Tiedättehän sen ohikiitävän hetken juuri ennen rajuilman puhkeamista, kun tuuli tyyntyy, taivas pimenee ja mustat pilvet kerääntyvät taivaalle kuin suuri matalalla riippuva möykky? Silloin tuntuu kuin maailma hetkeksi pysähtyisi, ei kuulu edes lintujen laulua. Koko ympäristö seisahtuu vain odottamaan räjähdystä.
Nämä kuvat otin meidän partsilta muutama päivä sitten. Pari minuuttia ennen kuvien ottamista ukkonen oli varoitellut itsestään jossain kaukana matalasti murahdellen. Ja pari minuuttia kuvien ottamisen jälkeen rysähti kunnolla: ukkosen jyrähdys oli korviahuumaava, kuin pommi olisi räjähtänyt korvien juuressa. Melkein samaan aikaan salama halkoi taivasta ja sitten rankkasade ryöppysi maahan.
Luontoäiti näytti taas kuka on pomo ;)
Minä rakastan ukkosta! Siinä on jotain herkullisella tavalla pelottavaa. Ja ilma puhdistuu kertaheitolla.
Mitenkäs siellä suhtaudutaan ukkoseen?
Kivaa viikonloppua kaikille :)
Ihanasti olet taltioinut kuviin nuo juuri ennen -hetket!
VastaaPoistaKiitos Maikki! Onneksi ukkonen antoi niitä varoitusmurahduksia etukäteen, että hoksasin mennä partsille katsomaan ;)
PoistaUkkonen on jännittävä, kaunis, lumoava. Pienempänä pelkäsin hieman ukkosta, mutta nykyään ryntään heti parvekkeelle ihastelemaan luonnon mahtia, kun kuulen pienenkin jyrähdyksen tai näen salaman välähdyksen : ).
VastaaPoistaSama mulla! Partsilla on kiva katsella ukkosta. Siinä on samanaikaisesti turvassa, että aitopaikalla näkemässä kun luonto raivoaa :D
Poista