En tiedä, onko tuo sana "talvinen" kovinkin masentava näin kesäkuussa, mutta tänään on todellakin hyytävä keli. Ei onneksi (toistaiseksi) vielä lunta ole tullut, mutta valitettavasti tämä kännykän mittari ei valehtele:
Ehdottomasti parasta täällä mökillä on kiireettömyys, se että voi jättää kaiken sikseen ja lähteä kuvaamaan kaunista peltoa, voi loikata pihamaalle auringon paisteeseen ja rentoutua hetkeksi. Tiskit eivät (valitettavasti) itsekseen katoa, ja ovat tuossa vielä puolen tunnin päästäkin, kunhan tää postaus on valmis.
Täällä sitä ollaan istuttu rannalla, kuunneltu tuulen suhinaa ja laineiden liplatusta. Ollaan saunottu, nautittu kesästä, luonnosta ja tapettu hyttysiä. Ollaan grillattu, istuttu takkatulen loimussa, ihailtu auringonlaskuja ja oltu vaan, justiinsa niinkuin muuta ei maailmassa olisikaan.
Alkuloman kohokohta koitti eilen, kun aivan ihana, maanläheinen ja kaunis Soili kävi täällä!! Näin Soilin ensikertaa viime kesänä, ja nyt tuntui siltä, kuin olisi tavannut kauan kadoksissa olleen rakkaan ystävän <3 Juttu luisti heti ja maailmanparannus alkoi aina eräistä palkokasveista viljakasveihin saakka ;D Siinä ohessa ehdittiin pohtia pääkaupunkiseudun ja Pohjois-Karjalan erilaista elämänrytmiä, mielikuvasisustaa meidän mökki ihan uuteen uskoon, uitella sormiamme ja kinttujamme puhdistavissa vesissä ja päivitellä epäkohteliaita kissoja... =D
Ja tiedättehän te, kuinka ne oikein hyvät bloggarit ottavat aina kuvia tarjoiluista, jotka ovat tietenkin silmiä hivelevän hienot. No, me taidetaan Soilin kanssa olla vaan tämmöisiä maalaistallukoita, kun se, mitä minä onnistuin meidän tarjoiluista ikuistamaan, oli tämä, tänä aamuna otettu kuva loppurääppiäisistä, ennenkuin pistin nuokin aamukaffeen kanssa parempiin suihin ;D
:DDDDDKivaa viikkoa kaikille!
