Kosmetiikkakukkulan kuulumisia

Muutama viikko viime postauksesta. Laiskuus iski taas. Kuvia olisi, jopa valmiiksi käsiteltyinäkin jo muutaman postauksen tarpeiksi, mutta tällä kertaa tökkii kirjoituspuoli. Ei tässä toki mitään taiteilijan luovaa lukkoa pääse syyttämään, kun en varsinaisesti miksikään luovaksi kirjoittajaksi voi itseäni luokitella. Mutta jos ei tekstiä synny, niin ei sitä vaan synny, oli miten puuhastelija ja harrastelija hyvänsä.

Lienee kuitenkin aika vihdoin ja viimein viitsiä postata noista kuluneen kolmen kuukauden aikana loppuneista kosmetiikkatuotteista. Niitä on nimittäin aika paljon, kokonaista kymmenen kappaletta! Minulle se on paljon. Tosin mulla tuppaa tätä kosmetiikkaa kulumaan loppuun asti aina välillä runsaasti, kun sitten välillä tuntuu ettei mitään lopu. Mä käytän kosmetiikkatuotteitani aika paljon fiilispohjalta, milloin mitäkin. En niinkään mieti, mitä pitäisi seuraavaksi loppuun kuluttaa. Nämä kaikki tuotteet sitäpaitsi loppuivat jo touko- ja kesäkuun aikana. Nyt heinäkuussa ei ole loppunut yhtään mitään.

Mutta asiaan! Kuluneen kesän aikana loppui siis kymmenen tuotetta, aika moni niistä olivat Dermosilin tuotteita tällä kertaa.

Dermosil Blossom suihkugeeli oli viime kesän kausituote ja aivan ihana sellainen. Mä tykkäsin tässä suihkugeelissä oikeastaan kaikesta: tuoksu oli ihastuttavan hento, kukkainen ja pirteä, pesutuntuma oli mukava ja tuote vaahtoutui ihanan runsaasti suihkussa. Ja pullo oli niin hurmaavan tyttömäinen ja söötti, etten ole raaskinut heittää sitä pois sen tyhjennyttyäkään. Tässä postauksessa näet kuvia tästä tuotteesta ennen käyttöä, pullon ulkomuoto nimittäin pääsi parhaiten oikeuksiinsa täytenä.

Lactacyd pesuneste oli ihan hyvä, hajustamaton perustuote. Erinomaisen miellyttävä ja odotukset täyttävä, mutta ei niin sykähdyttävä, että siitä juuri runoa syntyisi. Mä käytin sitä enimmäkseen intiimihygieniassa ja leikkauksen jälkeen kipeän jalan pesussa, kun en leikkaushaavojen takia ole uskaltanut siinä jalassa mitään hajustettua käyttää. Suosittelen tätä kyllä kaikille, jotka haluavat vältellä hajusteita!

Dermosilin vihreä nestesaippua kartiopullossa  oli myös oikein kelpo tavaraa. Kaikkein eniten pidin pullon tyylikkäästä ulkomuodosta ja siitä, ettei se ainakaan meidän käytössä falskannyt kertaakaan, vaikka sitä muotoilunsa takia säilytetään ikäänkuin ylösalaisin kokoajan. Vähän välillä harmitti se, että pullo piti ottaa kokonaan käteen ja puristaa saippuaa kämmenelle, mutta tyylikkyydellä on hintansa. Sitäpaitsi palasaippuoiden rakastajana olen jo tottunut siihenkin, että käsien saippuoimiseen tarvitaan molemmat kädet kokonaan ;) Tätäkään pulloa en ole raaskinut vielä pois heittää, ja kuva siitä täytenä löytyy samasta postauksesta Blossom suihkugeelin kanssa.

