torstai 10. maaliskuuta 2016

Nimetön

Yritän kuumeisesti miettiä otsikkoa ensimmäiselle postaukselle pitkään aikaan.

Pitkän kuivan kauden loppu - äh, liian pitkä ja sisältää lupauksen, jota en tiedä varmaksi voivani pitää. En tiedä onko tämä blogihiljaisuuden päätös, vaiko vain välisoitto edelleen jatkuvassa hiljaisuudessa. Toivoisin sen olevan ensimmäistä, mutta en voi luvata.

Uusi alku - kuulostaa liian käytetyltä fraasilta. Ja tätäkin vaivaa sama mahdollisuus tyhjän lupaamisesta kuin edellistä.

Pitkästä aikaa - no ei nyt sentään! Tekopirteä kulunut tervehdys.

Pitääkö yhden saakelin otsikonkin takia nähdä tällaista päänvaivaa? Kannattaisko relata vähän, ennenkuin kyllästyy koko touhuun jo ennen leipätekstiä? - aivan loistava muuten, mutta ei sovi otsikoksi.

Päätän kuitenkin ottaa vaarin neuvostani, joten otsikoksi päätyy turhautumisen siirtokeinona Nimetön. En tiedä jääkö tämä otsikoksi valmiiseen postaukseen, vai keksinkö paremman kirjoittaessani. Jos keksin, toivottavasti muistan deletoida tämän esipuheen ennen julkaisua.



Meikäläisen bloggaus on ollut jäissä jo kuukausimääriä. En tiedä miksi, ei vaan ole huvittanut yhtään. Postausaiheita on kyllä kokoajan ollut jemmassa, mutta valmiiksi saaminen on tuntunut liian työläältä. Ja mitä pidemmäksi tauko on venynyt, sitä suuremmaksi kynnys uudelleen aloittamiseen on kasvanut. Päätin jo loppuvuodesta kertaalleen pistäväni pillit pussiin ja sulkevani koko blogin. En saanut aikaiseksi sitäkään. Ehkä laiskuuteni oli alitajuinen merkki halusta jatkaa, tai sitten vain silkkaa laiskuutta. En tiedä.

En tiedä sitäkään, kuinka aktiivisena bloggaus nyt jatkuu, vai jatkuuko se lainkaan. Aika näyttää. Tänä vuonna yllättäen lisääntyneen vapaa-ajan myötä kuitenkin heräsi ajatus herätellä blogia jälleen eloon.


Kuluneiden kuukausien aikana olen pohtinut blogin suuntaa tosi paljon. Sisustusblogiksi siitä ei ole, sen tiedän nyt. En yksinkertaisesti keksi riittävästi postattavaa pelkästä sisustuksesta, enkä muutenkaan ole alinomaan sisustamassa kotiani. Olen liian hidas tekemisissäni sillä saralla voidakseni pitää sisustukseen painottuvaa blogia.

Pääpainoksi en myöskään halua kosmetiikkaa. En koe sitä omaksi alueekseni, vaikka mielelläni kosmetiikkatuotteista höpöttelen ja vielä mieluummin niitä käytän. Vaikka jo lopetin kosmetiikan aktiivisen vähentämisen (tai sen yrittämisen), en silti halua alkaa ostelemaan sitä intopinkeänä lisää. Haluan pitää järjen päässä, joten en viitsi omistautua kosmetiikalle blogissakaan liiaksi.

Kissat ovat edellen oleellinen osa elämääni. Niistä toivoisin jaksavani tarinoida enemmänkin, mutta en aio kissabloggaajaksikaan muuttua.

En ole juuri tullut hullua hurskaammaksi pohdinnoissani. Näyttää siltä, että kokeilen edelleen vanhaa konseptia, eli kotoilua, kosmetiikkaa ja kissoja, tosin en välttämättä tässä järjestyksessä. Jotain uutta maustetta pitäisi kuitenkin saada mukaan, mutta ehkä se löytyy jos alkuun pääsee. Ehkä ei.


En tiedä huomaako kukaan enää näin pitkän tauon jälkeen uutta postausta Daralandiassa. Tai jaksaako kukaan sitä lukea. Kiinnostaako ketään tällainen tyhjänpäiväinen töherrys enää näin pitkän ajan ja niin monen hukkaan heitetyn tekohengitysyrityksen jälkeen?

Suoraan sanoen, en jaksa kauheasti edes välittää. Mä kirjoitan kun huvittaa ja ne lukevat, keitä huvittaa. En tunne halua alkaa kunnianhimoiseksi bloggaajaksi.


Postauksen kuvat on otettu viime elokuussa Ristiinassa, eivätkä ne liity mitenkään postauksen asiasisältöön. Valitsin ne mukaan siksi, koska niiden maisemat ovat kauniita, ja haluan jotenkin blogin puolellakin tuota reissua muistaa, edes pelkkien kuvien välityksellä.



Tapaamisiin, toivottavasti!


