Iltaa immeiset! Vieläkö muistatte mun kosmetiikan vähennysprojektini? Viimeksi tammikuussa siitä kertoilin, joten nyt on jo korkea aika päivittää kosmeettista kehitystä. Sanoin viimeksi, etten jatkossa tule kuukausittain raporttia enää tekemään, vaan lähinnä silloin, kun on jotain kerrottavaakin. No, nyt on kerrottavaa ja paljon. Kuluneen kevään aikana on nimittäin loppunut peräti 11 tuotetta. Lisääkin on paljon tullut, joskaan ei sentään ihan yhtä paljon kuin on loppunut. Ja jokaiselle lisää tulleelle tuotteelle mulla on (jälleen kerran) aivan loistavat selitykset ;)
Aloitetaan perinteen mukaan niillä LOPPUNEILLA TUOTTEILLA:
Keväällä kului loppuun peräti kolme hoitsikkaa.
Urtekram Aloe Vera hoitoaine oli ensimmäinen kokeilemani Urtekramin tuote ja aiheutti valitettavasti pienen pettymyksen. Se tuntui hyvin kevyeltä talvikuivassa tukassani, jolloin sitä tuli laitettua kerralla varsin runsaasti, joten kovin riittoisaksi se ei osoittautunut. Hoitotehot eivät myöskään ainakaan talvella, jolloin sitä käytin enimmäkseen, olleet lähellekään riittävät. En tosin aio heti kättelyssä luovuttaa Urtekramin suhteen, sillä tukkani on ihan erilainen talvisin kuin kesäisin.
XZ Vanilla Cafe oli jo astetta parempi hoitsikka, tosin aika kevyt sekin. Tuoksu siinä sen sijaan oli niin ihana, että oksat pois! Tarttee muistaa, että tämäkin on mulle varmaan parempi kesähoitsikka, ja ostaa talvella suosiolla jotain muuta.
The Body Shop Rainforest hoitoaine sen sijaan tuntui todella hyvältä! Tämäkin oli kevyen oloinen, mutta hoitotehot riittivät silti erinomaisesti. Tuo on aika täydellinen kombo meikäläisen ohuelle ja liukkaalle hiuksistolle, joka latistuu ja rasvoittuu hyvin helposti, mutta kaipaa silti kosteutusta. Tuoksukin tässä hoitsikassa oli mukava, sellainen metsäisen raikas :) Ainoa miinuspuoli oli se, että tuosta matkakokoisesta pullosta ei kyllä montaa käyttökertaa irronnut. Tarttee joskus hankkia ihan täysikokoinen pullo tätä.
Lushin Mr. Punch palasaippua loppui myös. Minä tykkään Lushin saippuoiden ulkonäöstä ja pesevyydestä ihan kautta linjan ja sillä saralla tämäkin täytti kaikki odotukset. Saippua oli myös sopivan kiinteä ja siten suht. siisti käytössä, ei mössääntynyt tai hapertunut ja kuivui nopsaan käyttöjen välillä. Tuoksukin oli ihan kiva, suhteellisen makea ja marjainen tuoksu pienellä särmällä. Se oli tosin turhan voimakas minun nykyiseen makuuni. Mä tunnun kaipaavan miedompia tuoksuja nykyisin. En tiedä mistä se johtuu...
Lemon Juice & Glyserine Avokado & Sitruuna suihkugeeli oli aivan loistava tuote! Pesi hyvin, mutta pehmeästi ja oikeasti ihoa kuivattamatta. Moni suihkugeeli lupaa jälleenkosteuttaa ihoa, tämä tuntui jopa tekevän sen. Koostumus oli kermainen, mutta riittävän ohut, jotta se tuli helposti tuubista ulos. Tuoksu oli tosi hyvä; raikas, mutta samaan aikaan lämmin sitrustuoksu. Purtilokin oli minusta kivan keltainen ja pirtsakka kylppärin hyllyssä. Kun vielä ottaa huomioon erittäin kohtuullisen hinnan ja helpon saatavuuden, en keksi tästä oikeastaan mitään negatiivista sanottavaa!