  
Beauty Formulas Chocolate kasvonaamio oli oikein miellyttävä tuttavuus. Tällaisesta "kerta-annospussista" riitti mulle kahteen tooodella runsaasen naamiointikertaan paremmin kuin hyvin. Jatkossa tiedän, että hiukan ohuemmin leviteltynä saan tästä kolme käyttökertaa oikein hienosti :) Tämä naamio tuoksui suorastaan syötävän herkullisesti tummalta suklaalta ja tuntui kivalta kasvoilla. Minä pidin sitä vartin verran kerrallaan ja pesin sitten pois. Iho tuntui hyvin puhdistuneelta ja kiristämättömän raikkaalta naamion jälkeen. Olen hankkinut jo paria muutakin saman sarjan naamiota, enkä malta odottaa, että pääsen kokeilemaan niitäkin :)

  
Dermosilin pumppupullossa oleva Classic-puhdistusmaito oli ihan jees. Joskus aiemmin olen tätä käyttänyt tyytyväisenä ihan päivittäin, mutta sittemmin se oli jäänyt unohduksiin. Pullon pohjalla oli vielä jämät jäljellä, mutta heitin ne pois, koska tuote oli selvästi jo ehtinyt vanhentumaan. Kermaisena/maitomaisena puhdistustuotteena tämä on kiva, mutta itselleni tuskin enää tätä hankin, sillä en koe tarvitsevani puhdistusmaitoa enää.

En käytä silmämeikkiä nykyisin enää läheskään joka päivä, joten myös silmämeikinpuhdistusaine jää vähemmälle käytölle. S-kauppojen oman merkin, Rainbown silmämeikinpoistoaine (mikä karsea yhdyssana muuten) oli oikein kelvollista tavaraa, mutta tästäkin oli harvasta käytöstä johtuen jo ehtinyt jämät pullon pohjalle vanhentumaan. Vesiliukoiset ripsarit tää kuitenkin putsasi minusta varsin kivuttomasti, eikä ärsyttänyt juurikan minun herkkiä silmiäni, joten hinta-laatu-suhde tässä oli minusta todellakin kohdallaan. Tuote on kyllä sittemmin uudistunut ja sitä uudistunutta silmämeikinpoistoainetta en ole kokeillut.

Erisan puhdistusgeeli on yksi mun luottotuotteistani ollut jo yli kymmenen vuotta. Minun naamallani tää vaan toimii kuin tauti. Se putsaa helposti kevyen kasvomeikin eikä pumpulituppoon jää kasvovettä käytettyäni enää mitään likaa. Hajustamattomana se ei myöskään ärsytä herkkiä silmiäni, lisäksi se on kotimainen sekä varsin edullinen hinnaltaan. Ja löytyy lähes jokaisesta pikkumarketistakin, joten sen takia ei tartte lähteä merta edemmäs kalaan. Tämä putsaa myös vesiliukoisen silmämeikin, tosin se vaatii vähän hieromista. Mutta hätätapauksessa ja esim. matkaillessa tämä on aivan loistava koko pärstän puhdistaja, alusta loppuun.

Dermosil Salvia-keittiösaippua oli tosi hyvä! Saippua oli sopivan voimakas poistamaan kaikki sipulin ja kalan hajut käsistä kertapesulla, se vaahtosi hyvin ja tuoksui mukavasti ja juuri keittiökäyttöön sopivasti mausteisen raikkaalta. Ja tää pullohan on todella nätti, enkä tietenkään ole sitä heittänyt pois. Tämänkin pullon näet täytenä täältä.

Vielä yksi loppunut tuote oli Dermosilin. Nimittäin hajustamaton ihonhoitovoide. Tää on mun mutsin luottotuote ja aivan erinomainen minustakin. Voide on kevyt ja nopeasti iholle imeytyvä. Suihkun jälkeen pukeutuminen onnistuu heti. Mikään superkosteuttaja tämä ei tosin ole, mutta itse käytin välillä sitten paksumpia voiteita. Päivittäiseksi kosteusvoiteeksi suihkun jälkeen tää käy kyllä hienosti. Jos tuoksua haluaa, niin tästä samasta voiteesta on myös miedosti hajustettu versio olemassa. Lisäksi E-sarjan ihonhoitovoide on minusta lähes yhtä kevyt ja nopeasti imeytyvä kuin tämäkin ja tuoksuukin tosi kivalta.

