maanantai 30. kesäkuuta 2014

Palasia Pohjois-Karjalasta - osa 2

Nyt tulee viimeiset lomakuvat mökkimaisemista :) Tiedän, että niitä pitäisi olla kymmenen, mutta onkin sitten vähän enemmän... Lisäsin yhden kuvan, jota en alunperin aikonut julkaista ja joukossa on myös yksi kolmen kuvan kollaasi, jonka eilen loistavalla matikkapäälläni laskin yhdeksi kuvaksi. Koittakaa kestää ;)
Taaskaan en sen suuremmin runoile, antaa kuvien sanoa sen mitä sanottavana on...

Joensuun rautatieasema...

Heposia niityllä...

Järvihirviö kotirannallaan...

Juhannustunnelmia...

Viimeisenä päivänä...



Näiden kuvien myötä toivotan kaikille teille lukijolleni mukavaa maanantaita ja aurinkoa viikkoonne! (Siis täytyyhän sen auringonkin joskus taas paistaa...?)


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Palasia Pohjois-Karjalasta - osa 1

Huh! Vihdoin ja viimein lomaviikon kuvat Pohjois-Karjalasta mökkimaisemista on saatu kursittua siihen kuntoon, että voin niitä täälläkin julkaista. Oli siinä aikamoinen urakka: kuvia oli valehtelematta satoja, joista toki iso osa karsiutui heti alkumetreillä ihan vain siksi, että mulla on tapana ottaa useita kuvia samasta kohteesta siltä varalta, että joku kuva epäonnistuu. Eli kaikki ns. tuplakappaleet lähtivät heti kättelyssä. Sitten poistelin kaikki epätarkat tai muuten täysin epäonnistuneet otokset, jonka jälkeen siirsin jäljelle jääneet kuvat koneelle. Sitten kävin kaikki kuvat koneelta läpi ja rukkailin niitä pikkuisen Photoscapella. Lopulta oli aika tehdä varsinainen karsinta blogia varten.

Alkuperäinen ajatus oli saada kuvien määrä karsittua noin kymmeneen kuvaan, jotta ne saisi jokseenkin järjellisesti mahtumaan yhteen postaukseen. En henkilökohtaisesti erityisesti pidä siitä, jos yhdessä postauksessa on hirmuisesti kuvia, sillä koen, että se vähentää kuvien huomioarvoa. Ne ikäänkuin hukkuvat omaan massaansa, niin ettei lopulta mikään enää nouse esille. Lukija vaan skrollaa ne nopeasti ohi ja se siitä.

Melko pian nyt kuitenkin tajusin, etten saa ikinä näitä kuvia julkaistua, jos liikaa alan karsimaan ja miettimään. Jo pelkkään perushommaan, ennen lopullista karsintaakin tuhraantui kuitenkin useampi tunti parille päivälle jaoteltuna. Lopulta kuvien määräksi tuli noin 20 kpl, joten jaan ne siksi kahteen eri postaukseen. Nyt en juuri tunnelmista tarinoi, kuvat puhukoot puolestaan.

Kaikki tämän ja seuraavan postauksen kuvat on otettu Pohjois-Karjalassa, meidän mökillä ja lähitienoilla. Kameroina toimivat sekä pokkari että Galaksin kaunein, eli mun puhelimeni. 


Höytiäinen...


Villejä lupiineja...


Maailman kauneimmalla rannalla... <3


Huomenna jatkoa... Kivaa sunnuntaitan kaikille, vaikka aika sateista taitaakin olla :)


lauantai 28. kesäkuuta 2014

Asian ytimessä

Tällainen sarjakuva löytyi mutsin jääkaapin ovesta...


Voiko tuota suoremmin enää sanoa? =D =D

Lupsakkaa lauantai-iltaa kaikille :)


torstai 26. kesäkuuta 2014

Sumuisen järven rannalla

Meidän mökki sijaitsee todella kauniilla paikalla. Minä en toki maailman puolueettomin arvostelija ole, sillä rakastan sitä maisemaa niin, että luultavasti näkisin sen kauniina, vaikka se sijaitsisi keskellä kaatopaikkaa ;) Kuitenkin tiedän ulkopuolistenkin, ihmisten joilla ei samanlaista tunnesidettä sinne ole, pitävän niitä maisemia kauniina. Kyse ei ehkä ole pelkästään siitä, että rakkaus kaunistaa.

