vääntämässä laatikkoon niin veret seisauttavan hajuisen uroskakan, että silmissä kirveli ja henkeä salpasi. Joten minä vyötin kupeeni, keräsin hiekkalapiot ja tyhjän roskapussin kainalooni, vedin syvään ilmaa keuhkoihini ja istahdin lattialle putsaamaan laatikkoa. Kun homma oli ohi, koitti se todellinen tulikoe. Minä otin toisella kädellä tukea lattiasta, toisella tuolista, asetin kipeän jalkani ponnistusvalmiuteen, lääkärini ohjeiden mukaan laskin sille painoa kivun mukaan - ja ponnistin itseni seisomaan!

Se onnistui! Mä tein sen! Jeeee!
Pieni askel ihmiskunnalle, mutta valtava harppaus minulle!

Olen koko kevään kävellyt joka ikisen askeleeni kahta kyynärsauvaa apuna käyttäen. Juurikaan kotitöitä en ole pystynyt tekemään. Ainoastaan tiskikoneen tyjennyksen ja täytön sekä pyykin pesun otin huolekseni heti kotiin Vantaalle päästyämme. Pyykkikoneen täyttö onnistui vessanpytyltä käsin ja tiskikoneen tyhjennystä ja täyttöä varten mulla oli yksi keittiön tuoleista tiskikoneen luona. Sillä istuen avasin koneen ja tyhjensin sen yksi astia kerrallaan, nostaen astian ensin tiskipöydälle ja siitä pitkin pöytätasoja pikkuhiljaa siirrellen sen kaapin luo, jonne se kuului. Kahta kyynärsauvaa käyttäessä kun yhtään ainutta askelta ei voi ottaa kädet vapaina. Tällaisella systeemillä tiskarin tyhjäämiseen sai tuhrattua aikaa helposti yli puoli tuntia. Ja vartti siihen päälle sen uudelleen täyttämiseksi. Mutta mitäs muuta mulla olisi kuin aikaa maatesani kotona päivät pitkät!

Muutama viikko sitten päätin siirtyä kävelyssä pikkuhilja yhden sauvan taktiikkaan. Voi mikä suunnattoman vapauttava tunne! Siis mulla oli, herrajestas sentään, kävellessäni toinen käsi vapaana kantamaan mukanani mitä halusin. Ensimmäisen viikon käytin yhtä sauvaa vain tiskikonetta tyhjentäessäni ja täyttäessäni, ja homma, joka koko kevään oli kestänyt sen n. 45 minuuttia, lyheni kertaheitolla reiluun varttiin! Sittemmin olen alkanut könkkäämään yhden sauvan taktiikalla aina täällä sisällä kotona. Ulkona käytän vielä kahta sauvaa, sillä ulkona ei ole lähellä seiniä, joista ottaa tukea tarvittaessa.

Pieni askel ihmiskunnalle, mutta käänteentekevä loikka minulle!

Oottakaa vaan! Kun mä pääsen eroon kipsistä ja toisestakin kepistä, täällä alkaa juhlat! Lupaan tässä ja nyt raportoida riemulla sen hetken, kun voin ihan itse hoitaa erään suuresti inhoamani kotityön, eli imuroimisen! ;D


Keltaisen toukokuun kunniaksi, kuvituksena tässä postauksessa olen käyttänyt viime kesänä ottamiani auringonkukkakuvia :) Aurinkoisia päiviä itse kullekin!