Dermosilin Summer suihkugeeli loppui myös. Tämä oli viime kesän kausituote ja sellaisena mielestäni oikein onnistunut. Pesuteho oli hyvä ja se sopi myös satunnaiseen hiusten pesuun. Tuoksu oli hyvin kesäinen ja raikkaan raparperinen, ja sopivan mieto minun makuuni. Suurimman osan tästä käytinkin jo ennen talvea, joten sikäli tuoksumaailma jatkoi kivasti kesää ;)
Enää tätä tuotetta ei valitettavasti ole saatavilla.
Tarjoustaloista ja Tokmanneilta saatava Eveline käsivoide oli oikeastaan erittäin kelvollinen tuote. Kun hintaa on pari euroa, ei toki suuria voi odottaa, mutta minun (varsin vähäiset) odotukseni tämä kyllä täytti. Se kosteutti käsiä mukavasti ja imeytyi niin sukkelaan, että hommia saattoi jatkaa melkein heti. Ihan kiva käsivoide päiväkäyttöön siis.
Herbina antiperspirantti ja Pepsodent hammastahna loppuivat myös. Niistä ei juuri jälkipolville kerrottavaa löydy. Siis ihan hyviä perustuotteita, mutta sen enempää dödöjen kuin hammastahnojenkaan suhteen minä en kovin vaativa ole. Nää markettien perustuotteet kelpaa ihan hyvin ja kun uuttakin ostan yleensä vain tarpeeseen, en aio näitä jatkossa enää täällä blogissa huomioida. Vain jos hankin jotain erityisempää dödöä tai hammastahnaa, raportoin siitä.
Kotimaisen Flow kosmetiikan Savi & Yrtti kasvosaippua loppui myös. Tämä olikin sitten sitä naamaputsareiden aatelia. Pesi kasvot hyvin mutta ainakaan minun naamaani ei kauheasti kiristellyt pesun jälkeen. Tuoksu tässä oli äärimmäisen mieto ja miellyttävästi yrttinen. Tuote oli lisäksi täysin luomu ja jätettä jätti jälkeensä tasan tuon pikkuisen pahvikotelon verran, jossa se myytiin. Luonto kiittää, suomalainen pienyrittäjyys kiittää ja ennenkaikkea, minun pärstäni kiittää!
Yksi juttu vaan: tämänkin tuotteen valmistus on lopetettu. Mutta ei hätää, tilalle on tullut pari uutta, aivan yhtä ihanaa kasvosaippuaa samalta valmistajalta :) Tosin toista niistä vain olen itse testannut.
Kevään kuningattareksi selviytyi tiukassa taistossa Flown putsarin kanssa Lushin Honey Trap huulivoide. Purkki tässä ei nyt ollut ihan optimaalinen, kuten kuvasta huomaa. Uutena se näytti tosi tyylikkäältä ja hienolta, mutta osoittautui käytössä aika epäkäytännölliseksi. Enkä nyt tarkoita sitä, että se ei ole hygieenisesti puikkomuodossa. Purnukka on nimittäin varsin pieni, ja etenkin yhtään rasvatuilla käsillä sitä oli joskus hankalaa saada auki ja kiinni laittaessa kierrekansi meni herkästi väärille jengoille. Ja kuten kuvasta huomaa, vuosien varrella purkki otti osumaa, vaikka täysin ehjänä pysyikin.
Miksi sitten valitsin parhaaksi tuotteen, josta löydän negatiivistakin sanottavaa? Syy on hyvin yksinkertainen, nimittäin kaikki se, mitä siellä purkin sisällä on. Tämä on aivan ehdottomasti paras koskaan käyttämäni huulivoide! Monia olen kokeillut, sekä huonoja että erinomaisia, ja mikään niistä ei pääse lähellekään Honey Trapin tasoa.