17 kommenttia:

  1. Kiva kuulla sinustakin! Kovin on tuttuja mietteittä, mutta olen ratkaissut nuo ongelmat siten, että postaan, kun siltä tuntuu ja siitä mistä sillä hetkellä aihetta löytyy. Mitä sitä lopettamaan..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Irmastiina kun kommentoit! Sulla on ihan oikea asenne bloggaamiseen! Taidankin pölliä sen heti omaankin käyttöön :D

      Poista
  2. Mitäs jos et kategorioisi blogiasi mitenkään vaan postailisit, mistä milloinkin hyvältä tuntuu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähän jo kerran ehdotitkin sitä Daran sekametelisoppaa :D Idea on tosi hyvä, mut vielä harkitsen ennenkuin muutan blogin nimeä... ;) Kiva kun kommentoit Irkkuseni ja ihanaa kun oot olemassa <3

      Poista
  3. Irinan kanssa samoilla linjoilla, mitäpä jos vaan kirjoittelisit, minä ainakin pysyn lukijana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Jossu, että oot mukana <3 Niin mä taidan tehdä, että kirjoitan mitä mieleen juolahtaa :)

      Poista
  4. Samat mietteet ollut täälläkin, siis tuon blogin lopettamisen suhteen. Vielä en kuitenkaan ole valmis laittamaan pillejä pussiin, vaikka kirjoitustahti onkin hidasta eikä inspiraatiotakaan aina tahdo löytyä.

    Mutta kiva kun olet palannut - vaikka sitten vain harvakseltaan silloin tällöin :). Täällä ainakin yksi aktiivinen lukija, joka haluaa lukea höpötyksiäsi, koskivat ne sitten mitä tahansa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Heti tuli intoa lisää ja niin hyvä mieli, kun sai tällaisen vastaanoton! Ootte te ihania naisia! <3 <3 <3

      Älä sä Tiia vielä laita pillejä pussiin sinäkään. Varmaan sitä joka juttuun kyllästyy jossain vaiheessa. Bloggaminen on vieläpä sen verran aikaa vievä harrastus, että ei ihme jos ei intoa meinaa aina riittää.

      Poista
  5. Hei mahtavaa kuulla sinusta! :) Usko tai älä, olet kyllä käynyt mielessäni! Unohda lokerot, kirjoita siitä mistä haluat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Heidi! Ihanaa kun löysit tänne! Ja juu, niin aattelin kirjoitella mitä mieleen juolahtaa :)

      Tää sun kommentti tuli tuplana, joten poistin tuon jälkimmäisen version ;) Mukavaa illan jatkoa <3

      Poista
  6. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Kato näkeehän sinuakin! Ihmettelinkin, mihin katosit kun kävin täällä ja sama lyhty vaan möllötti aina viimeisenä postauksena :D

    Joo, kirjoita mitä huvittaa tai heitä vaikka vaan joku satunnainen kuva (vaikka kissan hännästä!) silloin tällöin, niin ei heti epäilytä että oot koomassa jossain sairaalan pedissä... huiii...

    Mukavaa kevään jatkoa koko teidän monikarvaiselle perheellenne! :)

    t. Jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että Jaana! Ihanaa, ihanaa, ihanaa kuulla susta! Sairaalassa oon kyllä vuoden vaihteen jälkeen ollut melkein kaksi viikkoa, mutta en sentään koomassa ;D Siitä kerron täällä blogissa varmaan täs kevään mittaan jossain vaiheessa.

      Juu, täytyy yrittää aktivoitua enemmän. Mutta käy tsekkaamassa uusin postaus, siitä saat sekä kissan häntää että vähän enemmänkin kissajuttua :)

      Poista
  8. HANA DARAAAA!!! :) <3 <3 Olet palannut (kas kun en kirjoittanut palanut, kun silmissä kyyneleet :D) Kiva kun oot tullut maisemiin. MITÄ SIULLE KUULUU? On tullut tuota lyhtyä katseltua aika usein... Olet ollut tosi usein mielessäni. <3

    Haleja Dara <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Soili hanamuruseni!!! Ihana kun kommentoit ja on kuule ollut ikävä sua! <3 <3 <3

      Poista
  9. Moikka! Olipa kiva lukea jutustelusi. Mulle sun blogin hauskoin anti on sun kirjoitukset, olet niin hyvä kirjoittamaan. Kuvat olivat upeita, vaika ne eivät liittyneet mitenkään juttuihisi...tai liittyiväthän ne sun elämään. Bloggaa vaan Daran elämää! Halit täältä ja kissoille rapsutuksaet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kauniista kommentistasi kissus! Kisut sai rapsutukset ja sinä saat halin tässä *haaaliii* ;D

      Poista

Jätä viestiä käynnistäsi! Huomaa, että yli 6 päivää vanhoihin teksteihin on päällä kommenttien valvonta, jotta huomaan ne varmasti :)