Hus! Pois! Katoa!

Terve! Otsikko ei ole tarkoitettu kellekään teistä ;D Se on tarkoitettu kaikille niille tavaroille, joista minä eilen päätin hankkiutua eroon!

Jos meinaan uuden TV-tason hankkia, se edellyttää sitä, että kirjahyllystä vähennetään tavaraa rankalla kädellä. Mä olen monesti sen puuhan aloittanut ja lopettanut kesken, koska en muka raatsi luopua mistään. Eilen sitten oikein mutsi tuli mulle taputtamaan tahtia ja takomaan järkeä mun päähän, ja hei; nyt homma alkoikin sujumaan! Olen itsekin yllättynyt, miten raaka ja kova onnistuin olemaan ja kuinka suorastaan säälimättömästi heittelin vanhoja levyjä roskikseen ja ladoin pinoon kirjoja, jotka aion viedä divariin.

Tällainen määrä vanhoja CD- ja DVD-levyjä lähti roskiin:

Ja tällainen läjä kirjoja odottaa lähtöä:

Ison määrän DVD-leffoja otin pois kansistaan ja laittelin tuollaiseen CD-levykansioon. Ne tyhjät kannet viskasin roskiin. Tämä on muuten todella kätevä tapa saada leffakokoelmansa mahtumaan pieneen tilaan. Osan levyistä olin siirtänyt tuollaiseen kansioon jo aiemmin, mutta nyt heittäydyin paljon raaemmaksi kuin silloin ja melkein kaikki loputkin leffani muuttivat kansioon.

Nyt kirjahyllyn hyllyt loistavat tyhjillään ja mun mieleni on levollinen. On se jännä, miten suuri psyykkinen vaikutus tällaisella on, nyt tuntuu siltä, kuin olisi helpompi hengittää :) Aaah, miten tyytyväinen olen!

Suloista sunnuntaita teille kaikille <3

Kiemuroita ja kissoja

Huomenta!

Ensiksikin, lämmin kiitos kaikille onnitteluista edelliseen postaukseen! Tuli tosi hyvä mieli, ja sain paljon uutta puhtia kirjoittaa tätä taaperoikäistä blogiani lisää :D

Joku muukin kuin mutsi saattoi bongata tämän (klik) postauksen kuvista uuden sohvatyynyn. Sellaisen, jossa on mustavalkoisia kiemuroita.

Se on Ikeasta ja ostin sen samalla reissulla kuin uuden sohvapöydänkin. Ja mä tykkään tästä tyynystä yhtä paljon kuin sohvapöydästä, ellen enemmänkin! En tiedä mikä siinä viehättää, mutta tuo kuviointi iski heti kun sen näin. Minua viehättää se, miten se on samaan aikaan runsas ja silti yksinkertainen. Jotenkin mulle tulee mieleen 70-luvun isot kuosit, mutta 2010-luvulle vietynä :)

Taavi tietenkin linssiluteili yhdessä tyynyn kanssa ;D Lopulta se sitten nukahti sen viereen.Ihana <3

Ja kun Taavi pääsi kuviin, on pakko antaa pikkuisen tilaa Viivillekin. Se vaan on niin kaunis! <3

Mukavaa viikonloppua kaikille!!

Ja muuten, lähipäivinä kierähtää käyntiin Daralandian ensimmäinen arvonta, joten pysykäähän kuulolla!

Yksivuotias

Eräänä keväisenä iltana mökillä, minä istuin läppärin ääressä ja kirjoitin blogipostauksen nimeltä Ensimmäinen. Muistan etäisesti, miten mua jännitti kamalasti, kun vihdoin uskalsin klikata sitä namiskuukkelia, jossa luki "julkaise". Olin samaan aikaan hieman pelokas ja niin innoissani, että kirjaimellisesti tärisin; kyseessä oli minun oman blogini ihkaensimmäinen postaus.
Tuolloin oli maanantai, huhtikuun 8. päivä, vuonna 2013.

