Kun on kissa...

... on elämä aika mukavaa.

Saa viettää leppoisia kissanpäiviä ja ottaa vaikka pitkät päivätirsat jos huvittaa...

Voi leikkiä, kieriä, vieriä ja röhnöttää ihan miten haluaa, eikä haittaa, vaikka jakaus menisi vähän sekaisin...

Voi alkaa suunnittelemaan vaikka maailmanympärysmatkaa!

Voi istua ihan hiljaa ja miettiä syntyjä syviä...

Voi pohtia lintujen sielunmaisemaa, ja tulla siihen lopputulokseen, ettei se tuollasilla sirittäjillä, kimittäjillä ja räpättäjillä voi kovin kummoinen olla...

Ja kaikille hiirille sellaisia terveisiä, että rohkeasti vaan tervetuloa tänne mutsilan terassille! Ei me purematta nielasta! ;D

Aurinkoista viikkoa kaikille, lajiin katsomatta!
T: Taavi ja Viivi

Purnukkavuoren pienennystä - kesäkuu 2014

Kesäkuu ehti jo heinäkuuksi vaihtua, ja on aika taas tutkailla loppuneita kosmetiikkatuotteita. Siltä osin kesäkuu meni hyvin, suorastaan loistavasti itseasiassa! Minä kunnostauduin kosmetiikan käytössä ja tulos on kerrassaan hivelevä, vaikka itse sanonkin: loppuun nimittäin kului kokonaista seitsemän tuotetta eikä yhtään tullut lisää! Näin hienoa kuukautta en muista ennen olleenkaan, tosin en jaksa alkaa tarkistamaankaan ;) Ai vähäks mä oonkin hyvä ;D

Ja siirrytään sitten omahyväisestä rehentelystä itse asiaan. Nivean Invisible For Black & White -dödö oli oikein kiva dödö. Tuoksui mukavalta, piti hyvin ja kuivui iholle sukkelasti. Taattua Nivea-laatua. Pullon läpinäkyvyydestä annan plussaa, mutta korkin pyöreästä päästä miinusta. Pidän enemmän niistä ylösalaisin-pulloista, sillä niiden kanssa ei tarvitse nähdä vaivaa viimeisimpiäkin dödönrippeitä rolliin valutellessa. Puhtaasti ulkonäköseikkoja jos ajatellaan, pidin tämän dödön modernista ja raikkaasta ilmeestä. Mutta sitten kuitenkin usein käytännöllisyys ajaa mun maailmassa ulkonäköseikkojen edelle.

Jättipullo TRESemmén Naturals -hoitsikkaa loppui vihdoin ja viimein. Tämä vaikutti todella hoitavalta ja hiukset jäivät erittäin sileiksi ja silkkisiksi käytön jälkeen. Välillä tuntui, että hieman turhankin sileiksi. Jatkuvaan käyttöön en ihan näin silottavaa hoitoainetta tarvitsisi, joten voipi olla, etten toistamiseen tätä hanki. Silloin tällöin tämän tarjoama silkkisyys olisi toki paikallaan, mutta tuskin tulen hankkimaan melkein litran pönikkää hoitoainetta, jota en käyttäisi kuin satunnaisesti...

(Vasemman puoleinen kuva: Lush.fi)

Loppuun kului myös pari kiinteää tuotetta, joista ei juuri mitään jälkipolville esiteltäväksi loputtuaan jää. Tämä on muuten yksi syy, miksi arvostan tällaisia tuotteita. Ne kuluvat kokonaan eivätkä jätä jälkeensä pulloa tai purnukkaa tms. roskiin heitettäväksi.

Lushin Buffy -vartalovoi on varsin erikoinen tuote. Palaa hierotaan suihkun yhteydessä kostealle iholle ja huuhtaistaan pois. Jälkeensä se jättää kosteutetun ihon, joka ei minulla ainakaan enää lisäkosteutusta tarvinnut. Buffy on kuoriva vartalovoi ja minä tykkäsin siitä kovasti. Se oli perinteisiä vartalokuorintoja helpompi siksi, ettei ihoa tarvinnut suihkun jälkeen enää rasvata erikseen. Ehdottomasti voisin ostaa tätä lisääkin, kunhan joskus hamassa tulevaisuudessa saan kaikki varastoissani olevat vartalokuorinnat pois kulutettua.