Mökillä ollessa saan usein nähdä kauniita auringonlaskuja ja toisinaan pääsen näkemään syksyn ruskan kaikessa värikylläisessä uhkeudessaan. Tänä keväänä sain ensi kertaa elämässäni olla todistamassa kuinka yhden viikon aikana jäät sulivat järvestä. Nyt tänä kesänä sain nähdä erään upeimmista ja pysähdyttävimmistä sumuista järvellä, mitä koskaan olen nähnyt.


On lauantai, kesäkuun 14. päivä. Kello käy jo kymmentä illalla ja rantasauna on lämpiämässä. Minä vaeltelen rannalla odottaen että kiukaan uuniin voi laittaa lisää puita. Padassa vesi on jo kuumentunut. Se ei tarvitse kuin yhden pesällisen.

Ilta on viileä, suorastaan hyytävän kylmä vuodenaikaan nähden. Mittari näyttää alle viittä astetta plussaa ja minulla on tuulitakki päälläni. Järvessä vesi on ilmaa lämpimämpää ja minä huomaan, kuinka usva alkaa nousemaan järvelle. Se alkaa pieninä, hahtuvaisina lauttoina, ikäänkuin joku olisi napsaissut pilvestä muutaman haituvan ja tipauttanut ne järven pintaan. Minä kaivan taskustani Galaksin kauneimman ja puolihuolimattomasti, sen suurempia ajattelematta, nappaan siitä kuvan.


Kömmin saunalle tarkistamaan kiukaan tilannetta, lisään pesään muutaman puun ja tulen takaisin laiturille.

Nyt huomaan usvan levinneen joka puolelle järveä. Hyvin hitaasti, kuin vastaherännyt kummitus jäseniään venytellen, usva kiemurtelee lonkeroitaan taivaanrantaa tavoitellen. Näky on oudolla tavalla kaunis ja jotenkin aavemainen. Minussa herää kutina jostain suuremmasta ja kiiruhdan rinnettä ylös tupaan hakemaan pokkarin. Muistan ajatelleeni, että nyt tarvitaan optista zoomia ;)

Sauna on valmis, ja minä menen P:n kanssa löylyjen lämpöön istuksimaan. Huomaamme saunatuoksujen loppuneen, joten lorautamme löylykauhaan hieman olutta, ja saunaan leviää ihana lämpimän ruisleivän tuoksu. Juttelemme siitä, että seuraavan kerran kun Joensuussa käydään, pitää ostaa lisää löylytuoksuja.

Hetken löylyttelyjen jälkeen lähdemme saunan terassille vilvoittelemaan. Minä pistän kylpytakin päälleni ja lähden laiturille yhä syvenevää usvaa ihmettelemään.Se on jo ehtinyt levittäytyä pitkin järveä kuin valkea pumpulikerros.


Takaisin saunan lämpöön päästyäni, kehun vielä P:lle upeaa usvaa. Hänkin vetää pyyhkeen lanteilleen, kopsauttaa crocsit jalkaansa ja lähtee laiturille ottamaan omalla puhelimellaan kuvia. Minä uskon, että usva alkaa tästä pikkuhiljaa laskemaan. Olen tällä rannalla viettänyt kesiä jo neljä vuosikymmentä, enkä tämän kauniinpaa sumua muista tällä järvellä nähneeni.

Saunon ja peseydyn kaikessa rauhassa. Sitten kuivattelen ja vedän ylleni pyjaman ja vielä kylpytakin sen päälle. Menen terassille, katson järvelle ja huokaisen syvään hämmästyksestä: sumu on nyt levittäytynyt kuin vaippa, niin että tuskin vastarantaa enää näkee. Yhtäkkiä se on kasvanut hienosta usvasta lähes peittäväksi sumuksi. Se tuntuu olevan niin lähellä, että melkein voisin sitä koskettaa jos laiturin nokasta kokeilisin. Ihan en silti siihen yllä, kun laiturille kävelen, mutta mieli tekisi ottaa rannasta vene ja soutaa suoraan tuohon aavemaiseen, herkullisesti pelottavaan sumuun sisään.