Minä olen jo yli kaksi vuosikymmentä kärsinyt erittäin kuivista huulista, varsinkin talvisin. Niitä parhaimpiakin huulirasvoja on pitänyt lisätä tämän tästä ja silti huulet ovat kohta taas olleet tosi kiristävät, kuivat, rohtuneet ja pahimmillaan halkeilevat. Tätä rasvaa käytin muutaman ensimmäisen päivän kuten muitakin huulirasvoja; pitkin päivää lisäillen. Sitten huomasin, että enää ei tarvinnutkan olla kokoajan huulia rasvailemassa, ja vähensin käyttökertoja radikaalisti. Lopulta käytin tätä enää kerran tai kaksi päivässä ja huuleni eivät ole enää rohtuneet pahasti kertaakaan sen jälkeen, kun Honey Trapin ostin. Ostohetkestäkin on ehtinyt vierähtää jo useampi vuosi, joten äärimmäisen riittoisaksi tämä on osoittautunut. Pari vuotta nyt on mennyt niin, että olen päivällä pari kertaa laittanut takin taskusta löytyvää huulirasvaa ja illalla juuri ennen nukkumaan menoa suht paksulti Honey Trapia. Tämä on oikeasti riittänyt ja huuleni eivät ole kertaakaan rohtuneet kivuliaan kuiviksi. Joten purkistaan huolimatta suosittelen tätä todella lämpimästi kaikille, jotka kärsivät kuivista huulista!
***********************************************************************************
Huhhuh... Tulipahan tuostakin jo pitkä epistola. Mutta ei auta, käsitellään nyt vielä ne LISÄÄ TULLEET TUOTTEET kaikkine meriselityksineen... ;D
Kolmen loppuneen hoitsikan tilalle kevään mittaan saapui kaksi uutta. Ensin ostin XZ:n Mustaherukka balsamin ja edelleen kaivatessani lisää hoitotehoja saman merkin vaaleille hiuksille tarkoitetun Sitruuna-hunaja hoitsikan. Jälkimmäistä olinkin jo kokeillut aiemmin ja tullut siihen tulokseen, että se olisi hyvä talvihoitsikka. En ollut yhtään väärässä, mutta lisää näistä molemmista sitten seuraavassa kosmetiikkakukkulan päivityspostauksessa.
Jo viime vuoden puolella loppui Dermosilin keittiösaippua, jonka tilalle ostin Lemon Juice & Glyserinen Sitruuna nestesaippuan. Tykkään erityisesti siitä, että tätä myydään myös täyttöpulloissa, ilman sitä pumppuosaa. Itse kaadoin sisällön suoraan tyhjentyneeseen Dermon pulloon, jotta keittiössä jatkuisi sama harmoninen maailma esillä olevien pullojen suhteen :)
Koska laskin loppuneet dödön ja hammastahnan mukaan, on minun rehellisyyden nimissä mainittava, että ostin niiden tilalle myös uutta hammastahnaa ja dödöä. Mutta nyt näiden tuotteiden esittely loppui, joten se siitä.
Flow kosmetiikan kasvosaippua loppui juuri ennen meidän pääsiäislomaa mökillä, enkä siinä vaiheessa ehtinyt enää ostamaan uutta Flown kasvoputsaria, joten ostin tavallisesta marketista jo aiempina vuosina hyväksi osoittautuneen Erisan puhdistusgeelin.
Viimeisinä vaan ei todellakaan vähäisimpinä uusista tuotteista komeilee tämä saippua-armeija! Otetaan nyt ensin tuo alimmaisena kuvassa oleva Flow kosmetiikan Mustikka kasvosaippua. Sen hankin nyt huhtikuussa ihan vain siksi että halusin sen. Erisanin putsari ei siis tosiaan ole lähelläkään loppuaan, mutta kun mä olin jo päättänyt hankkivani Flown putsarin, niin päätökseni pidin ;) Eikä muuten harmita yhtään! Niin vähän olen viimeisen parin vuoden aikana kosmetiikkaa hankkinut vain siksi kun haluan, että tämän repsahduksen itselleni suon mielelläni.
