maanantai 29. kesäkuuta 2015

Yhdeksän kuvaa kesään...

Muistinpas kesäkuunkin kuvan! Ainakin melkein. Muistin nimittäin ottaa kuvan ihan ajallaan, mutta mökkeily vei ajatukset niin pois kotioloista, etten muistanut postata kuvaa tänne blogiin ajallaan. Mutta tää nyt ei ole enää mitään uutta meikäläisen touhuissa.

Tässä siis kesäkuun kuva, joka on otettu perjantaina 12.6. illalla, ennen mökille lähtöä:


Näin jälkeenpäin ajatellen en ole kauhean tyytyväinen tähän kadunpätkään kuvauskohteena. Se tuntuu olevan aina varjossa juuri tuolta kohtaa, josta kuvat otin, ja kuvista tuli turhan usein kovin hämäriä. Syksyllä ja talvella valo tuntui olevan tuossa valokuvaamisen kannalta parempi, nyt keväällä on puolestaan ollut sen kanssa ongelmia joka kuukausi. Ihan sama mihin vuorokauden aikaan ja millaisella säällä kuvaa yrittää ottaa, lopputulos tuntuu aina pimeältä :(

Marraskuun kuvahan multa jäi kokonaan ottamatta, joten kuvia tuli vain yhdeksän. Tässä ne nyt kuitenkin ovat, joka ainoa:

Syyskuu, lokakuu ja joulukuu 2014:
  
Tammikuu, helmikuu ja maaliskuu 2015:

Huhtikuu, toukokuu ja kesäkuu 2015:





Mukavaa viikkoa kaikille! 



keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Pitkä viikonloppu Mutsilassa

Kaunista keskiviikkoiltaa kaikille!

Täällä mä olla möllötän mökillä, melkein yksikseni tällä kertaa. P lähti yhdeksi yöksi vanhempiensa luokse ja otti Viljamin mukaansa. Se kun on sieltä P:n lapsuudenkylästä kotoisin. Minä jäin Viivin ja Taavin kanssa tänne mökille. Katit ovat luonnollisestikin jossain ulkona, joten mulla on hyvää aikaa päivittää blogia. Vaan enpä kerrokaan teille nyt mökkikuulumisia sen enempää, vaan palaan ajassa runsaan viikon taaksepäin ja kerron pitkästä viikonlopustani Mutsilassa.



Pitkästä aikaa oli ihan todella kivaa viettää muutama kesäpäivä Mutsilassa äidin kanssa. En ollut kerennyt käymään yli kahteen kuukauteen, joten oli ihan mukavaa nähdä omin silmin taas sekä mutsi, että kauniit Hyvinkään maisemat ja tietenkin tuo mutsin terassi kaikessa alkukesän kukkaloistossaan. Alppikärhö kukki terassin aitauksessa kuin viimeistä päivää. Kirsikkapuu pudotteli viimeisiä kukkiaan sellaista vauhtia, että terassin lakaisu tuntui varsin epäkiitolliselta puuhalta, kun tuulen puuskien ansiosta terde oli jo parin tunnin päästä valkeanaan kirsikkapuun kukkien terälehtiä. Joitain kukkia äiti oli jo ehtinyt itsekin laittaa, pääasiassa orvokkeja.



Kissat olivat mukana tietenkin. Ja ne nauttivat täysin siemauksin olostaan mutsin kauniilla, ja ainakin meidän partsiin verrattuna, varsin avaralla terdellä. Viivi ja Taavi käyttäytyivät jopa hyvin sivistyneesti, eivätkä aiheuttaneet ylimääräisiä harmeja mulle tai mutsille.


Viltsusta ei valitettavasti voi antaa yhtä kiittäviä arvioita. Se oli omaan ylivilkkaaseen tyyliinsä ihan hirvittävän sosiaalinen, suloinen ja hurmaava, mutta paikoitellen käytökseltään kuin riivattu.

Ensitöikseen se asemoi ahterinsa mutsin salaatintaimien päälle ja vietti paljonkin aikaa siinä. Saa nähdä nouseeko sieltä mullasta enää mitään salaattiin viittaavaakaan. Sitten se keksi mutsin täältä mökiltä tuomat kukan taimet, jotka olivat jo päässeet hyvään kasvuvauhtiin. Ekan taimen se söi puoliksi ja toisen se löhösi poikki... Hienoa Viljami, niin sitä pitää...