Tänään siitä tulee kuluneeksi tasan vuosi :)

Arvelin tuolloin, että ainakin Irina, Miia, S ja Soili lukisivat mielellään juttujani, ja toivoin, että muutama muukin liittyisi joukkoon. Tavoitteeksi asetin 5-10 lukijaa ensimmäisen puolen vuoden aikana. Niin pitkälle kuin vuoden päähän en uskaltanut edes ajatella ;D

Nyt se vuosi on kuitenkin kulunut. Sen aikana olen kirjoittanut 134 postausta ja saanut 48 lukijaa Bloggerin kautta sekä 12 Bloglovinin kautta. Sivun katseluja on kertynyt yli 26 500!
Parasta bloggaamisessa on ollut ehdottomasti vuorovaikutus toisten kanssa! Daralandiassa on julkaistu yhteensä 1460 kommenttia :)

12 kuukautta Daralandiaa takana, ja sen kunniaksi, 12 kuvaa Daralandiasta, eli tästä meidän kodista. Sitä ennen kuitenkin tahdon kiittää sydämellisesti joka ikistä lukijaa ja joka ikistä kommentoijaa, niin vakkareita kuin satunnaisiakin! KIITOS!!! Ilman teitä en kirjoittaisi tätä nyt <3 <3

Yksi kuva puuttuu vielä! Nimittäin se kaikkein tärkein, niistä kaikkein tärkeimmistä!
Mun ihanat rakkaat karvakasat <3 <3 <3

Toivottavasti jaksatte kaikki mukana vielä seuraavankin vuoden :D

Uusi olkkarin pöytä

Sunnuntaita kaikille!

Meidän olkkariin on tullut uusi sohvapöytä! Se on ihana, ja se on valkoinen ;) Kyseessä on Ikean Lack-sarjan sohvapöytä koossa 90 x 55 cm.

Melkein vuosi sitten, Projekti olohuone -postauksessa esittelin vanhan sohvapöytämme. Tuolloin vielä suunnittelin vain maalaavani sen valkoiseksi, mutta tässä kuluneen vuoden aikana se suunnitelma muuttui. Tajusin, että maalaaminen ei pitkän päälle auta, kun itse pöytä ei miellyttänyt mua muutenkaan. Se oli aivan liian massiivisen ja raskaan näköinen minun makuuni. Halusin valkoisen värin lisäksi keveyttä ja juuri sitä tämä uusi pöytä olkkariimme tuo! Kokoa sillä on lähes yhtä paljon kuin vanhallakin pöydällä, mutta yleisilmeessä on tapahtunut huomattava muutos. Nyt on paljon kepeämpi ja raikkaampi fiilis. Mä olen niin tyytyväinen!

Kallishan tää pöytä ei ollut, tosiaankaan. Eikä varmasti ole niin laadukaskaan, että tätä loppuelämänsä käyttäisi ;) Mutta jotain tähän tilanteeseen nyt tarvittiin, ja ulkonäöltään tämä osui siihen rakoon, mikä minusta hyvältä tuntui. Olisin ollut valmis maksamaan kivasta pöydästä enemmänkin. Kesästä saakka olen uusia sohvapöytiä sillä silmällä katsellut, ja tässä natsasi moni asia kohdilleen. Tämä on oikean kokoinen, ei liian suuri eikä liian pieni. Siinä on alataso, joka on meille välttämätön ja ulkonäöltään pöytä on sopivan simppeli. Enkä mä tosiaan siitä kiukuttelemaankaan ala, että halvalla päästiin ;D

Olkkariprojekti on nyt viime aikoina edistynyt niin nopeasti, että mä oikein ihmettelen, mistä just nyt tällaisen innostuksen olen saanut. Ehkä tarvitsin täydellisen kyllästymisen, jotta pääsin vauhtiin. Nojatuolin maalaamisesta se lähti. Sen valkoisia puitteita tuijotellessani näin uudestaan sen vaalean ja raikkaan tulevaisuuden vision olohuoneen kokonaisilmeestä, ja se antoi ihan uutta puhtia suunnitelmiin. Nyt vielä kun sen TV-tason saan hommattua, voin hellittää vähäksi aikaa. Ja toivon mukaan uusi TV-tasokin hankitaan jo tämän kuun aikana! Sitten keskityn kesän ajaksi sipistelemään piensisustuksen parissa :)

Tässä vielä muistin virkistykseksi se vanha olkkarin pöytä. Ai että, tuota kuvatusta mulle ei kyllä tule tippaakaan ikävä, sen voin vannoa ;D