Nuo ylimmäisinä kuvassa olevat palasaippuat sain yllätyslahjana Irinalta! Hän oli päättänyt pienentää omia varastojaan antamalla mulle pari saippuaa, koska uskoi niiden pääsevän parempaan käyttöön mun luonani. Ja voi kuinka ihastunut tähän yllärilahjaan olenkaan!! Käsintehdyt, kauniit palasaippuat ovat mun suuri heikkouteni, ja lähinnä jo harrastus. Joten tänne vaan kaikki sellaiset, kyllä mä ne käytän!! ;D
Siinä se sitten oli. Liian pitkä kosmetiikkapostaus. Toivottavasti edes joku jaksoi lukeakin ;D
Ihanaa viikonloppua kaikille!!!!
perjantai 22. toukokuuta 2015
torstai 30. huhtikuuta 2015
Melkein 10 kuvaa kesään - huhtikuu 2015
Kas niin, armaat ystävät. Olen tietenkin jo niin laiska, että siitä voisi kehittää taiteenlajin, mutta hei, rajansa kaikella. Näin huhtikuun viimeisenä päivänä, vappuaattona, lienee aika vihdoin julkaista se huhtikuun kuva siitä samasta maisemasta, jota olen syyskuusta alkaen kuvannut. Kuva ei paljoa poikkea maaliskuusta, pikkuisen on vihreämpää toki.
Tällä kertaa kuvaamista ei häirinnyt päivänvalon puute, sillä päivät ovat jo huhtikuussa olleet niin pitkiä, ettei mulla ole ollut ongelmaa olla kuvaamassa valoisaan aikaan. Nyt ongelmia asettikin yllättäen aurinko. Ns. oikean kuvaamispäivän aikoihin täällä paistoi aurinko ja keli oli kuin morsian. Minä otin kuvia samasta maisemasta monena päivänä moneen eri aikaan. Ja aina kuvista tuli ihan hirmuisen tummia! :( Jotenkin tuo tienpätkä tuntuu jäävän varjoon, paistoi aurinko sitten mistä suunnasta hyvänsä. Otin kuvia aamulla ennen töihin lähtöä, kun aurinko nousi viistosti takaa, kokeilin töistä tullessa iltapäivällä, kun aurinko paistoi viistosi edestä. Ja molemmissa tapauksissa tausta loisti, mutta itse tie jäi pahasti varjoon. Viikonloppuna kävin keskellä päivää koklaamassa onneani, muttei tuonut sekään toivottua lopputulosta. Ihan illalla, suoraan vasten auringonlaskuakin kävin kerran kuvaamassa. Tosi upea oli se auringonlasku, mutta itse tuota tienpätkää ei meinannut edes löytää kuvasta kaiken sen taivaanrannan väriloiston edestä...
Lopulta luovutin, ja hyväksyin sen, että kaikkein selkeimmän kuvan tuosta tiestä tähän aikaan vuodesta saa pilvisenä päivänä. Tämä kuva on otettu 19.4. iltapäivällä, jolloin taivas oli pilvinen mutta tyyni. Ja silti tässäkin kuvassa on kirkastusnamiskuukkelia käytetty, jotta kuvasta jonkinmoinen tulisi. Huoh...
No, tuli kuvattua sentään, ja jopa näin ihan yhdennellätoista hetkellä postattuakin ;D Ja tässä vielä kollaasit aiemmista kuvista:
Ihanaa pitkää viikonloppua kaikille!! Ja riehakasta vappua!! :D
Tällä kertaa kuvaamista ei häirinnyt päivänvalon puute, sillä päivät ovat jo huhtikuussa olleet niin pitkiä, ettei mulla ole ollut ongelmaa olla kuvaamassa valoisaan aikaan. Nyt ongelmia asettikin yllättäen aurinko. Ns. oikean kuvaamispäivän aikoihin täällä paistoi aurinko ja keli oli kuin morsian. Minä otin kuvia samasta maisemasta monena päivänä moneen eri aikaan. Ja aina kuvista tuli ihan hirmuisen tummia! :( Jotenkin tuo tienpätkä tuntuu jäävän varjoon, paistoi aurinko sitten mistä suunnasta hyvänsä. Otin kuvia aamulla ennen töihin lähtöä, kun aurinko nousi viistosti takaa, kokeilin töistä tullessa iltapäivällä, kun aurinko paistoi viistosi edestä. Ja molemmissa tapauksissa tausta loisti, mutta itse tie jäi pahasti varjoon. Viikonloppuna kävin keskellä päivää koklaamassa onneani, muttei tuonut sekään toivottua lopputulosta. Ihan illalla, suoraan vasten auringonlaskuakin kävin kerran kuvaamassa. Tosi upea oli se auringonlasku, mutta itse tuota tienpätkää ei meinannut edes löytää kuvasta kaiken sen taivaanrannan väriloiston edestä...