Kolmen kuukauden kuningatar on K-kauppojen oman merkin tuote, Pirkka silmänympärysvoide. Tätä on kai aikanaan jo hehkutettu blogeissa, mut ei voi mitään. Tämä silmänympärysvoide on minusta yksinkertaisesti loistava! Se imeytyy nopeasti ja silti kosteuttaa riittävästi ohutta silmänympärysihoa. Se on hajustamaton ja avainlipun saanut kotimainen tuote. Ulkoasultaan pikkuputkilo on aika mitäänsanomaton, mutta mitä väliä? Jos itse tuote on hyvä, niin mulle on ihan sama vaikka olisi miten tylsä ulkonäöltään! Ja n. 5€ hinta ei paljon kukkaroakaan rasita.Voin suositella tätä Pirkan silmänympärysvoidetta lämpimästi kaikille!

 Siinäpä nuo nyt oli! Toivotan oikein kivaa perjistä ja viikonloppua kaikille!

Kesäinen kurkkukeitto

Edellisessä postauksessani lupasin teille kurkkukeiton ohjeen, joten tässä se nyt tulee!

Tämä on äidiltäni saatu resepti (tosin ei hänen omaa keksintöään), ja hän on tehnyt kurkkukeittoa jo varmaan yli kymmenen vuotta niin arkena kuin vähän juhlavampiinkin tilaisuuksiin. Minä olen aina tykännyt tästä keitosta. Se on kevyttä ja tosi maukasta. Eikä tule edes kalliiksi, varsinkaan näin kesällä "kurkkuaikaan", kun kotimaiset kasvikset ovat edullisimmillaan.

 Kurkkukeitto

       

       *4 sipulia

       *2 valkosipulin kynttä

       *1 rkl öljyä

       *2 maustekurkkua

       *1 tuore kurkku

       *1 kasvisliemikuutio

       *1 l vettä

       *Mustapippuria (kokonaisia n. 10 kpl tai rouhittua 1 tl)

       *2 tl basilikaa (tai reilummin) 

         tai timjamia 2 rkl (tai enemmän)

       *Suolaa maun mukaan, kannattaa tarkastaa maku, koska liemikuutiosta tulee keittoon suolaa

       *Smetanaa

 

1. Pilko sipulit ja kurkut

2. Laita öljy kattilaan ja kuullota sipulit siinä

3. Laita, kurkut ja mausteet kattilaan ja anna kiehua hiljalleen n. 1 h

 

 

- Keiton voi valmistaa jo edellisenä iltana ja kuumentaa juuri ennen tarjoilua

- Smetanan voi jokainen ruokailija lisätä lautaselleen. 

 

Smetana, timjami ja mustapippuri eivät kuulu alkuperäiseen reseptiin, mutta äiti käyttää niitä nykyisin aina. Etenkin smetana sopii tähän keittoon kuin piste iin päälle. Toki, jos sen jättää pois, keitto sopii hyvin myös maitoallergisille ja varmaan vegaaneillekin :)

 

Tähän keittoon lisättiin vähän ennen tarjoilua paprikan paloja väriä antamaan. 

Lisämaustetta ja mukavaa vaihtelua siihen saa myös lisäämällä joukkoon juustoista ruokakermaa tai/ja kesäkurpitsan palasia kurkkujen kaveriksi. 

 

 

Helppoa, herkullista ja kevyttä :)

Kannattaa kokeilla! 

 

 

Sininen kattaus kahdelle

Arkinenkin ateria maistuu yleensä pikkuisen paremmalta, jos nauttii sen jotenkin arjesta poikkeuksellisella tavalla. Yksi aika helppo tapa Suomen olosuhteissa, jossa säätila on suht kylmä suurimman osan vuotta, on mennä syömään ulos, vaikka terassille, parvekkeelle tai nurtsille huovan päälle. Toinen helppo tapa, ainakin meikäläisen kohdalla, on kattaa pöytä normaalia paremmin, oikein lautasliinojen kanssa.

