perjantai 24. huhtikuuta 2015

Pitkästä aikaa...

Hyvää perjantai-iltaa, pitkästä aikaa!

Kuukausi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi blogiani päivitin. Blogihistoriani pisin tauko. En edes tiedä, mistä se johtuu, sillä postattavaa kyllä olisi. Viitseliäisyys on se, mikä puuttuu. Tämä kuukausi on ollut taukoa paitsi omasta blogista, myös koko blogimaailmasta. En ole juuri muitakaan blogeja lukenut, paitsi puhelimella satunnaisesti. Puhelimen kautta kommentointi yleensä jää, sillä se tuntuu kovin hankalalta näin ihan oikeaan läppäriin verrattuna.

Joskus viime syksynä päätin, etten aio tuntea huonoa omatuntoa, jos en jaksa blogata. Tämä on harrastus, joten ei siitä stressiä pitäisi repiä. No, pakko on myöntää, että huono omatunto on tullut ja pikkuista stressiäkin postaamattomuudesta. Nyt koen, että on anteeksipyynnön paikka.

Anteeksi siis, että katosin, yhtään mitään ilmoittamatta. En suunnitellut katoavani, en suunnitellut näin pitkää taukoa. Se vain venähti sellaiseksi. En aio selitellä, sillä selityksiä ei ole. Enkä enää uskalla luvata parempaa jatkoakaan, vaikka näin kevään tullen virtaa tuntuukin riittävän enemmän. Niin monta kertaa olen kuitenkin lujasti päättänyt taas aktivoitua, ja unohtanut sen päätöksen.
Haluan vain pyytää anteeksi.


Ihan kokonaan en tosin sosiaalisen median kentältä kadonnut, sillä Instagramia olen päivittänyt ahkerasti. Sieltä löytyy kuvien muodossa kuukauden kuulumiseni, ja sieltä siirrän nyt niitä tänne bloginkin puolelle. Monet bloggaajat tekevät säännöllisesti Insta week tai Insta month -postauksia. Olkoon tämä nyt minun ensimmäiseni sitä Insta month-sarjaa. Jatkosta tosin en tiedä, mutta olisihan tuossa ehkä ideaa ;)


Päällimmäisenä kuluneesta kuukaudesta mieleeni on jäänyt Pohjois-Karjalassa mökillä vietetty lomaviikko. Samanlaista jäiden sulamisen ilottelua kuin viime keväänä, ei nyt päästy todistamaan, mutta ei se mitään haittaa. Loma on silti aina lomaa ja tekee hyvää irrota kokonaan arjesta viikoksi. Erityisbonuksen lomaan antaa minusta aina silti tuo Pohjois-Karjala ja ne mökkimaisemat. Siellä minun sieluni lepää ja nautin jokaisesta hetkestä <3

Säiden puolesta keli oli nyt huomattavasti talvisempaa kuin vuosi sitten. Noin puolet lomasta tuprutti lunta, toisen puoliskon paistoi aurinko. Paikoitellen lumet ja jäät vähän kerrassaan alkoivat sulamaan lähiympäristössä, mutta meidän mökkijärvi oli ja pysyi aivan jäässä koko lomamme ajan. Pääsiäissunnuntaina tosin ehdin jo innostua kun näin selviä vetisiä paikkoja järven selällä, ja kuulutin P:lle että nyt siellä on jo paikoin sulaa. Hän palautti minut reaalitodellisuuteen varsin nopeasti. Siitä huomasi kaupungin kasvatin ja maaseudun lapsen eron: minä, kaupungissa kasvanut luulin jo järven olevan paikoitellen sula, kun taas P, maaseudulla lapsuutensa elänyt, tiesi heti että se oli vain vettä ja lumisohjoa jään pinnalla :D