Vähäsen shoppailuakin tuli harrastettua ja kahvillakin Hyvinkään Robert's Coffeessa käytiin. Se on muuten juuri se kahvila, jossa on nollatoleranssi kiusaamiselle, jos joku muistaa vielä tämän tapauksen viime syksyltä. Sen enempää minä kuin äitinikään emme tuolloin olleet ko. kahvilassa, mutta sen jälkeen kun tuo episodi suuren kansan tietoisuuteen nousi, on meidän valintamme Hyvinkään kauppakeskus Willan kahviloista ollut aika selvä. Myyjä toimi mielestäni tuolloin juuri siten, miten ihmisen pitääkin toimia. Ja sitäpaitsi kyseisen kahvilan kahvit, teet ja sämpylät ovat todella herkullisia :)


Shoppailujakin siis tehtiin, joista jälkipolville tosin ei juuri esiteltävää jäänyt, mutta sai Viljami sentään ihkaensimmäiset aikuisen kissan valjaansa, joita se kävi tietenkin muutaman kerran jo kokeilemassakin. Lisäksi minä haksahdin pariin uuteen patalappuun. Eihän niille nyt varsinaista tarvetta vielä olisi ollut, mutta noin kolmen euron kappalehintaan en voinut niitä vastustaakaan ;)



Ai niin! Vielä se mutsin huikea mansikkasato! Tältä se näytti viikko sitten, jospa jo kohta olisivat kypsiä :)



Ei noista nyt ihan piirakkaa taida saada, mutta ehkä mutsi nyt yhdeksi aamuksi puuron täytteen niistä ottaa! =D
Onneksi sentään kesän eka lounas terdellä oli huomattavasti runsaampi ja täyttävämpi:



Näiden kuvien myötä minä toivotan oikein mukavaa juhannuksen odotusta kaikille!!



torstai 11. kesäkuuta 2015

Tietotekniikkaa ja instagramia

Aloitetaan nyt sillä tietotekniikalla. Nimittäin uudella sellaisella.
Jos joku muistaa vielä, niin viime kesänä mun läppärini hajosi. Silloin lupasin, että täällä blogissa kerron ekana, kun uuden läppärin saan. Ja nyt sen hetki on tullut! Tätä postausta kirjoitan ihan uudella läppärilläni!

Ei tämä mitään ihmeellistä ole. Ihan tällainen Acerin perusmalli. Noin kuukausi sitten me P:n kanssa päätettiin, että uuden läppärin aika on nyt. Enää ei odoteta ja pistetä kaikkea muuta sen edelle, vaan nyt se vihdoin hankitaan. Ja sitten tartutiin hyvään tarjoukseen kiinni, kun tämä n. 400 euron Acer maksoi 250€.



Sitten vähän sitä Instagramia. Olin taas toukokuussa hyvin laiska bloggaaja, joten tässä nyt toukokuun parhaita paloja...



Siinä on Taavi, kaikessa upeudessaan auringon paisteessa. Se niin tuohon partsin tuoliin asettutui ja poseerasi mulle! Ihana otus!! <3<3 Minä olen tietenkin hyvin puolueellinen arvostelija, mutta kyllä tää Mr. Finland -tittelin ansaitsisi!


Toukokuu oli kukkien kuukausi, kun täällä Etelä-Suomessa joka paikka kukki. Ihan työmatkan varrelta löysin nämäkin kukat. Ja näiden kuvien ottaminen se vasta hauskaa oli! Minä mm. kävin makuulteni nurmikolle tien pientareelle saadakseni kuvia narsisseista. Ja kun voikukkia kuvasin, kuulin lähistöltä selvänä pienen tytön kysymyksen: "Äiti, miks toi täti istuu tossa maassa?" =DD

Mitäpä sitä ei tekisi hyvän kuvan toivossa!




Tämä on minusta hieno kuva! Jotenkin tää insta aiheuttaa sen, että löytää kuvattavaa yllättävistä paikoista. Toukokuussa nämä sähkötornit olivat mulle se yllätys. Niistä otin useitakin kuvia, joista kaksi päätyi sitten Instagramiin.

Tuomien kukinta oli kaunista toukokuussa. Sen aika vaan hujahti minulta ohi niin, etten muistanut ottaa pokkarilla parempia kuvia tuomenkukista. Kännykän digitaalinen zoom ei ole lähellekään yhtä hyvä kuin pokkarin optinen.







Mulla on kesäloma nyt alkanut ja huomenna suuntaamme kohti Pohjois-Karjalaa! Mukavaa loppuviikkoa kaikille!