Meillä ei yleensä kateta pöytää lainkaan kun P:n kanssa kotona ollaan. Kumpikin vaan ottaa lautasen ja lasin kaapista ja liedeltä ruokaa ja istahtaa syömään. Liian usein ei viitsitä istahtaa edes ruokapöydän ääreen, vaan syödään telkkaria katsellen. Lautasliinan virkaa toimittaa aina talouspaperin palanen. Tai no ei nyt ihan aina. Kyllähän me sentään jouluna otetaan servetit esiin... =D

Tämän postauksen sinisävyinen kattaus tehtiin mutsin kanssa Hyvinkäällä mun kuntoutuslomani aikana. Astiat ovat eri sarjojen eri tyylisiä astioita eri aikakausilta, joita yhdistää sinivalkoinen värimaailma. Lasit ovat Iittalan Ainoja.

Pääruokana oli ihanaa kurkkukeittoa, jonka reseptin laitan seuraavaan postaukseen. Sen lisäksi tarjolla oli itse tehtyjä sämpylöitä, tomaattia, vuohenjuustoa ja tuoretta basilikaa, ja jälkkäriksi keksejä ja teetä. Oikein hyvä, kevyt, täyttävä eikä edes kamalan kallis ateria :)

Kuinkas usein siellä ruudun toisella puolella katetaan pöytä kauniiksi? Onko muita yhtä laiskoja kuin me ollaan? ;D

Suomi-neito juhannusasussa

Niin meni juhannus ja keskikesän (vaikka minusta ollaankin vasta alkupuolella kesää) juhlaa saimme viettää pääosin aurinkoisessa ja hyvin kauniissa säässä. Me luulimme P:n kanssa keskiviikko-itaan asti, että vietämme juhannuksen kaupungissa, koska mökille Pohjois-Karjalaan emme nyt päässeet. Keskiviikko-iltana P:n työnantaja sitten kertoi meille aivan uskomattoman hienoja uutisia: hän oli vuokrannut meille viikonlopuksi pienen mökin Hämeenlinnan lähettyviltä, jonne sai ottaa kissatkin mukaan!

Suoraan sanoen, oltiin ihan puulla päähän lyötyjä moisesta anteliaisuudesta ja huomioimisesta, mutta toisaalta tämä ei ole lainkaan poikkeuksellista. P:n työnantaja vaatii paljon ja varsinkin näin kesäisin kun rakennusalan sesonki on kuumimmillaan, ovat työpäivät usein todella pitkiä ja P:llä on paljon vastuuta paitsi omiensa, myös kesätyöntekijöiden töiden sujumisesta. Sitten kiitoksena hyvin tehdystä työstä, joustamisesta ja pitkämielisyydestä, P saa tällaisia ylläreitä silloin tällöin :) En tosin muista, että näin lyhyellä varoitusajalla olisi vielä ihan näin mukavaa ylläriä tullut!

Mökki oli suht pieni. Siinä oli tupakeittiö, makuualkovi, oma puulämmitteinen sauna ja terassi, sekä pihalla pieni grilli. Mökki itsessään oli sähkölämmitteinen ja siellä oli juokseva vesi, sisävessa ja kaikki peruskodinkoneet mikrosta ja pölynimurista aina telkkariin ja DVD-soittimeen asti. Omat liinavaatteet veimme mukanamme ja loppusiivouksen hoidimme itse. Maksua vastaan toki olisi voinut liinavaatteet ja siivouksen vuokrata mökin vuokraemännältä, mutta meille ei tuota mitään ongelmaa kuskata autolla omia lakanoita ja pyyhkeitä, ja joutuuhan sen loppusiivouksen ihan omin kätösin siellä omallakin mökillä tekemään.