Toinen kokeilemani Flow kosmetiikan kiinteistä shampoista, Blondi nimeltään, loppui myös. Tämäkään ei mua pettänyt ja aion ehdotomasti kokeilla lisää näitä shampoita sitten syksymmällä. Näin kesäisin hikoilu lisää ennästäänkin todella nopeasti rasvoittuvan tukkani rasvaisuutta, joten kesäksi perinteiset sulfaattia sisältävät shampoot ovat mulle paikallaan. Kesällä kaipaan pesevämpää shampoota, mutta talven kylminä kuukausina nuo Flown sulfaatittomat palaset ovat ihanan hellävaraisia :)

Minipullo Dermosilin hajustamatonta ihonhoitovoidetta loppui. Tämä on yksi luottotuotteistani, kevyt ja nopeasti imeytyvä vartalovoide, joka ei tuoksuttomana riitele ainakaan mahdollisen parfyymin kanssa. Loppuun kului myös apteekista saatava Bevita R -huulivoide. Siitä mulla ei ole mitään sanottavaa. Ihan jees, mutta tuskin toiste ostan, kun parempiakin huulivoiteita on.

Kuukauden kuningatar oli kesäkuussa itseoikeutetusti The Body Shopin Vineyard Peach -suihkugeeli. Tämän voin rankata helposti kaikkien koskaan kokeilemieni suihkugeelien ehdottomaan parhaimmistoon. Raikas, pehmeä, kerrassaan hurmaavalta tuoksuva ja vielä tyylikäs pullokin. Voiko ihminen muuta enää suihkugeeliltä pyytää? Se loppui pari viikkoa sitten ja mulla on jo nyt sitä ikävä...


Niin kivasti kului kesäkuu kosmetiikkasaralla. Lähellekään yhtä hyvää tulosta en uskalla tosin tälle heinäkuulle luvata. Suunnitelmissa mulla olisi nimittäin tehdä tilaus Dermosilille ja saapa nähdä onnistunko siinä sortumatta mihinkään ihanaan, mutta ylimääräiseen... ;D

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! Nauttikaa auringosta, mä ainakin nautin :)

Ilmianto ja uusi banneri

Huomenta!

Törmäsinpä eilen, kun aamiaiseksi blogeja ahmin, Varvikon herttaisen Marrun postaukseen, jossa kehotettiin ilmiantamaan blogi. Se voisi olla oma blogi, kaverin blogi, mikä tahansa blogi, josta haluaa muille kertoa. Minäpä sitten päätin tehdä työtä käskettyä, ja ilmiantaa erään sellaisen hyvin avuliaan nuoren naisen blogin, joka eilen tarjosi mulle huojennuksen kuukausia kestäneeseen hiljaiseen harmitukseen ;)

 Kollaasin kaikki kuvat on lainattu Valmiiksi käytettyjä unelmia -blogista bloggaajan luvalla.

 Valmiiksi käytettyjä unelmia on itseään ikiromantikoksi ja parantumattomaksi haaveilijaksi kutsuvan Maikin uunituore blogi. Luvassa on sisustusta, entisöintiä, DIY-juttuja, luonnonkosmetiikkaa, haaveita ja haukkuvaisia karvakavereita :) Minä jään innolla odottelemaan mitä tuleman pitää! Maikin blogiin pääset tutustumaan tästä (klik)! Siellä on paraikaa käynnissä kesäinen arvontakin, johon pääsette osallistumaan sekä tästä että tuon sivupalkissa olevan kuvakkeen kautta :)

Ehtikö joku jo miettiä, että mikä mahtaa olla tuo kuukausia kestänyt hiljainen harmitukseni, josta Maikki mut pelasti? Kyseessä on minun hyvin heikko tietotekninen osaamiseni, joka on estänyt mua tekemästä tähän blogiini muutamia sellaisia muutoksia, joita olen kaivannut. Eniten mua ärsytti banneri, siis se violetti palkki tuossa yläreunassa, jossa luki keltaisella blogini nimi.Olen yrittänyt tehdä itse uutta banneria, hyvin laihoin tuloksin. Netistä löysin googlettamalla toinen toistaan hienompia ohjeita, joista suurimmasta osasta en tajunnut sitten hölkäsen pölähtämää. Kun hain nimenomaisesti helppoja ohjeita, huomasin, että se mikä muille on helppoa, ei mulle ihan olekaan. Ja kun itseeni ja omaan osaamattomuuteeni kyllästyneenä googletin hakusanoilla "banneriohjeet imbesilleille", en saanut yhtään hakutulosta... ;D

Sitten törmäsin Maikin postaukseen, jossa hän tarjoutui tekemään maksutta bannereita lukijoilleen. Eilen mä lähetin Maikille mailia, tunnustin tyhmyyteni ja pyysin apua. Koko eilispäivän vaihtelimme sähköposteja minä kerroin toiveistani Maikille, joka hiffasi heti, mitä ajoin takaa. Mun alkuperäisestä ideasta Maikki sitten jalosti lopputuloksen, bannerin, jonka näette nyt tuolla ylhäällä. Ja mä en tyytyväisempi voisi blogini uuteen ilmeeseen enää olla! Banneri on juuri sellainen, mitä mielessäni kaipailinkin: yksinkertainen, moderni, kaunis ja kissoilla maustettu!