Tässä oli tositarina erään sumuisen järven rannalta. Tuolla rannalla, tuossa sumussa ja kaikessa sen jo aikaa sitten hälvettyä on minun sielunmaisemani :) Jälleen kerran, eräs kauneimmista mitä kuunaan olen nähnyt, näkyi siellä mökkimaisemissa.






tiistai 24. kesäkuuta 2014

Paluu kaupunkiin ja kattaus yhdelle

Nonni. Eilen jäi taakse Pohjois-Karjala ja mökkimaisemat. Kaupunkiin paluu on suoritettu. Minä ja kissat jäimme suoraan mutsilaan mutsin kukkasia vahtimaan ja P jatkoi Vantaalle saakka töiden perässä. Miesparka joutuu tällä viikolla reissaamaan Vantaan ja Hyvinkään väliä jonkin verran, mutta ensi viikoksi työt onnistuivat järjestymään täältä mutsilan lähistöltä.

Eilen mä olin pitkän ajomatkan jälkeen niin väsynyt, etten jaksanut tehdä mitään järkevää. Tänään olen aloittanut mahtiurakkani lomakuvien siirtämiseksi kamerasta ja puhelimesta koneelle. Siinäpä sitä työsarkaa riittääkin. Kuvia tuli otettua satoja, joten aikamoista karsintaa joudun suorittamaan, etteivät kansioni ihan yli äyräidensä taas heti kättelyssä paisu ;) Luvassa on vielä pari postausta mökkimaisemista täällä blogin puolella, ja sitten palaan taas nykyhetkeen...

Tein mä eilen kyllä jotain aika harvinaista: itselleni illallista laitettuani kaivoin mutsin kaapista oikein servetin, katoin pöydän itselleni ja räpsin muutaman kuvankin muistoksi. Yleensä en tosiaan ala kameraa esiin kaivelemaan ennenkuin alan vetämään safkaa ääntä kohti, joten nyt, kun edes tuon viiden minuutin panostuksen aikaiseksi sain, on pakko pistää blogiinkin todisteet siitä ;D

Illallinen oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ruokaisa savulohisalaatti, joka koostui niistä aineksista, jotka mökiltä mukanani raahasin. Edes leipää en ottanut kaveriksi ja ruokajuomaksikin kelpasi hanavesi :) Tosi hyvää oli silti.



Nyt palaan takaisin lomakuvien karsimisurakkaani. Mukavaa tiistaita kaikille!


lauantai 21. kesäkuuta 2014

Kekseliäitä keksejä

Sateista Juhannuspäivän iltaa täältä mökiltä!

Tänä iltana pilvet roikkuu, vettä tulee taivaan täydeltä ja sekä kissoja että ihmisiä väsyttää. Oivallinen ilta siis tarinoida eräästä varsin kekseliäästä ja erinomaisen kauniista tavasta muistaa kaveria kekseillä. Tällä tavalla minua muisti kaveri nyt keväällä, ottakaa tekin vinkistä vaari, jos ideoita kaipaatte :)

Tämä postaus on muuten sitten toteutettu yhdessä äitini kanssa. Hän oli mukana eilen keksien toteutusvaiheessa ja sanoo muutaman sanasen tähän postaukseenkin ajatuksistaan... Kaikki kursiivilla kirjoitetut tekstit tässä postauksessa ovat siis mutsin käsialaa ;D


Tällaisen keksipurkin mä sain eräältä kaveriltani keväällä muistoksi. Juu, näette oikein, se ei sisällä valmiita keksejä, vaan ainekset niiden leipomiseksi. Kauniisti kerroksittain purnukkaan laitettuna. Ja teko-ohjeet rusettinauhaan rullattuna. Aivan ihana idea <3

Eilen mä sitten mutsin kanssa avasin purkin ja päätin leipoa sen sisällöstä keksejä Juhannukseksi :) Purkki sisälsi kuivat aineet ja itse piti lisätä 100 grammaa voita ja kaksi kananmunaa.


Dara leipoo. Tämä on harvinaisen erikoinen hetki. En muista hänen leiponeen pitkään aikaan - itseasiassa en muista että koskaan. Ehkä muistan väärin. Mutta kerran muistan saaneeni Daralta ihanan syntymäpäiväkakun - sen oli leiponut hänen kaverinsa. Ja tosiaan, P on kertonut, että Dara leipoo toisinaan sämpylöitä - mutta voiko savolaiseen uskoa...