Mitään ihmeitä emme juhannuksena sitten tehneet, tosin se ei ollut tarkoituskaan. Pääasiassa vaan oltiin, nautittiin vapaudesta, kauniista suomalaisista maalaismaisemista ja teimme pieniä kävelylenkkejä luonnossa mun jalkani kestokykyä kuunnellen. Lauantaina piipahti eräs P:n kaveri lapsineen kylässä ja heidän kanssaan grillailtiin ja pelattiin mölkkyä. Kissatkin nauttivat olostaan saadessaan ulkoilla vapaana ja varsinkin Viljami oli ihan innoissaan uusista leikkikavereista :D

Ja mä muuten voitin mölkkyskaban! En olisi ikinä uskonut voittavani, sillä tähän mennessä olen ollut suurin piirtein surkeuden huipentuma mölkyssä ja jopa alle kymmenvuotiaat lapset ovat päihittäneet mut kevyesti. Nyt me jo vitsailtiinkin, että tohtori-Tuomas laittoi jalkaani leikatessaan varmaan mun heittokäteenikin jotain taikaa, kun mölkkytaitoni olivat leikkauksen jälkeen parantuneet ihan ihmeellisellä tavalla =D

Kun vihdoin ja viimein pääsin ihan maaseudulle luonnon ääreen, en tietenkään voinut malttaa mieltäni, vaan räpsin luontokuvia ihan urakalla. Vieläkin mulla on valitettavasti vaikeuksia päästä kyykkyyn ja kiipeillä esim. kivien päälle parempien kuvakulmien toivossa, mutta Suomen luonto on upea, mistä kuvakulmasta hyvänsä katsottuna! Katsokaa nyt, kyllä meillä on kaunis kotimaa! <3 <3 <3

Kuntoutusloma Hyvinkäällä

Vietin pari viikkoa sitten muutaman päivän kuntoutusloman mutsin luona Hyvinkäällä. Oli taas ihan tosi hienoa päästä hetkeksi pois näistä kotiympyröistä ja viettää pitkästä aikaa kunnolla aikaa mutsin kanssa. Ilokseni voin ilmoittaa, että jonkinlaista kuntoutumistakin noiden päivien aikana tapahtui, vaikka mutsin visioimat kymmenen kilsan kävelylenkit eivät ihan toteutuneetkaan ;)

Pieniä kävelylenkkejä tehtiin kuitenkin joka päivä ja kipsistä pääsin eroon kokonaan. Mulla oli kipsi jalassa vielä ulkona liikkumisen turvana kun sinne menin. Pois lähtiessäni sitä ei enää ollut, eikä ole ollut kertaakaan sen jälkeen. Aloin myös kulkemaan sisällä vähän kerrassaan kokonaan ilman keppejä ja nykyisin en käytä sisällä keppejäkään ollenkaan. Ulkona käydessä mukana on yksi keppi, mutta läheskään aina en enää varsinaisesti käytä sitäkään, se on vain mukana kädessä varmuuden vuoksi.

Kuntoutusloma oli todellinen irtiotto arjesta. Kahdesti käytiin mutsin kanssa Hyvinkään keskustassa shoppailemassa ja ravintolassa syömässä. Ja mä sain kulkea bussilla ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen! Mikä elämys! =D

Muuten oltiin ja öllöteltiin ihan mutsilassa ja varsinkin mutsin kauniilla terassilla. Liikuttiin maltillisesti ja vietettiin vain aikaa yhdessä höpötellen, valokuvia otellen ja niitä katsellen. Kissat olivat tietenkin mukana ja nauttivat olostaan :)

Viljamin kanssa käytiin pienillä metsäretkillä ja ne olivat tosi hyödyllisiä mun kuntoutumisen kannalta, sillä silloin pääsin oikeasti epätasaiseen maastoon kävelemään. Ja huomatkaa, varsinkin tuo alla oleva, vihreällä kehystetty kuva on käänteentekevä. Joo, se on hieman epätarkka eikä muutenkaan mitenkään ihmeellinen, mutta se on ensimmäinen kuva, jonka olen ottanut kyykkyasennossa onnettomuuden jälkeen.

