Perintöpeti

Meidän talouteemme on saapunut melkein uusi huonekalu. Meille tämä on uusi ja sen edellinen omistajakin kuuleman mukaan käytti sitä varsin maltillisesti. Ja tämä on perintöhuonekalu! Ettäs tiiätte.

Kyseessä on vuode. Ja voi miten söötti vuode se onkaan! Näyttää tosi pehmeältä ja mukavalta. Ja sen mustavalkoinen värimaailmakin sopii niin hyvin siihen visioon, mitä mä meidän tulevaisuuden olkkaristamme mielessäni hellin. Okei, luun kuva sen kyljessä on ehkä meidän perheen lajikoostumuksen kannalta vähän outo, mutta ihana mustavalkoinen väritys korvaa kaiken!

Juu, kyseessä on siis kissan peti ;) Mutsin vanha kissa kuoli helmikuun alussa tänä vuonna, ja sen jäämistöstä tämä peti on peräisin. Muutakin kissamaista tavaraa meidän kissat ovat siltä perineet: V sai sen vanhan kuljetuslaukun ja leluja saatiin aikalailla, kuin myös ruokaa ja matokuurin jämät jo silloin helmikuussa. Kuljetuslaukku on jo ollut käytössä moneen kertaan, lelut ovat kisuille mieluisia ja ruuatkin syöty hyvällä halulla. Matolääkkeet vähemmän hyvällä ;)

Tämä perintöhuonekalu ei vaan ole yhtä suurta suosiota meidän perheen karvaisten jäsenten keskuudessa saavuttanut, ainakaan toistaiseksi. Kumpikaan kissoista ei tässä pedissä ole suvainnut nukkua tai edes oleskella vielä kertaakaan. Mikä ihme siinäkin on, että kun hommaat kissoillesi omat pedit ja makuualustat, niin ne ei varmasti vahingossakaan käytä niitä? Onko muilla näin jääräpäisiä otuksia kuin meillä?

Peti on nyt seilannut pitkin kämppää ja hakenut paikkaansa. Sellaista paikkaa, jossa joku sitä ehken jopa käyttäisi. Lopulta mä pistin pedin tuohon sohvan päätyyn, paikkaan, jossa ADHD ainakin nukkuu mielellään. Vähän niinku sellaisia toiveita elättelin, että se sitten menisi petiin nukkumaan, kun se on sen lempipaikalla...

Innostuin, kun ADHD meni jo nuuhkimaan uutta ilmestystä. Vaan näinhän siinä sitten kuitenkin kävi; siinä se koisaa petinsä vieressä ;D

Että silleen ;D

Jokos siellä muualla on perjantaifiilikset katossa? ;)