Iso harmaa

Meille tuli n. viikko sitten uusi SOHVA! Vihdoin ja viimein. Oli sitä hartaudella ja pitkään jo odotettukin! Vanha sohvanräähkäkin oli muuttanut jo muutamaa viikkoa aiemmin miehen treenikämpille asumaan, ja siinä välissä meillä oli sohvan paikalla vain vuotava ilmapatja lattialla...

Uusi sohva on iso ja harmaa, oikein tyylikäs! Ja mikä parasta, siinä on kunnollinen lattiavara, siis riittävän korkeat jalat, että alta mahtuu imuroimaankin! Vanhan sohvan alle ei mahtunut kunnolla edes litteä lattiamoppi, ja no, meikäläisen siivousinnostuksen kannalta sellainen on todella huono juttu ;D Arvatkaa vaan, tuliko mun sohvaa kovinkaan usein siirreltyä, jotta pääsee lattian imuroimaan ja moppaamaan sieltä alta ;) Hitsit, meikäläisen mahdolliset siivousinspikset ovat muutenkin kovin harvinaista ja herkästi herpaantuvaista sorttia, ne ei niinku tod kestä mitään sohvien siirtelyiden vaivaa ;D

Uuden sohvan toimituksesta mulla ei muuta valitettavaa ole, kuin pitkäksi venähtänyt toimitusaika. Sitten kun se vihdoin saapui, oli onneksi kaikki kunnossa: tuli ihan oikea sohva ja kaikki osatkin oli mukana, jotta sen sai heti samana iltana kasattua. (Voi elämän kevät sitä pahvin ja muovin määrää, mihin tuollainen  sohva on pakattuna! Selkä vääränä sai roskikseen niitä kanniskella.)

Pieni hassu kissamainen episodikin sinä iltana tapahtui: meidän ADHD (se harmaa karvakasa edellisestä postauksesta) ilmeisesti pelästyi sohvan tuoneita miehiä, koska oli livahtanut avoimesta ovesta karkuun rappukäytävään kun sohva tuli! Oli käynyt kylässä meidän naapurissakin, kun he eivät tienneet kenen kissa se on... Sitten oli halunnut tulla kotiin ja yrittänyt sitkeästi päästä suoraan meidän alapuolella olevaan asuntoon ;D Mun rakas höppänä ei osannut enää kotiovelle... :)

 Mä olin kotona kaikessa rauhassa ja olin juuri alkanut miettimään, että missäs kissa on, kun ei ole vähään aikaan näkynyt, kun ovikello soi. Naapuri se siellä oli ja kysyi, satunko tietämään kenen kissa on sellainen "järjettömän iso harmaa ja pitkäkarvainen". Juu, ei voinut kuvauksesta erehtyä; meidän "pikkuinenhan" se. ;D
Ja niin mä kävin hakemassa kissani takaisin kotiin!

Ai, niin haluutte varmaan nähdä kuviakin uudesta sohvasta? Nää ei ole ihan sellaisia kuin olin etukäteen visioinut, mutta sohvassa ei ole vikaa! Kaikki puutteet kuvissa selittyvät paitsi kameran, ennenkaikkea kuvaajan laadulla ja taidoilla (tai siis niiden puutteella) ;D

Tässä mahdollisimman selkeä kuva sohvasta kokonaisuudessaan. Se on niin iso, ettei mahtunut edes kunnolla kuvaan...

 Sohvan divaaniosa. (Taustalla riekaleiksi rakastettu kissojen kiipeilypuu...):

 Kuten kuvista näkyy, yhtään sohvatyynyä ei sohvalla vielä ole. (Äläkä suotta säikähdä Irina, en ole tullut hulluksi ja ryhtynyt sisustustyynyjä inhoavaksi minimalistiksi, vaan paaaljon ihania tyynyjä on tulossa kyllä, kunhan saan ensin mieleisiäni hankittua ;D) Niistä sitten seuraa tarinaa jatkossa lisää :)


Ja hännänhuipuksi kuvassa vielä se toinen iso harmaa, eli karkurikatti (ADHD) ja sen kaveri (V):