Kun ihminen on viettänyt koko talven ja kevään käytännössä omaan kotiinsa lukkiutuneena, tekee todella hyvää päästä välillä ulos, ihan oikeasti uuteen paikkaan, kokonaan pois niistä vanhoista ympyröistä. Ruokakin maistuu paremmalta, kun olet ulkona arjesta. Ihan tavallista ruokaa, herkkuja unohtamatta, me mutsilassakin syötiin, mutta silti kaikki tuntui niin erilaiselta ja kivalta. Oli kivaa kattaa pöytä kauniiksi, ja kivaa käydä myös ravintolassa syömässä. Oli kivaa katsoa kovalevyltä elokuvia iltaisin äidin kanssa, oli kivaa jutella ja vaan olla ja hiljentyä. Hyvät muistot.

Ja koska Juhannusaaton puolelle jo ehdittiin, toivotan teille kaikille harvoille, mutta sitäkin tärkeimmille lukijoilleni

OIKEIN HAUSKAA JA RAIKASTA JUHANNUSTA!!!!

Ruusujen aika

Tammikuun neljäntenä päivänä, hyvin myöhään illalla vuonna 2016, minä kaaduin mökillä liukkaassa ja lumisessa rinteessä matkalla rantasaunalle, ja rikoin oikean sääriluuni niin pahasti, että siitä toipuminen on vieläkin kesken. Jalan parantuminen on kuitenkin edistynyt hyvin ja on nyt loppusuoralla. Olen luopunut (avattavasta ja suljettavasta) kipsistä kokonaan ja joka päivä kävelen enemmän ja enemmän myös kokonaan ilman kyynärsauvoja. Jos sauvoja käytän, käytän ainoastaan yhtä sellaista ja kulkiessani kävelyni muistuttaa lähinnä satavuotiaan mummelin köpöttelyä. Mutta ei sen väliä. Opin lisää joka päivä ja minä olen nyt opettelemassa kävelemään uudestaan.

Pitkä matka on tammikuusta kuljettu tähän päivään ja minä olen vähintäänkin kiitoksen velkaa todella monelle henkilölle. Ihan ikioman ruusukimpun veisin jokaiselle minua auttaneelle jos vain voisin. Mutta koska se ei ole mahdollista, jaan tässä postauksessa ruusut nyt edes niille tärkeimmille.

Ruusut Joensuun alueen ensihoitajille kaikesta avusta, myötätunnosta, ymmärryksestä, leppoisasta seurasta ja hyvästä huumorista!

Mökiltä Joensuuhun Pohjois-Karjalan keskussairaalaan mua kuskasi yksi mies ja yksi nainen. Erityisesti mieleeni jäi se nainen, joka oli kanssani ambulanssin takaosassa ja jonka myötätuntoisuus ja empaattisuus teki minuun suuren vaikutuksen.

Joensuusta Helsinkiin mut vei kaksi Kontiolahdella asuvaa miestä, joiden kanssa tuli viiden tunnin ajomatkan aikana juteltua kaikenlaista mukavaa aina työasioista hyviin vitseihin saakka. Heidän avuliaisuutensa, ymmärtävän ammattitaitonsa ja hurtin huumorintajunsa ansiosta tuo pitkä ambulanssimatka oli oikeastaan aika viihdyttävä reissu.

Haluan myös kiittää ruusuilla Pohjois-Karjalan keskussairaalan hoitajia ja lääkäreitä, sekä erityisesti sitä erittäin kokenutta ja hyvää lääkintävahtimestaria, joka veti sääreni luut takaisin paikoilleen niin, että jalka saatiin lastoitettua ja pahin tuska hellitti. Hän oli selvästi niin kokenut ja varma otteissaan, että mä luulin hänen olevan ortopedi aina siihen asti, kunnes kysyin siitä häneltä, ja hän totesi naurahtaen olevansa lääkintävahtimestari.

Töölön sairaalaan päästyäni opin pari asiaa. Ensinnäkin hoitajat, olivat he sitten sairaanhoitajia tai lähihoitajia, ovat painonsa arvoisia kultaa ja enemmänkin. Toiseksikin heille pitäisi maksaa kolme kertaa se, mitä nykyisin maksetaan, ja ehkä sitten voitaisiin puhua kohtuullisesta palkkauksesta.

