tiistai 12. elokuuta 2014

Kattausta ja katteja

Aurinkoista tiistaita!

Minäpäs tein viikonloppuna löytöjä! Löysin nimittäin monia jo ikuisiksi ajoiksi unohdetuiksi uskomiani kuvia. Läppärin hajoamisen ja kaikkien kuvien häviämisen myötä tullut ahdistus ja vitutus alkaa olla jo mennyttä. Aikansa sitä jaksaa surra jotain valokuvia ja omaa tietokonetta. Sitten alkaa huomaamaan, että ihan kivastihan sitä pääsee käyttämään tätä puolison tietokonetta ja aika paljon valokuvia lopulta vielä jostain raosta löytyykin. Ainakin tämä blogi on mun muistojeni kartta viimeisten 16 kuukauden ajalta.

Blogin lisäksi kävin nyt viikonloppuna läpi kokonaan sekä kameran että puhelimen muistokortit ja kaivoin esiin joka ikisen niissä lymynneen valokuvan. Löysin ilokseni muutamia jo kadonneiksi luulemiani kuvia sekä kasapäin muistoja menneiltä vuosilta, ajalta ennen Daralandiaa. Kuitenkin se, mikä sai minut tekemään tämän postauksen, olivat ne kuvat, jotka otin tänä kesänä mutsilassa päivää ennen sieltä kotiin lähtöä. Siis ne kuvat, joista olin jo ehtinyt koneelleni postauskuvat laittaa kuntoon, kunnes sitten koko saakelin läppäri kosahti.

Pari päivää olen tässä miettinyt, viitsinkö enää tehdä postausta iltapäivästä, josta on kulunut jo lähes kuukauden verran aikaa. Ensin päätin tehdä postauksen vain noista kissakuvista, jotka onnekseni löysin, mutta sitten päätin ottaa mukaan kattauksenkin. Se oli kuitenkin kattaus, jonka sentään viitsin kuvata ja josta olisin tehnyt postauksen ajallaan, jollei läppärini olisi hajonnut. Ja se oli muutenkin tosi ihana iltapäivä mutsilassa juuri mökiltä kotiin palanneen äitini kanssa. Joten tässä tulee kuvia eräästä aurinkoisesta ja helteisestä heinäkuun iltapäivästä mutsilassa :)

Kattaus, tietenkin terdellä, koostui vain mutsin vanhoista astioista. Ruokakaan ei ollut mitään gourmet-luokkaa, ihan vaan kananrintaa, riisiä ja salaattia, sekä pari kauraleipää sinihomejuustolla ja tuoreella basilikalla. Mutta niinhän se on, että arkisempikin ruoka maistuu pikkuisen paremmalta ulkoilmassa, ja kun seurakin on vielä mukavaa, en mä osaa muuta aterialta enää toivoa.



Sillä aikaa kun mutsi ja minä syötiin, kissat kekkuloivat pitkin terdeä omiaan. Viivi varsinkin oli kovin kieriväisellä tuulella ;D
Vierivä Viivi ei sammaloidu...


Taavi puolestaan oli huomattavasti uneliaampi. Jopa niin unelias, että ruuan jälkeen haluttiin saada siihenkin vähän eloa.

Ensin se nökötti vaan terassin varjossa silmät puolitangossa. Kun kutsuin sitä nimeltä, saatiin sentään siltä silmät auki:


Sitten päätettiin kokeilla ärsyttämisen voimaa, ja mutsi alkoi heiluttelemaan terassin pöydälle ruokailun jäljiltä jäänyttä servettiä yläviistossa Taavin takana. Ja eihän Taavi olisi Taavi, jollei se sellaisesta kiinnostuisi. Jo tuli ilmeeseenkin pikkuisen säpinää ;D


Hah! Mun ihanat mötkäleet <3 <3

Täällä on työt alkaneet ja arki ja syksy pukkaa päälle kovaa vauhtia. Onneksi vielä on lämpimiä ilmoja jäljellä ja onneksi ne kamalat tappohelteet on kuitenkin ohi... Mulle sopisi kaikkein parhaiten sellainen 20-25 astetta lämmintä ja leuto tuulenvire viilentämässä oloa ;)

Kivaa viikkoa kaikille, olitte sitten lomalaitumilla tai jo töissä raatamassa!

10 kommenttia:

  1. täällä ollaan raadettu jo monta viikkoa ;) ja sille ei näy loppua.. ihana kattaus äitisi luona ja voi, tuollaisia ulkona syömisiä on vaan ihana muistella sitten talvella!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ruut :) Kivoja on nuo "ulkoiset" ruokailuhetket ;) Saatko sää ressu yhtään lomaa raatamisesta ennen joulua?

      Poista
  2. Noniin, ilmeisesti postaus pääsi päämääräänsä kun mun vatsa alko kinuamaan heti ruokaa :D Ihanille kateille rapsutuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa :D Ja rapsutukset laitettu perille ;)

      Poista
  3. Taidan olla enemmän koira - kuin kissaihminen (kahden hauvan omistajana), mutta täytyy myöntää, että seuraamissani muutamassa blogissa esiintyy kissoja ja niillä on kyllä usein aika mainioita ilmeitä. :D Vaikka meidän koirilla on selvästi sellaisia ilmeitä, mistä tietää millä tuulella ne on, kissat osaavat kyllä paremmin väännellä naamaansa eri ilmeisiin ja useimmiten ne vähän naurattaa näin ihmisnäkökulmasta...! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimillä on kyllä monesti aika metkoja ilmeitä, varsinkin toi meidän Taavi on varsinainen naamansa vääntelijä välistä ;D Monilla koirilla on minusta tosi ilmeikkäät silmät, joista kuvastuu paljonkin niiden ajatuksia ja tunnetiloja :)

      Poista
  4. Ekaa päivää olen uudella koneella...vanha hyytyi tyystiin ja on tässä nyt opettelemista..:)
    Onneksi löysit nuo kauniit kuvasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan kettu! lahosiko sultakin tietsikka?!? Sitä on näemmä liikkeellä ;) Onneksi sat jo uuden, mä vielä oottelen...

      Poista
  5. Ihanan kesäisiä kuvia. Ja on noilla komeilla karvakasoilla varmasti kuuma :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Punainen! Oli niillä varmaan silloin helteillä paikoin tukalat oltavat... Luulisi ainakin tuollaisten turkkien kanssa, kun meikäläinen hikosi ilkosillaankin... ;)

      Poista

Jätä viestiä käynnistäsi! Huomaa, että yli 6 päivää vanhoihin teksteihin on päällä kommenttien valvonta, jotta huomaan ne varmasti :)