Kiitos, kiitos, KIITOS ihana Maikki kaikesta avustasi!! Ilman sinua Daralandia olisi edelleen "se blogi, jossa on maailman tyhmin banneri" ;D


Mitäs tykkäätte mun uudesta bannerista?

Sukkasirkuksen kesyttäjät

Tiedättehän tuon kaikkien sukkasyöppöjen äidin, eli pyykinpesukoneen. Niin tuikitärkeä kapistus, että ilman sitä olisi ainakin meidän elämä huomattavan hankalaa. Minä tykkään hurjasti kuivausrummustamme, ja astianpesukoneeseen olen suorastaan rakastunut. Pyykinpesukonetta kohtaan en näin tulisia tunteita ja intohimoja tunne, mutta silti, jos saisin pitää vain yhden ainoan kodinkoneen, valitsisin sen. Pyykit kuivuu narullakin, käsin osaan tiskata vaikka sitä inhoankin, ilman nettiä ja tietokoneita olen yli puolet elämästäni elänyt ja pannukahvi on hyvää. Mutta jos nyrkkipyykkäämään pitäisi ruveta, kulkisin kai aina likaisissa vaatteissa tai alasti... ;D Pesutupamahdollisuutta en nyt huomioi, sillä meidän taloyhtiössä se ei oikein toimi.

Pyykinpesukone ei ole ihana tai rakas, itseasiassa se on minusta vähän ärsyttävä. Ja ainakin tuo meidän tyyppi syö sukkia. Sen erityisherkkua ovat sukkaparien, varsinkin mustien sellaisten, toiset kappaleet. Lopputuloksena on raivostuttavasti vino läjä parittomia mustia sukkia. Ja kun perheemme kaksi sukkia käyttävää jäsentä käyttää molemmat mieluiten mustia sukkia, on sekasotku valmis ja Daran ärsytyskäyrä viimeiseen vieteriin viritettynä...

Onneksi ongelmaan on ratkaisu, nimittäin sukkanipsut! Keksintönä todella simppeli, mutta kerrassaan nerokas. Supi sukkapidikkeitä meillä on ollut jo vuosia, mutta ajan saatossa suurin osa niistä oli kadonnut. Aikani noita Supeja kaupoista haeskelin, mutta en löytänyt niitä mistään. Tarjoustalosta löytyi sitten tällaisia Sukkanipsuja. Juu, ei mulle ole väliä, kumpaa sorttia sukkanipsuni ovat, kunhan tekevät tehtävänsä.

Näillä nipsataan siis sukkapari kiinni toisiinsa ennen konepesua. Ne pysyvät hyvin kiinni pesun ajan ja vanhalle sykkasyöpölle voi näyttää pitkää nenää! Nipsuissa on koukku, josta ne voi ripustaa kuivumaan ja ne kestävät toki myös rumpukuivauksen. Näitä löytyy monenvärisiä, joten jokaiselle perheenjäsenelle löytyy oma värinsä. Meillä P:n sukat nipsaistaan kiinni joko ruskeilla tai vihreillä nipsuilla ja mun sukat punaisilla tai valkeilla. Harmaita käytetään silloin, kun ns. "omaa väriä" ei löydy riittävästi.

Nyt ei tarvitse enää kirota alituiseen kadoksissa olevia sukkia eikä pyykin jälkeen istua erikseen niitä parittelemaan. Eikä enää mene mun ja P:n sukat sekaisin. Pesukone ei enää saa sukkia syödäkseen, mutta sehän ei minua haittaa pätkääkään! Nähköön nälkää mun puolestani ;D

Bongasin muuten muitakin käyttökohteita näille. Voisin kokeilla vaikka pussinsulkijoina joskus :) Vinkkejä löytyy täältä.

Onko tällaiset tuotteet teille ennästään tuttuja? Ja mitäs tykkäätte, tarpeellista vai turhaa?

Kivaa keskiviikkopäivää kaikille! Tänään on aurinkokin jo vähän näyttäytynyt :)