Sain todella hyvää hoitoa. Hoitajat tekivät toisinaan jopa 12 tuntisia työvuoroja, mutta jaksoivat silti olla ystävällisiä, auttavaisia ja iloisia. He hoitivat potilaidensa kaikkein intiimeimpiäkin asioita hienotunteisesti ja potilaansa yksityisyyttä kunnioittaen. Mulla ei ollut todellakaan itku kaukana siinä vaiheessa, kun en pystynyt vuoteesta liikkumaan mihinkään ja huomasin kuukautisten alkaneen ja sotkeneen paitsi minut, myös vuoteen. Hoitaja suhtautui asiaan niin ymmärtävästi, luontevasti, minun fiiliksiäni kuunnellen ja sopivasti hieman Murphyn laista vitsaillen, että itseänikin alkoi naurattaa. Sitten hävetti huomattavasti vähemmän se, kun ensimmäisen kerran elämässäni toinen ihminen siivoaa mun kuukautissotkuni.

Ruusut siis Töölön sairaalan ortopedis-traumatologisen osasto 4:n henkilökunnalle, erityisesti niille sairaanhoitajille, jotka jaksoivat suhtautua huumorilla meidän kuuden hengen huoneen naisten huonoihin vitsehin ja vuorokausittaisia virtsamääriä koskeviin vedonlyönteihin. ;D

Erityiskiitokseni ortopedilleni, "tohtori-Tuomakselle", joka fiksasi ne luunkappaleet jälleen kokonaiseksi sääriluuksi. Hän oli hyvin herttainen ja kontrollikäynnillä kertoi niin innoissaan siitä uudesta teknologiasta jota leikkauksessaan käytti, että minä vilpittömästi uskon, että siinä on mies aivan oikealla alalla.

Olen kiitollinen Suomen terveydenhoitojärjestelmälle, joka takaa sen, että kaikilla on mahdollisuus laadukkaaseen hoitoon, varallisuuteen katsomatta. Tämän takia me niitä korkeita veroja maksetaan, ja omasta puolestani maksan niitä taas entistäkin iloisemmin, jahka töihin pääsen!

Haluan myös kiittää teitä, rakkaat blogini lukijat kaikista tsemppaavista kommenteistanne ja myötäelämisestänne! Kiitos myös siitä, että otitte blogini niin mukavasti vastaan taas pitkän blogitauon jälkeen <3

Viimeisimpänä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä, minä kiitän miestäni ja äitäni kaikesta siitä, mitä he ovat kuluneen kevään ja kesän aikana tehneet minun hyväkseni! Heidän apunsa, tukensa, rohkaisunsa ja voimansa on tullut todella tarpeeseen ja saatan sitä tarvita vieläkin.  (He toki ovat kiitoksia saaneet reaaliaikaisestikin :D)

KIITOS TEILLE RAKKAANI! Kyl te tiiätte! ❤❤❤

Savannin saalistaja

"Jos mä oisin niinku savannin suurin ja komein gepardi ja toi puu ois sen savannin korkein puu..."

"Haa! Ihan ku kuulisin rapinaa puun latvasta! Siellähän on erittäin harvinainen ja hyvin herkullinen, puissa kiipeilevä SAVANNIHIIRI! Vain harvat onnekkaat gepardit on semmosen saaneet kiinni!"

"Pitää kiivetä tooooosi äänettömästi ja lähestyä savannihiirtä tuulen alta. Mä osaanki kiivetä tälleen puunrungon taakse piiloutuneena, ku mä oon koko savannin paras gepardi!"

"Siellä se savannihiiri vielä vähän korkeemmalla rapisee... mä kyl saan sen, kunhan hyökkään oikein äänettömästi ja nopsasti! Sitten musta tulee kaikkien gepardien kuningas!"

"Mitä? Tä? Kuuluu tuttua kilinää ja rapinaa... Joku avaa raksupurkin!! LOUNASAIKA!"

"Äkkiä alas ja syömään enneku Taavi ja Viivi kerkee ensiks!!"