Nyt on rasva ja sokeri valmiina. Onneksi on vain kaksi ainesta, ei tarvitse katsoa reseptiä lainkaan. Pienet kätöset uppoutuvat jauhojen, rasvan, munien, suklaamurujen, karkkien yms. seokseen, litistelevät, pyörittelevät taikinaa kuin hiekkakakkuja leipoessaan. Kokemusta on tullut sieltä kaukaa lapsuuden leikeistä. Keskittymistä, kieli keskellä suuta. Hauskin hetki on edessä: pullien pyörittely. Ne muotoutuvat yllättävän vaivattomasti, taikina ei takerru sormiin, vaan etsivät kämmenen välissä muotonsa kuin muovailuvahaa käsiteltäessä.  Tuloksena on kiiltäväpintaisia värikkäitä ja ruskeita sattumia sisältäviä pieniä pyörylöitä. 


Hieno homma tähän saakka. Mökkiuunin pelti on pieni, mutta pyörylät mahtuivat hyvin. Tässä kohtaa mietimme, mitä uunissa tapahtuu: kohoavatko pallerot korkeiksi vai leviävätkö toisiinsa kiinni. Tapahtui jälkimmäinen. Eli pyörylöiden väliin olisi kannattanut jättää runsaasti tilaa ja paistaa ne kahdessa erässä. Mutta eihän se mitään haittaa, pidin niiden rosoisesta, epäsäännöllisestä ulkoasusta ja ihanasta mausta. Hyvä Dara! 



Buahhahhaaaaa! :DD Kiitosta vaan mutsi! Juu, kekseistä tuli hyvän makuisia ja osaan mä niitä sämpylöitäkin jotenkuten leipoa ;) Itse tosin olin näistä kekseistä visioinut huomattavasti kauniinpia ja säännöllisemmän muotoisia kuin niistä lopulta tuli... Joten, jotta tämän postauksen lopusta tulisi yhtä kaunis kuin alustakin, pistetään vielä yksi kaunis kuva purnukasta :)



Mukavat jussin rääppiäiset kaikille!!
Toivottavat Dara ja sen mutsi :)



torstai 19. kesäkuuta 2014

Rakkula

Tiedättehän te, kuinka jokaisella itseään kunnioittavalla järvellä on oma hirviönsä. Niistä toki kaikki eivät ole yhtä tunnettuja kuin vaikkapa Skotlannissa sijaitsevan Loch Ness-järven hirviö. Monet ovat niin tuntemattomia, ettei niistä edes oikein tiedetäkään.

Meidän mökkijärven hirviö on Rakkula. Se on paikallisen kalakannan kauhu ja asuu meidän rannassa, laiturin vieressä.

Ennen nykyistä uraansa järvihirviönä, Rakkula oli aivan tavallinen lasikuidusta valmistettu soutuvene. Se oli jo kovin raihnainen ja sitä uhkasi kaatopaikkatuomio, kunnes mutsi pelasti sen. Se kunnostettiin, maalattiin ja niin se sai hirviömäisen habituksensa. Sitten se tuotiin tänne meidän mökkirantaan ja siitä saakka se on vuosia palvellut paitsi soutuveneenä, myöskin järvihirviönä ja ahventen, särkien ja haukien painajaisena.

Kaikki oli hyvin, kunnes viime kesänä Rakkula-parka haavoittui; se sai reiän pohjaansa. Lähes vuodeksi se joutui telakalle, kunnes hirviötohtori P saapui hoitamaan sen kuntoon. Paikallisesta hirviökirurgien ostospaikasta, eli Motonetistä, haettiin ensin lasikuituveneen paikkausaineita ja sitten kirurgimme pääsi hommiin.

Ensin rälläkällä hiottiin reikää ja sen ympärystää siistimmäksi, sitten sen päälle levitettiin lasikuituspakkelia ja annettiin sen kuivua kunnolla.

Sitten pintaa hiottiin tasaisemmaksi ja sille levitettiin hirviöhoitoainetta, eli jotain polyesteriliisteriä. Sen päälle Rakkula-ressu sai vielä lasikuitulaastarin ja lisää hoitoainetta...

Tämän näköinen siitä sitten tuli. Vielä sitä voisi vähän hioa ja vaikka maalata uudestaan, mutta koska reikä on pohjassa eikä Rakkula muutenkaan ole kovin turhamainen luonteeltaan, tämä kirurginen operaatio riitti nyt, ja Rakkula siirrettiin heräämöön toipumaan.


Vielä se on vähän harmahtavan näköinen, mutta on jo käynyt leikkauksensa jälkeen järvellä onnistuneesti herättämässä tervettä kauhua kaloissa. Jahka kesä kuluu, se saa varmasti taas tervettä, hirviömäistä vihreyttä poskilleen ;)

Rakkula on taas kunnossa ;D

Kaunista Juhannusaattoa kaikille!