Lopulta luovutin, ja hyväksyin sen, että kaikkein selkeimmän kuvan tuosta tiestä tähän aikaan vuodesta saa pilvisenä päivänä. Tämä kuva on otettu 19.4. iltapäivällä, jolloin taivas oli pilvinen mutta tyyni. Ja silti tässäkin kuvassa on kirkastusnamiskuukkelia käytetty, jotta kuvasta jonkinmoinen tulisi. Huoh...
No, tuli kuvattua sentään, ja jopa näin ihan yhdennellätoista hetkellä postattuakin ;D Ja tässä vielä kollaasit aiemmista kuvista:
Ihanaa pitkää viikonloppua kaikille!! Ja riehakasta vappua!! :D
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Pitkästä aikaa...
Hyvää perjantai-iltaa, pitkästä aikaa!
Kuukausi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi blogiani päivitin. Blogihistoriani pisin tauko. En edes tiedä, mistä se johtuu, sillä postattavaa kyllä olisi. Viitseliäisyys on se, mikä puuttuu. Tämä kuukausi on ollut taukoa paitsi omasta blogista, myös koko blogimaailmasta. En ole juuri muitakaan blogeja lukenut, paitsi puhelimella satunnaisesti. Puhelimen kautta kommentointi yleensä jää, sillä se tuntuu kovin hankalalta näin ihan oikeaan läppäriin verrattuna.
Joskus viime syksynä päätin, etten aio tuntea huonoa omatuntoa, jos en jaksa blogata. Tämä on harrastus, joten ei siitä stressiä pitäisi repiä. No, pakko on myöntää, että huono omatunto on tullut ja pikkuista stressiäkin postaamattomuudesta. Nyt koen, että on anteeksipyynnön paikka.
Anteeksi siis, että katosin, yhtään mitään ilmoittamatta. En suunnitellut katoavani, en suunnitellut näin pitkää taukoa. Se vain venähti sellaiseksi. En aio selitellä, sillä selityksiä ei ole. Enkä enää uskalla luvata parempaa jatkoakaan, vaikka näin kevään tullen virtaa tuntuukin riittävän enemmän. Niin monta kertaa olen kuitenkin lujasti päättänyt taas aktivoitua, ja unohtanut sen päätöksen.
Haluan vain pyytää anteeksi.