 
Kissatkin nauttivat mökkielämästä, ja varsinkin ulkoilusta täysin siemauksin. Mua pelotti kamalasti, kun ensimmäistä kertaa päästettiin Viljami ulos vapaasti. En ehtinyt pelätä puolta tuntiakaan, kun tajusin, että se on maalaiskatti syntyjään ja maaseutu on sillä verissä. Se osoittautui heti aivan verrattomaksi ulkokissaksi: se kierteli pihamaalla ja ihan lähiympäristössä, tuli säännöllisesti sisään päivän mittaan syömään ja meitä moikkaamaan, ja yöksi tuli sisälle ihan omasta tahdostaan ja oma-aloitteisesti. Kolmantena lomapäivänä Viltsu kiipesi pihamaalla olevaan salavaan ja kekkasi puissa kiipeilyn ihanuuden. Viivi, meidän "vanha rouva", joka ei juurikaan ole puussa viihtynyt, kiipeili sen perässä. Taavikin kävi kerran alaoksalla, mutta ei viihtynyt. Enimmäkseen se mötkelsi pitkin pihamaata ja asettui iltapäivästä terassin tuolille päiväunille. 


Kuukauden aikana olen toki tehnyt paljon muutakin. Pääosin aika on kulunut töissä, mutta ehdin muutakin. Olen ollut viikonlopun Hyvinkäällä mutsilassa ja viettänyt Earth Hour-tunnin kynttilänvalossa netti- TV- ja radiohiljaisuudessa. Olen käynyt äänestämässä ja nauttinut omalta kotipartsilta avautuvista auringonlaskuista. Ja olen ilahtunut hurjasti kevään ensimmäisistä villikukkasista ja vihreistä lehdistä pensaissa.



Siinäpä se kuukausi. Tänä viikonloppuna aion olla vaan ihan rennosti ja kirjoittaa pari tärkeää sähköpostia. Ja päivittää itseäni maailman kartalle blogimaailmassa. Olen jo ottanut kuvat pariin uuteen postaukseen, joten jatkoa seuraa täällä bloginkin puolella :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

8 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, sellaisia oikeita lomafiiliskuvia :). Itsekin olen päättänyt, etten ota stressiä blogin päivityksestä, eikä sitä tarvitse pyytää mielestäni edes anteeksi, fiiliksellä mennään, eikä aika aina riitä postauksiin, ja välillä voi olla muutenkin paikallaan pitää paussia :), tulee ihmeesti uutta intoa :). Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos Tarja ymmärryksestä! Kuvia on helppo ottaa, kun on upeat maisemat, josta ottaa ;) Ihanaa pitkää viikonloppua ja vappua sinulle <3

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos muru, kiitos... Omaan tahtiin ja ihanaa että ymmärrät <3<3

      Poista
  3. Itse ajattelen edelleen niin, että tästä hommasta ei paineita tarvitse ottaa. Jokaisella on kumminkin se oma elämä, jota eletään ja aina ei ole aikaa olla koneella. En voi itsekään olla varma kauanko bloggausinto jatkuu tai loppuuko se kokonaan joku päivä, mutta sen näkee sitten :) Kyllä täällä mukana pysytään, joten omaan tahtiin vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ymmärryksestä Ruut! Sulla tuntuu olevan hyvin terve suhtautuminen tähän hommaan <3

      Poista
  4. Kun kulkee omassa tahdissa,
    tietää milloin on hyvä mennä eteenpäin,
    milloin on hyvä hengähtää,
    milloin hidastaa
    ja
    senkin
    milloin ottaa suurempia askeleita.
    <3

    Omassa tahdissa vaan, hana <3 <3

    Tosi pitkällä kevät siellä, pensaissa noin suuret lehdet. Täällä sellaista tasaisen ruskeaa rankaa vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakas Soili! Niin kauniisti kirjoitit. Mä olen ihan sanaton! Hana!! Pusu&rutistus <3 <3 <3

      Tiiätkö muuten noi uudet lehdet, riippuu näemmä ihan lajista, mihin tulee ekana lehdet. Toi kuva on otettu mun duunipaikan läheltä, kadun varressa olevasta pensaasta ja siinä on jo jopa melkein isot lehdet nyt. Toisaalta toisen lajin pensaassa, kadun toisella puolen, ei ole vielä mitään... Tänään hokasin koivujen alkavan tekemään oikeita silmuja!! Olivat jo sen verran isoja, että vihreys näkyi parin metsin päähän :D

      Ihanaa viikonloppua ja vappua kultaseni!!

      Poista

Jätä viestiä käynnistäsi! Huomaa, että yli 6 päivää vanhoihin teksteihin on päällä kommenttien valvonta, jotta huomaan ne varmasti :)