Ihan kokonaan en tosin sosiaalisen median kentältä kadonnut, sillä Instagramia olen päivittänyt ahkerasti. Sieltä löytyy kuvien muodossa kuukauden kuulumiseni, ja sieltä siirrän nyt niitä tänne bloginkin puolelle. Monet bloggaajat tekevät säännöllisesti Insta week tai Insta month -postauksia. Olkoon tämä nyt minun ensimmäiseni sitä Insta month-sarjaa. Jatkosta tosin en tiedä, mutta olisihan tuossa ehkä ideaa ;)
Päällimmäisenä kuluneesta kuukaudesta mieleeni on jäänyt Pohjois-Karjalassa mökillä vietetty lomaviikko. Samanlaista jäiden sulamisen ilottelua kuin viime keväänä, ei nyt päästy todistamaan, mutta ei se mitään haittaa. Loma on silti aina lomaa ja tekee hyvää irrota kokonaan arjesta viikoksi. Erityisbonuksen lomaan antaa minusta aina silti tuo Pohjois-Karjala ja ne mökkimaisemat. Siellä minun sieluni lepää ja nautin jokaisesta hetkestä <3
Säiden puolesta keli oli nyt huomattavasti talvisempaa kuin vuosi sitten. Noin puolet lomasta tuprutti lunta, toisen puoliskon paistoi aurinko. Paikoitellen lumet ja jäät vähän kerrassaan alkoivat sulamaan lähiympäristössä, mutta meidän mökkijärvi oli ja pysyi aivan jäässä koko lomamme ajan. Pääsiäissunnuntaina tosin ehdin jo innostua kun näin selviä vetisiä paikkoja järven selällä, ja kuulutin P:lle että nyt siellä on jo paikoin sulaa. Hän palautti minut reaalitodellisuuteen varsin nopeasti. Siitä huomasi kaupungin kasvatin ja maaseudun lapsen eron: minä, kaupungissa kasvanut luulin jo järven olevan paikoitellen sula, kun taas P, maaseudulla lapsuutensa elänyt, tiesi heti että se oli vain vettä ja lumisohjoa jään pinnalla :D
Kuukauden aikana olen toki tehnyt paljon muutakin. Pääosin aika on kulunut töissä, mutta ehdin muutakin. Olen ollut viikonlopun Hyvinkäällä mutsilassa ja viettänyt Earth Hour-tunnin kynttilänvalossa netti- TV- ja radiohiljaisuudessa. Olen käynyt äänestämässä ja nauttinut omalta kotipartsilta avautuvista auringonlaskuista. Ja olen ilahtunut hurjasti kevään ensimmäisistä villikukkasista ja vihreistä lehdistä pensaissa.
Siinäpä se kuukausi. Tänä viikonloppuna aion olla vaan ihan rennosti ja kirjoittaa pari tärkeää sähköpostia. Ja päivittää itseäni maailman kartalle blogimaailmassa. Olen jo ottanut kuvat pariin uuteen postaukseen, joten jatkoa seuraa täällä bloginkin puolella :)
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Kuukausi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi blogiani päivitin. Blogihistoriani pisin tauko. En edes tiedä, mistä se johtuu, sillä postattavaa kyllä olisi. Viitseliäisyys on se, mikä puuttuu. Tämä kuukausi on ollut taukoa paitsi omasta blogista, myös koko blogimaailmasta. En ole juuri muitakaan blogeja lukenut, paitsi puhelimella satunnaisesti. Puhelimen kautta kommentointi yleensä jää, sillä se tuntuu kovin hankalalta näin ihan oikeaan läppäriin verrattuna.
Joskus viime syksynä päätin, etten aio tuntea huonoa omatuntoa, jos en jaksa blogata. Tämä on harrastus, joten ei siitä stressiä pitäisi repiä. No, pakko on myöntää, että huono omatunto on tullut ja pikkuista stressiäkin postaamattomuudesta. Nyt koen, että on anteeksipyynnön paikka.
Anteeksi siis, että katosin, yhtään mitään ilmoittamatta. En suunnitellut katoavani, en suunnitellut näin pitkää taukoa. Se vain venähti sellaiseksi. En aio selitellä, sillä selityksiä ei ole. Enkä enää uskalla luvata parempaa jatkoakaan, vaikka näin kevään tullen virtaa tuntuukin riittävän enemmän. Niin monta kertaa olen kuitenkin lujasti päättänyt taas aktivoitua, ja unohtanut sen päätöksen.
Haluan vain pyytää anteeksi.
Ihan kokonaan en tosin sosiaalisen median kentältä kadonnut, sillä Instagramia olen päivittänyt ahkerasti. Sieltä löytyy kuvien muodossa kuukauden kuulumiseni, ja sieltä siirrän nyt niitä tänne bloginkin puolelle. Monet bloggaajat tekevät säännöllisesti Insta week tai Insta month -postauksia. Olkoon tämä nyt minun ensimmäiseni sitä Insta month-sarjaa. Jatkosta tosin en tiedä, mutta olisihan tuossa ehkä ideaa ;)
Päällimmäisenä kuluneesta kuukaudesta mieleeni on jäänyt Pohjois-Karjalassa mökillä vietetty lomaviikko. Samanlaista jäiden sulamisen ilottelua kuin viime keväänä, ei nyt päästy todistamaan, mutta ei se mitään haittaa. Loma on silti aina lomaa ja tekee hyvää irrota kokonaan arjesta viikoksi. Erityisbonuksen lomaan antaa minusta aina silti tuo Pohjois-Karjala ja ne mökkimaisemat. Siellä minun sieluni lepää ja nautin jokaisesta hetkestä <3
Säiden puolesta keli oli nyt huomattavasti talvisempaa kuin vuosi sitten. Noin puolet lomasta tuprutti lunta, toisen puoliskon paistoi aurinko. Paikoitellen lumet ja jäät vähän kerrassaan alkoivat sulamaan lähiympäristössä, mutta meidän mökkijärvi oli ja pysyi aivan jäässä koko lomamme ajan. Pääsiäissunnuntaina tosin ehdin jo innostua kun näin selviä vetisiä paikkoja järven selällä, ja kuulutin P:lle että nyt siellä on jo paikoin sulaa. Hän palautti minut reaalitodellisuuteen varsin nopeasti. Siitä huomasi kaupungin kasvatin ja maaseudun lapsen eron: minä, kaupungissa kasvanut luulin jo järven olevan paikoitellen sula, kun taas P, maaseudulla lapsuutensa elänyt, tiesi heti että se oli vain vettä ja lumisohjoa jään pinnalla :D
Kissatkin nauttivat mökkielämästä, ja varsinkin ulkoilusta täysin siemauksin. Mua pelotti kamalasti, kun ensimmäistä kertaa päästettiin Viljami ulos vapaasti. En ehtinyt pelätä puolta tuntiakaan, kun tajusin, että se on maalaiskatti syntyjään ja maaseutu on sillä verissä. Se osoittautui heti aivan verrattomaksi ulkokissaksi: se kierteli pihamaalla ja ihan lähiympäristössä, tuli säännöllisesti sisään päivän mittaan syömään ja meitä moikkaamaan, ja yöksi tuli sisälle ihan omasta tahdostaan ja oma-aloitteisesti. Kolmantena lomapäivänä Viltsu kiipesi pihamaalla olevaan salavaan ja kekkasi puissa kiipeilyn ihanuuden. Viivi, meidän "vanha rouva", joka ei juurikaan ole puussa viihtynyt, kiipeili sen perässä. Taavikin kävi kerran alaoksalla, mutta ei viihtynyt. Enimmäkseen se mötkelsi pitkin pihamaata ja asettui iltapäivästä terassin tuolille päiväunille.
Kuukauden aikana olen toki tehnyt paljon muutakin. Pääosin aika on kulunut töissä, mutta ehdin muutakin. Olen ollut viikonlopun Hyvinkäällä mutsilassa ja viettänyt Earth Hour-tunnin kynttilänvalossa netti- TV- ja radiohiljaisuudessa. Olen käynyt äänestämässä ja nauttinut omalta kotipartsilta avautuvista auringonlaskuista. Ja olen ilahtunut hurjasti kevään ensimmäisistä villikukkasista ja vihreistä lehdistä pensaissa.
Siinäpä se kuukausi. Tänä viikonloppuna aion olla vaan ihan rennosti ja kirjoittaa pari tärkeää sähköpostia. Ja päivittää itseäni maailman kartalle blogimaailmassa. Olen jo ottanut kuvat pariin uuteen postaukseen, joten jatkoa seuraa täällä bloginkin puolella :)
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Tunnisteet:
elämä,
instagram,
kasvit,
kissat,
kooste,
muiden kotona,
mökki,
Pohjois-Karjala
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



















